Jännittyneestä ihan sujuvaan menoon

Tallinmäen koulutunnille sain uuden tuttavuuden, 2008 syntyneen suomenhevostamma Silviiran. Tamma tuli tallille viime viikolla ja jää ylläpidolla tuntihevoseksi, mikäli se sopii kalustoon. Silviirasta olin ehtinyt udella sen verran, että koulupuolella se osaa helpon B:n asiat. Estepuolen taidoista en tiedä, mutta tietenkin kuulisin siitäkin tamman puolesta enemmän.

Silviira oli lupsakka hoitaa, mutta kentälle mennessä jännittyi hiiteen. Se ei ole tainnut tehdä vielä ryhmätunteja Tallinmäellä, joten jännittyneisyys oli ymmärrettävää. Taluttelin tammaa hyvän tovin, jolloin se hiljalleen rentoutui hieman. Sen jälkeen kiipesin selkään eikä Silviira enää kummemmin hätäillyt, vaan tasoittui onneksi. Tunnin aikana teimme loivia kiemuroita, pääty-ympyröitä sekä puolikkaita ympyröitä S:n muotoisen vaihtouran kaltaisella kuviolla.

Aloitimme tekemällä toiselle sivulle loivan kiemuran, jonka keskikohdassa pyöräytimme voltin uraa kohti. Toisen pitkän sivun taisimme saada ratsastaa mielemme mukaan. Pääty-ympyröitäkin taisi saada tehdä. Aloitimme käynnissä. Silviira liikkui ihan mukavasti, ja voltit oikealle onnistuivat helposti. Asetukset vasemmalle olivat vähän työläämpiä, niin kuin useimmilla hevosilla vinon istuntani takia. Silviira oli kuitenkin edestä aika kevyt ja pehmeä, jolloin asetusta ja taivutusta vasemmalle samoin kuin omaa istuntaa oli hyvä korjata. Tulimme kuviota myös ravissa. Silviiran ravi oli aika helppoa, vaikka tuntui keinuttavan hieman hassusti, vähän Akun ravin tapaan. Ravissakaan ei tullut uusia pulmia, vaan loiva kiemura sujui ihan mukavasti. Pääty-ympyröillä pääsin työstämään asetusta ja taivutusta vasemmalle. Istuntaa korjaamalla Silviira tajusi paremmin, mitä hain.

Seuraavaksi tulimme S:n muotoisen vaihtouran kaltaista kuviota käynnissä ja ravissa. Pitkältä sivulta ratsastimme puoliympyrän keskihalkaisijalle, suoristimme ja valmistelimme käännöksen myötasetuksella uuteen suuntaan. Yhdistimme tehtävään lopulta myös laukan siten, että se nostettiin suunnanvaihdon jälkeen pitkän sivun alusta ja siinä jatkettiin toiseen päätyyn muutaman ympyrän pyöräyttäen. Puoliympyrät sujuivat ihan hyvin. Oikealle aika helposti ja edelleen vasemmalle enemmän työskennellen. Silviiran sai myös suoristettua ihan hyvin. Välillä pyöräytin kulmaan ylimääräisen voltin vasemmalle, jos en ollut saanut keskihalkaisijalla asetusta siihen suuntaan läpi. Voltilla pääsin kääntämään enemmän, jolloin sain myös asetuksen paremmin läpi. Voltin kuvio auttoi hyvin.

Laukat nousivat muutaman yrityksen jälkeen hyvin, kun tajusin valmistella noston enkä pyytää epämääräisesti. Silviiran laukka oli mukavan tasaista, vasen laukka tuntui oikeaa vielä sujuvammalta. Hurautimme pätkän vastalaukkaakin ympyrällä enkä edes tajunnut itse tätä, hah. Silviira eteni mukavan tasaisesti, vaikka ehdotteli välillä omia taukoja. Tamma onkin hieman pulskassa kunnossa, joten pieni kuntokuuri on paikallaan. Silviira reagoi myös istuntaan ja etenkin sen keikahteluihin opettavaisesti. Se nimittäin jarrutti heti, jos kuski keikahti kyydissä epämääräisesti. Sangen hyvä ominaisuus opetusratsussa, mieluummin hidastelua kuin säntäilyä, niin vähemmänkin ratsastaneet pysyvät kyydissä.

Lopputunnista taisimme vielä kevyesti ravailla menemään ja antaa hevosten venyttää ohjan perässä. Silviirasta jäi hyvä fiilis, ja ilmoittauduin jatkamaan treenejä sen kanssa toistekin. Eihän sitä tiedä, vaikka siitä kuoriutuisi näppärä koulu- ja estetreenikaveri. Sellaisiahan nyt ei ole koskaan liikaa.

Viimein parempi kisapäivä

© Diana Alfthan

Sunnuntaina suuntasimme kolmen ratsukon voimin Ankkurilahden Ratsastajien 1-tason estekisoihin. Kesä yllätti ja paukautti lämpöasteet jonnekin +24 asteen tuntumaan auringon helottaessa siniseltä taivaalta. Kylläpä tarkeni, vähän liiankin hyvin. Me Paven kanssa starttasimme luokat 80 senttiä (arvosteluna 367.2) ja 90 senttiä (arvosteluna 367.1).

Otin molempien luokkien verryttelyt aika lyhyellä kaavalla. Sileän verryttely oli mukavasti auringolta suojaa tarjonneessa maneesissa ja esteverryttely ristikon, pystyn ja okserin kera puolestaan kentällä. Lähdin molemmissa luokissa kymmenentenä, mikä oli hyvä paikka. Sileällä kävin kaikki askellajit läpi ilman sen kummempia viritelmiä. Pave oli hieman rauhallinen, mutta ei kuitenkaan tahmea. Esteverryttelyssä taisin ottaa nelisen hyppyä kumpaakin luokkaa varten. Hypyt sujuivat hyvin. En hätäillyt tai tuuppinut, mutta pysyin tuntumalla. Ponnistuspaikatkin löytyivät hyvin, ja molempien verryttelyiden jälkeen sai jäädä odottamaan omaa vuoroa hyppyjen puolesta luottavaisin mielin. Muutoin minua kehtasi jännittää tavallistakin enemmän. Sinällään ymmärrettävää, kun parit viime kisat ovat sisältäneet ylimääräisiä kekkulointeja portin innoittamana. Näissä kisoissa lankaportin lisäksi oli ihanasti yksi johde blokkaamassa hieman tietä. Tämän lisäksi vuoroa odottavan ratsukon tuli seistä kentällä juurikin portin edessä. Jes!

© Kaisa

80 sentin radan lähtölinja oli ihanasti juuri siinä päädyssä, jossa portti ei ollut. Kävin ensin siellä päädyssä näyttämässä Pavelle havunoksaportin ja palasin takaisin porttipäätyyn. Ajattelin, että jos Paven pitäisi saada kekkuloida, olisi nyt paras aika sille. Tunsin Paven lähtevän viettämään kohti porttia. Yritin muurautua vasemmalta puolen kiinni hevoseen, mutta Pave kuitenkin ennätti kääntyä porttia kohti. Vuoroa odottanut ratsukko oli hyvin portinvartijana, ja Paven matka tyssäsi aitaan. Tämän jälkeen pääsimme jatkamaan kohti lähtölinjaa ja ensimmäistä estettä. Paven mielestä toisessa päädyssä oli jotain tosi kamalaa, ja niinpä tulimme ykköselle vähän oikoen. Pave kuitenkin hyppäsi sen hyvin. Suoran linjan päässä olleelle kakkoselle pääsimme kahdeksalla askeleella, Pave lähti hyppyyn hieman venyttäen. Kaarteessa kolmoselle tukin hyvin tarkasti Paven vasemman puolen, sillä siinä kaarsimme portin läheltä. Pave keskittyi kuitenkin hyvin, ja niin pääsimme kolmosenkin puhtaasti. Matkalla neloselle menimme taas hurjan jännän päädyn ohi Paven puskiessa hieman sisälle. Nelonen kuitenkin ylittyi hyvin, ja korjasin sen jälkeen laukan ravin kautta oikeaksi. Viitosena ollut askeleen sarja meni sujuvasti. Kuutoselle tuli taas vähän oikaistu tie, kun Pave puski sisälle pelottavaa päätyä karkuun. Kuutosen hyppy oli kuitenkin ihan hyvä. Edessä oli perusvaiheen viimeinen este eli seiska. Pääsimme sille kaarevalla tiellä kahdeksalla askeleella, jälleen vähän kauempaa venyttäen. Näin pääsimme perusvaiheelta puhtaasti maaliin ja saimme uuden lähtömerkin toiseen vaiheeseen.

© Diana Alfthan

Toiselle vaiheelle lähdimme oikeassa laukassa. Ensimmäinen este eli kasi ylittyi hyvin. Kaarteessa ysille olin taas vasemmalla pohkeella tiukasti kiinni, sillä kaarsimme perusvaiheelta tutun tien. Pave kuunteli hyvin, joskin laukka vähän sammui. Ysi ylittyi kuitenkin puhtaasti. Tie kymppinä olleelle trippelille ei ollut paras mahdollinen, ja laukka hyytyi taas. Kannustin Pavea äänellä, ja se selvitti kympin puhtaasti. Yhdentenätoista ollut askeleen sarja meni mukavasti, ja edessä oli enää viimeinen este. Sekin ylittyi puhtaasti ilman pulmia, ja näin olimme maalissa. Puhdas rata, jes!



Suorituksen jälkeen olin niin iloinen: puhdas rata ja yllättävän napakkaa ratsastusta minulta. Menimme kuitenkin kaikessa rauhassa enkä lähtenyt ratsastamaan kaikkia lyhyitä teitä. Siksipä yllätyin melkoisesti, kun meidän kuulutettiin sijoittuneen 22 ratsukon luokassa kuudenneksi. Toinen vihreä ruusuke kisauraltani, kiitos Pave!

© Kaisa

90 sentin radalla menin taas tietoisesti jo alussa portin läheltä, mutta nyt Pave tiesi, ettei portti ollut oikea valinta. Niinpä pääsimme aloittamaan radan asiallisesti. Ykköselle tuli hyvä hyppy, ja saimme taas tulla edellisradaltakin tutun kaarteen portin lähellä, tällä kertaa kakkosesteelle. Sekin ylittyi hyvin, ja pääsimme jatkamaan kaarevalla tiellä kolmoselle. Sen alle oli ilmestynyt toinen havunoksakoriste, jota en ollut käynyt näyttämässä Pavelle. Olin keskittynyt jännittämään porttia liikaa. Pave oli myös hypännyt samanlaisella koristeella varustetun esteen jo 80 sentin radalla, joten en ajatellut sen olevan ongelma. Olisi pitänyt tajuta, että koristeltu este kohti pelottavaa päätyä olisi isompi juttu. Pave vilahtikin aika viime tipassa kolmosesta vasemmalta ohi. Ei mitään saumoja estää sitä. Sain kuitenkin jatkettua laukassa, jolloin pääsimme kolmoselle aika nopeasti uudelleen. Sille tosin tuli eksoottinen tie, kun kävimme estelinjasta ulkona. Pave kuitenkin hyppäsi kolmosen uudella yrityksellä puhtaasti.

© Diana Alfthan

Tämän jälkeen napakoidun vielä piirun verran enemmän, sillä hylsyä en tältä radalta tahtonut. Neloselle tulikin hyvä hyppy. Laukka ei tosin vaihtunut, joten käytin Paven ravissa ja nostin uuden. Enpä vain hoksinut, että sehän nosti takaisin saman vanhan eli väärän laukan. No, humputtelimme tovin vastalaukassa, kunnes kaarteessa Pave vaihtoi ristilaukalle. Sen sentään tunsin selkään, mutta ei ollut aikaa korjata. Viitosena olleen sarjan a-osan hyppäsimme vähän kauempaa, joten kannustin Pavea välissä äänellä, jotta se menisi välin yhdellä askeleella. Pave totteli hyvin eikä väli edes käynyt sille pitkäksi. Kuski vähän ylivarmisteli. Kuutonen meni ihan mukavasti, ja kaarevan tien päässä olleelle seiskalle pääsimme taas kahdeksalla askeleella. Edessä oli vielä perusradan viimeinen este eli kasi. Sille tuli ihan kohtuullinen hyppy, ja niin pääsimme 90 sentin radalta maaliin neljällä virhepisteellä.



90 sentin radan jälkeen olin yhtä hymyä eikä yksi ohimeno hyydyttänyt sitä. Pave tuntui radalla hyvältä, vaikka pelottava este ja pääty yhdistettynä toikin virhepisteitä. Ratsastin kuitenkin omasta mielestäni ihan napakasti, mikä varmasti toi meidät maaliin vain neljällä virhepisteellä. Ja mikä parasta: portti ei houkutellut Pavea enää tällä kertaa! 18 ratsukon luokassa päädyimme sijalle 12. Kisapäivä päättyi siihen, ja viimein saatoin alkaa hengittää vähän rennommin. Kisapäivä tosiaan jännitti tavallista enemmän, mutta onneksi se meni paremmin kuin parit aiemmat. Jos matkustelen selässä, menee Pavekin samanlaiseen mielentilaan. Kun taas keskityn ja ratsastan napakasti, toimii Pavekin hyvin.

Ratapiirroksista sekä 80-radan videosta kiitos Kaisalle, joka oli myös mukana kisaamassa. 90-radan videosta kiitos Alekseille ja hyppykuvista kiitos Dianalle!

Tee päätös ja pidä siitä kiinni

Perjantaina Artsin koulutunnilla pääsin ihanasti treenaamaan kovasti toivomiani siirtymisiä alaspäin. Ratsunani oli Pave ja tunnin jaoin kolmen muun ratsukon kanssa. Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi ja teimme kevyesti jo siirtymisiä askellajien välillä. Tein pysähdyksiä käynnistä, siirtymisiä käynnin ja ravin sekä ravin ja laukan välillä. Kun aloin valmistella siirtymistä alaspäin, Pave otti avut vastaan ja reagoi hidastamalla. Mutta sitä lopullista siirtymistä esimerkiksi käynnistä pysähdyksiin sai odotella muutaman metrin. Opettaja totesi, etten ratsastanut siirtymistä riittävän täsmällisesti, vaan aloitin sen, mutta jätin kertomatta Pavelle, mitä seuraavaksi piti tehdä. Minun tuli päättää, millä askeleella esimerkiksi se pysähdys tehdään ja pitää siitä kiinni. Nyt annoin Paven nihkeillä ja nykiä vastaan ja luovuin omasta suunnitelmastani nopeasti. Opettajan vinkki oli yksinkertainen, mutta niin kaivattu. Emme me senkään jälkeen mitään kympin siirtymisiä tehneet, mutta neuvon ansiosta tajusin olla vähän tarkempi ja pitää kiinni omasta suunnitelmasta.

Alkuverryttelyn jälkeen pääsimme tahkoamaan siirtymisiä ihanasti lisää. Ensin kuviona oli ratsastaa ravissa pitkältä sivulta puoliympyrä keskihalkaisijalle, tehdä siinä siirtyminen käyntiin, vaihtaa asetus ja palata taas takaisin raviin ja kääntyä vastakkaiseen suuntaan uraa pitkin. Sieltä taas tultiin samalla kuviolla takaisin keskihalkaisijalle ja tehtiin samat asiat toiseen suuntaan. Tulimme tehtävän myös siten, että valmistelimme keskihalkaisijalla ravista laukannoston uuteen suuntaan ja tulimme keskihalkaisijalle toisesta suunnasta, jonka jälkeen taasen siirryimme laukasta raviin ja taas asetuksen valmistelun kautta jatkoimme vastakkaiseen suuntaan.

Siirtymisissä alaspäin sain hyvin opetella valmistelun lisäksi omasta päätöksestä kiinni pitämistä. Siirtymisissä ravista käyntiin Pave tykkäsi nihkeillä vastaan alussa. Opettaja neuvoi säilyttämään vanhan asetuksen ja tekemään pidätteet toisella ohjalla. Kun asetuksen oli puoliympyrällä saanut läpi, onnistui sen säilyttäminen myös toisella ohjalla tehtyjen pidätteiden kanssa. Tämän yhdistelmän avulla Pave petrasi siirtymissä alaspäin jonkin verran. Käynnistä raviin pääsimme siirtymään asiallisesti, vaikka uusi asetus ei aina löytynyt täydellisesti tai ehti kadota, kun keskityin pyytämään hevosta raviin.

Laukannostoissa hyvänä valmisteluna toimia asetuksen ratsastaminen ensin kunnolla. Sen avulla laukan sai nousemaan myötäisenä. Meillä nousikin vain kerran väärä laukka. Pave ei tällä kertaa lähtenyt ennakoimaan laukannostoa, mikä oli hyvä. Niinpä sain tehtyä valmistelut sopivan rauhassa. Laukat nousivat ihan hyvin, vaikkakin pyöreys katosi niissä. Se kuitenkin palautui parin askeleen päästä, joten ihan hirveilyksi homma ei mennyt. Puoliympyröillä sai hyvin valmisteltua tulevaa siirtymistä raviin. Muistin säilyttää asetuksen ja alkaa tehdä pidätteitä toisella ohjalla. Pave lyhensi laukkaa muutaman kerran sangen kivasti, jolloin pääsimme raviinkin asiallisesti. Hyvä Pave!

Bonuksena tulimme muutamat ravilävistäjät, joilla teimme noin kolmen askeleen käyntisiirtymisen. Napakkuus unohtui tässä hieman, ja siirtymiset alaspäin olivat taas venyvämpiä. Samoin unohdin noudattaa opettajan ohjetta eli ratsastaa siirtymisen jälkeistä askellajia heti kunnolla. Saimme pari sakkokierrosta tehtävällä, ja meno onneksi parani hieman. Nopeasti se seuraavana tuleva asia unohtuu, kun keskittyy liikaa miettimään sitä juuri käsillä olevaa.

Tunnin lopuksi emme Paven kanssa enää tehneet kummempia, vaan kunhan köpöttelimme. Kävimme myös Kaisan ja Aasian kanssa kävelemässä lyhyen peltolenkin. Pave bongasi jo maneesin kohdilla kauempana olleen peltokonehärvelin eikä tahtonut enää johtaa. Sen verran kinastelin sen kanssa, että napakasti komensin sen peruutusyrityksistä vielä letkan kärkeen. Enempää en halunnut pistää suksia Paven kanssa ristiin, vaan tämän kurinpalautuksen jälkeen Aasia sai ottaa fiksuna tammana vetovastuun siksi aikaa, että Pave suostui uskomaan elämän jatkuvan härvelistä huolimatta. Loppulenkki menikin asiallisesti onneksi.

Olipa ihanaa treenata juuri sitä asiaa, mikä on tuottanut pulmia. Sain myös hyviä vinkkejä, jotka saan luvan pitää mielessä muillakin tunneilla. Kuvittelen olevani selkeä ja napakka, mutta ehkä saan vielä vähän alleviivata noita, jotta Pavekin ymmärtää. Erityisesti juuri päätöksen tekeminen ja siitä kiinni pitäminen ovat asioita, joista en saisi lipsua. Vähän napakkuuta ja jämeryyttä lisää, niin eivätköhän ne siirtymiset alaspäinkin ala luonnistua ainakin aikaisempaa paremmin.

Jokaisen askeleen ratsastamisen tärkeys

Torstaina oli taas estetreenin vuoro, tällä kertaa oman opettajan vetämänä. Ratsunani oli Pave, ja tunnilla oli ratsukoita yhteensä neljä. Kävin askellajit itsenäisesti läpi. Pave liikkui tänään paremmin, mutta tuppasi vähän puskemaan molemmissa suunnissa sisään. Korjailin tätä suoristamalla omaa istuntaa sekä aktivoimalla sisäpohjetta hommiin.

Verryttelimme laukassa kahdella kavaletilla kolmikaarisen kiemurauran tietä noudatellen siten, että pääsimme vaihtamaan kavaleteilla laukat. Keskityin ratsastamaan tien siten, että pääsin johtamaan sekä huolehdin siitä, että Pave laukkasi riittävästi. Ratsastin sopivan napakasti, jolloin Pave lähti hommaan mukaan. Tulimme molemmat kavaletit putkeen kahdesti. Saimme Paven kanssa jokaisella kavaletilla napattua toivotun laukan ilman ongelmia. Jes, osataanhan me jotain! Avainsanoja olivat riittävä eteneminen ja ponnistuspaikan saaminen hitusen kauemmaksi. Johtamistakin pääsin tekemään, mutta arvelen kahden ensimmäisenä mainitun olleen oikeasti avain onnistumiseen.

Sitten hyppäsimme kisaverryttelyn tapaan vasemmassa kierroksessa pystyä ja oikeassa kierroksessa okseria. Molempien hypyt sinällään olivat ihan hyviä. Laukka tosin pääsi vaihtumaan pari kertaa vääräksi, ja korjaamiseen meni taas pieni tovi. Pave kuitenkin liikkui hyvin ja säilytti myötälaukan, kun ratsastin hypyn tarkemmin. Pystyn taisimme keilata kertaalleen mukaan, jonkinlainen takajalkakolautus muistaakseni. Olin kuitenkin tyytyväinen Paven etenemiseen ja siihen, että ratsastin yllättävän keskittyneesti.

Radan tulimme kahdesti, korkeus oli toisella kierroksella noin 80 senttiä. Halusin lavastaa kisamaisen tilanteen, jolloin kaksi muuta ratsukkoa siirtyivät pois kentältä, ja yksi ratsukko jäi kaveriksi. Lähestymisessä ykköselle Pave yritti lähteä oikealle. Sain napattua sen kiinni, mutta jälleen unohdin blokata samalla vasemman puolen. Niinpä Pave vilahti sieltä hyvissä ajoin esteestä ohi. Ei muuta kuin uusi lähestyminen ja nyt jalat tiiviisti molemmilta puolin kiinni. Näin pääsimme ykkösestä yli, ja Pave laskeutui toivotusti vasemmassa laukassa. Pave pääsi venähtämään lähestymisessä kavaletin ja okserin suoralle linjalle. Niinpä kavaletille tuli sangen hassu hyppy. Matka kuitenkin jatkui, ja pääsimme okserille viidellä askeleella. Nelosena ollut lävistäjäpysty ylittyi hyvin, mutta sain korjata laukan sen jälkeen ravin kautta oikeaksi. Viitospysty ylittyi ihan ok. Kuutosena olisi ollut muurilaatikko, vaan Pave purjehti siitä tyynesti vasemmalta ohi. Vieläpä naurettavan aikaisin, hoh! Vaan ei muuta kuin uusi lähestyminen, ja nyt Pave muisti hypätä radan viimeisenkin esteen. Tulimme vielä samoilla vauhdeilla pystyn ja muurilaatikon suoran linjan uudelleen. Nyt se meni muuten hyvin, mutta Pave vaihtoi pystyllä oikean laukan vasemmaksi eikä korjannut sitä muurilaatikollakaan. Ravin kautta korjaus siis.

Toiselle kierrokselle lähdin vähän napakammalla asenteella. Ykköselle tuli hieman jarruttava hyppy, mutta Pave ylitti esteen puhtaasti ja nappasi vasemman laukan. Kakkosen ja kolmosen suora linja meni ihan hyvin viidellä askeleella. Nelonenkin ylittyi sujuvasti, mutta laukka ei taaskaan vaihtunut sillä. Sain Paven raviin, mutta se päätti kuitenkin nostaa vasemman laukan takaisin. Päätin ottaa tilanteen kisamaisesti eli en lähtenyt pyöräyttämään volttia ja korjaamaan laukkaa. Jatkoimme siis viitosta kohti. Jäin vähän puskemaan Pavea kohti estettä varmaankin vastalaukasta hätääntyneenä. Niinpä ajauduimme viitoselle aika pohjaan. Pave selvitti kuitenkin sen, nappasi myötälaukan ja pääsimme kuutoselle viidellä askeleella. Sekin ylittyi ihan hyvin. Saimme tulla vielä radan viimeisen linjan uudelleen, ilman hevosen tuuppaamista tällä kertaa. Linja meni nyt asiallisemmin, vaikka laukka vaihtuikin taas pystyllä turhaan vasemmaksi eikä korjaantunut muurilaatikollakaan. Korjasin sen sitten ravin kautta vielä lopuksi.



Pari ohimenoa jäivät tietysti kaivelemaan, mutta tuntiin mahtui onneksi hetkiä, jolloin ratsastin napakammin. Minun pitää vain muistaa ratsastaa jokainen askel, muutoin Pave voi keksiä vaihtoehtoisia suunnitelmia. Jokaisen askeleen ratsastaminen ei luonnollisestikaan tarkoita sitä, että tuupin ja hätyytän hevosta koko ajan, vaan että olen tuntumalla ja kerron hevoselle, mitä tehdään, minne mennään ja missä askellajissa. Nyt välillä tuppaan heittäytymään matkustajaksi. Omasta mielestäni kuvittelen ehkä silloin antavani hevoselle työrauhan, mutta enemmänkin jätän hevosen yksin ja annan sen valita, mitä seuraavaksi teemme. Pavelle on helpompaa mennä esteistä ohi, jolloin se tietysti valitsee sen. Niin harmillisia kuin mokat treeneissä (ja etenkin kisaradoilla) ovat, niin kummasti ne opettavat. Kyllä tämä taas kerran tästä, toivottavasti.

Lauralle kiitos videoista!

Siirtymisiä ja suurentamisia

Maanantain koulutunnille arvelin ratsuni oikein, Ekihän sieltä tuli. Mikäpä siinä. Ratsukoita tunnila oli viisi, ja pääsimme treenaamaan voltin suurentamista pohkeenväistön avulla sekä siirtymisiä laukasta käyntiin käyttäen ympyrän pienentämistä apuna.

Alkuverryttelyssä ravasimme kenttää kahdeksikkona. Päätyihin pyöräytimme ympyrät ja suuntaa vaihdoimme lävistäjillä. Sain nohitella Ekiä ennen kuin se alkoi liikkua itse paremmin. Oikeassa kierroksessa Eki asettui sisälle itsekseen liikaakin, jolloin sain suoristella sitä. Vasemmassa kierroksessa sain taas houkutella Ekiä asettumaan sisälle, sillä se tahtoi jäädä kenottamaan ulos. Oikeassa kierroksessa ulko-ohja oli hyvä kaveri. Vasemmassa kierroksessa taasen ulkopohje, jolla tyyräsin Ekin etuosaa takaosan eteen.

Verryttelyn jälkeen siirryimme suurentamaan voltteja pohkeenväistön avulla. Aloitimme käynnissä kymmenen metrin voltilta. Kun ratsun sai kuulolle voltilla, lähdettiin siitä suurentamaan pohkeenväistöä apuna käyttäen. Kun voltti oli suurentunut riittävästi, vaihdoimme suuntaa lävistäjän avulla. Teimme tehtävää myös ravissa. Molemmissa kierroksissa sain aina pyöräyttää muutaman kierroksen voltilla, jotta sain Ekin kuulolle. Sen jälkeen voltin suurentaminen pohkeenväistöllä onnistui ihan mukavasti molempiin suuntiin. Sain tietysti molemmissa kierroksissa kiinnittää huomiota Ekin suoruuteen. Tehtävä sujui hyvin myös ravissa. Aktiivisuus ehkä vähän pääsi hiipumaan, mutta sinällään teimme tehtävän asiallisesti. Oikea kierros oli ehkä vähän helpompi. Vasemmassa kierroksessa en aina saanut Ekiä suoristumaan, jolloin se tuppasi jäämään kenottamaan eikä siten voinut vastata väistöpyyntöihini parhaiten.

Laukasta tehdyt siirtymiset käyntiin valmistelimme pienentämällä laukkaympyrää niin pieneksi kuin tarve vaati. Ekin kanssa oikea kierros sujui todella mukavasti. Laukka säilyi kohtuullisena pienemmälläkin ympyrällä, jolloin siitä oli helppo valmistella siirtyminen käyntiin. Vasemmassa kierroksessa mukaan mahtui välillä raviaskelia. Epäilen taas jättäneeni Ekin kenottamaan johonkin suuntaan, mikä näkyi tehtävällä raviaskelina. Tajusin kuitenkin korjata asiaa jo satulassa, jolloin saimme parit paremmat siirtymiset käyntiin myös vasemmassa kierroksessa. Olipa hauska treenata pitkästä aikaa siirtymisiä laukasta käyntiin etenkin, kun ratsuna oli siihen oikein hyvin sopiva kaveri.

Lopuksi tulimme vielä tiimalasikuviota ravissa. Pitkän sivun alusta väistätimme pätkän uralta keskemmäs, suoristimme ja palasimme väistön avulla takaisin uralle. Eki teki väistöt molempiin suuntiin aika sujuvasti, vaikka ähersin itse välillä ihan liikaa. Missä se työrauha? Suoruuteen sain vieläkin kiinnittää huomiota erityisesti väistöissä vasemmalle, sillä Eki humpsahti helposti kenottamaan liikaa oikealle. Muutoin Eki nakutti menemään tasaisesti, vaikka välillä sen huomio karkasikin tehtävästä muualle. Vaan kukapa sitä jaksaa keskittyä koko ajan? En minä ainakaan.

Tunti hurahti mukavasti. Vähän jäi harmittamaan se, kuinka paljon ylimääräistä ehdinkään touhuta tehtävien aikana. Varmistelin liikaa enkä aina antanut Ekille riittävästi aikaa ja tilaa tehdä oman osuutensa. Muutamia kertoja tunnin aikana tajusin olla ihan rauhassa, jolloin Ekin liikkeeseen tuli keveyttä ja sujuvuutta. Nämä hetket muistuttivat hyvin siitä, ettei joka hetki voi vaatia jotain, vaan välillä pitää antaa hevoselle vuoro toteuttaa pyynnöt. Muutamat laukasta tehdyt siirtymiset käyntiin jäivät tosi kivoina onnistumisina mieleen. Niitä treenaisin Ekin kanssa mieluusti toistekin. Samalla voisin perehtyä lisää sen parempaan suoristamiseen molemmissa kierroksissa. Oman istuntani suoristamisesta nyt puhumattakaan.