Vaikuttamisen ja olemisen suhde

Keskiviikkona vuorossa oli ratsastustunnit tuplana, kun ensin kävin Tallinmäellä tunnin ja siitä pienen huilin jälkeen vakiotallini tunnin. Tallinmäellä luvassa oli koulua, ja ratsunani oli *rumpujen pärinää* Jetti. Kelinä oli puolestaan +27 ja paahtava auringonpaiste lisänä. Nyt alkoi jo tuntua, että lämpöasteita oli hiukkasen liikaa. Eikä asiaa yhtään helpottaneet ne ketkut, verenhimoiset ja äkäiset paarmat, joiden hätistelyyn meni paikoin hermot niin ratsastajalla kuin ratsulla. Tunnilla puolestaan treenattiin kääntämistä ympyröitä kahdeksankulmiona ajatellen, pohkeenväistöjä ja laukanvaihtoja. Ratsukoita oli kolme.

Ensimmäisenä treenasimme asettamisen, kääntämisen ja myötäämisen kombinaatiota menemällä pääty-ympyrää kahdeksankulmiona käynnissä ja ravissa. Tarkoituksena oli muistaa aina välillä ratsastaa suoraan eikä jäädä pitelemään hevosta koko ympyrän ajan. Tunnustan usein jääväni väkertämään ympyröilläkin kaikkea ylimääräistä, kun en osaa pyytää hevosta oikein ja enkä malta puuttua menoon vasta sitten, kun jokin kohta on leviämässä. Oikeassa kierroksessa sain Jettiä aika hyvin niin, että osasin jättää töitä senkin tehtäväksi. Vasemmassa kierroksessa puolestaan opettajakin huomautti, kuinka saisin antaa sisäkädellä nopeammin periksi. Suunta oli asetuksen kannalta minulle vaikeampi, joten se näkyi turhana ohjassa roikkumisena. Pyydä & hellitä -komentoketju ei oikein toimi minulla, jos jokin asia ei ala sujua. Sen sijaan alan helposti junnata pelkän pyytämisen kohdalla ilman, että pyrkisin palkitsemaan pienetkin onnistumiset. Kaiken ei tarvitse loksahtaa yhdellä kertaa kohdalle, se olisi hyvä oppia.

Ympyröiden ohella teimme toiselle pitkälle sivulle myöskin käynnissä ja ravissa kahden portaan verran pohkeenväistöjä. Jälleen oppikirjamaista suoritusta tärkeämpää oli se, että hevonen reagoi pohkeeseen ja liikkui sivulle. En tosin malttanut olla tekemättä väistöjä ihan ajatuksella, ovathan ne hyvää jumppaa. Opettaja muistutti myös huolehtimaan siitä, että Jetti ei hyydy väistöjen aikana, vaan etenee silloinkin. Tämä oli aiheellinen muistutus, sillä Jetillä on tapana jäädä vähän omiin ajatuksiin, jos sitä ei huomaa pitää hereillä. Väistöt käynnissä sujuivat ihan hyvin, samoin suoristukset. Helpompaa oli tehdä väistöt oikealle, vasemmalle Jetti pääsi aina vähän vinksalleen. Oikea käteni ja pohkeeni toimivat aina vasempia paremmin, mikä ilmeisesti näkyy näissä väistöpuolieroissa. Vasen puoleni ei vain osaa huolehtia hevosesta, vaan on enemmänkin koristeena. Ravissa Jetti yritti hyytyä väistöissä, mutta nohituksella ja pienillä raipanmerkeillä alkoi muistaa, ettei tehtävässä ollutkaan tarkoitus torkahtaa. Vasemmalle väistäminen oli edelleen kinkkisempää, mutta keskittymällä sain aina muutaman hyvän askeleen.

Pääty-ympyrät ja väistöt tehtiin myös laukassa. Oikeaan kierrokseen saimme aika mukavia hetkiä, ja Jetti esitti paikoin letkeää laukkaa ilman, että sitä tarvitsi nohittaa joka hetki liikkumaan. En tiedä, mikä palikka meni kohdilleen, mutta kivaa oli! Väistötkin lähtivät hyvin eikä suoristamisenkaan kanssa ollut ongelmia. Varsin helppoa siis. Sittenpä vaihdoimmekin vasempaan kierrokseen, jossa Jetillä on hieman tapana mennä etu- ja takaosa eri raiteilla. Väistöissä auttoi asetuksen pyytäminen oikealle samalla, kun varmistin takaosan todella tulevan mukaan. Suoraan laukatulla toisella pitkällä sivulla puolestaan otin jälleen vasta-asetuksia ja hain etuosaa takaosan eteen. Nyt en saanut samanlaista palikoiden loksahtamista paikoilleen kuin oikeassa kierroksessa, mutta muutamissa väistöissä Jetti vähän suoristui kulkemaan yhdellä raiteella.

Saimme vielä bonustehtävän Jetin kanssa, ja luvassa oli keskihalkaisijalla laukanvaihtoja. Vaihto piti ennättää tehdä niin, että sen jälkeen ehti ratsastaa vielä suoraan ennen kuin lyhyt sivu tuli vastaan. Vaihdot vasemmasta laukasta oikeaan alkoivat sujua, kun en tehnyt asiasta numeroa. Vaikeampaa olikin saada vaihto oikeasta vasempaan. En tiedä, mitä nyhräsin, mutta Jetti ei meinannut tajuta minua kuin vasta viime tipassa lyhyen sivun tullessa eteen. Puolihuolimattomuus on avainsana Jetin kanssa useissa tehtävissä, mutta itselleni haastavammissa kuvioissa lipsahdan ikävästi yliyrittämisen puolelle. Lopulta pienen raipankosketuksen kautta ulkopohkeeni vaihtopyyntö selkeni Jetille, ja saimme vaihdot siihenkin suuntaan toimimaan. Jetti myös vaihtoi puhtaasti, mikä oli hyvä juttu. Esteillä kun olen alkanut esittää sen kanssa jostain syystä aika paljon ristilaukkoja.

Loppuraveja kevennellessä opettaja vielä tarkasteli istuntaamme. Minulle tuli kommenttia alaselän notkosta, ja korjauskehotuksena ottaa lantio alle ja vatsalihakset töihin. Tällä kertaa kroppa oli ihmeen hyvin lämmennyt ja vetreä, jolloin sain vahvemman tunteen siitä, miltä lantio oikeassa asennossa tuntui. Asennon sain myös säilytettyä pidempiäkin aikoja, kunhan vain keskityin. Huomasin jalkojeni hieman jännittyvän, kun korjasin istuntaa, mutta kai se on ihan luonnollista. Olenhan könöttänyt virheellisessä asennossa jo sen verran pitkään, että koko kehoni on mukautunut sen ympärille. Hikinen tunti päättyikin tähän. Mukavaa perusratsastusta sekä niitä ihania laukanvaihtoja, joita voisin harjoitella vaikka koko tunnin. Tosin en ihan tällaisella kelillä, ellei välissä voisi käydä pulahtamassa järvessä. Mutta ei parane valittaa, kun pian sitä kuitenkin ihmetellään taas puolestaan -30 asteen kelejä.

Mainio uusi tuttavuus

Viikon toinen Tallinmäen tuntini vierähti kahden ratsukon tunnilla torstaina. Ratsukseni sain toiveeni mukaisesti tallin uusimman tulokkaan eli Akun. Olin aikaisempien havaintojeni perusteella pitänyt Akua pienehkönä suomenhevosena, mutta nyt lähempää tarkasteltuna se taitaakin olla noin 160-senttinen, ellei jopa vähän päälle. Lisäksi se oli sopivasti muodostunut rungoltaan, jolloin se tuntui passelilta koonsa puolesta. Osaamistasoltaan Aku on käsittääkseni helppo B ja rataesteillä siltä sujuu 70 senttiä. Tunnin tehtävänä oli ympyrällä kääntäminen ja asettaminen sekä sitä myöten hevosen ratsastaminen oikeinpäin.

Ympyrällä kääntämisen apuna käytettiin ajatusta siitä, että pääty-ympyrä oli kahdeksankulmio. Sen kulmien aikana tuli muistaa asettaa ja kääntää, jonka jälkeen tuli myös rentoutua. Aku eteni käynnissä mukavasti omalla moottorilla, jolloin minun ei tarvinnut huolehtia sen liikkumisesta. Alkuun Aku vähän jännittyi asettamisista, mutta opettaja kehotti vain jatkamaan rentoutumista unohtamatta, jolloin Akukin alkaisi varmasti kulkea oikeinpäin rennommin. Oikeassa kierroksessa tämä tapahtuikin kohtalaisen helposti, kun muistin aina myödätä enkä jäänyt pitelemään hevosta ohjilla tai nyhertämään jotain varmuuden vuoksi. Vasen kierros oli Akulle hieman jäykempi puoli ja samalla minulle se vaikeampi suunta, jolloin saimme mennä useampia ympyröitä ennen kuin aloin taas tavoittaa ajatuksen asettamisen, kääntämisen ja rentouden yhtälöstä. Opettaja muistutti, että Akulta kärsii vaatia asioita, sillä se osaa kyllä tehdä pyydetysti. Samalla hän muistutti tekemään asetukset selvästi eikä jättämään niitä puolitiehen. Hankalampaan suuntaan asettaessa taidan siis tyytyä herkästi siihen, että hevonen menee jotenkin sinnepäin. Kaiketi kuvittelen, etten pysty parempaan tai mikä vielä pahempaa, luulen pyytäneeni oikein ja hevosen samoin tehneen vaaditusti. Lopulta kohottavat sisäohjan otteet ratkaisivat tilannetta niin, että Aku alkoi asettua vasemmallekin paremmin ja rentoutua.

Ravissa ympyrätyöskentelyä jatkettiin samoin pääty-ympyröillä niitä nyt molemmille lyhyille sivuille tehden. Ympyrää sai vaihtaa lävistäjän kautta. Aluksi tarkoituksena oli istua harjoitusravissa, mutta istuntani ei löytänyt vielä hyvää mukautumista Akun tavalliseen raviin, joten opettaja armahti ja antoi keventää. Harjoitusravissa istuminen kun ei onneksi ollut tunnin varsinainen harjoitus. Aku liikkui edelleen ravissa ihanasti itse ja varsin tahdikkaasti. Opettaja muistutti jälleen tekemään asetukset selvästi ja siten, että ne menivät myös läpi. Oikea kierros alkoi sujua taas helpommin, jolloin Aku oli mukavan kevyt ratsastettava. Vasempaan kierrokseen oli aluksi jälleen hankalampaa, kun en muka osannut asettaa kunnolla ilman, että Aku pääsi valumaan sisemmäs. Sisäpohjetta aktivoimalla ja kohottavilla sisäohjan otteilla Aku palasi taas kuulolle, jolloin vasenkin kierros alkoi sujua järkevämmin. Aku kulki suorinakin hetkinä ympyrää vaihtaessa mukavasti kuulolla, jolloin sen kyydissä sai melkein vain istua ja nauttia. Kahdeksankulmion ajatteleminen ympyrällä auttoi erityisesti siihen, etten jäänyt koko aikaa venkslaamaan jotain, vaan muistin välillä rentoutua ja hellittää, kun hevonen teki pyydetysti.

Laukassa hevosen kääntämistä jatkettiin samoin pääty-ympyröitä hyödyntäen. Tehtävään lisättiin ympyrä leikkaa -kuvio, jonka suoristushetkessä hevonen siirrettiin raviin ja jatkettiin pitkää sivua myöten toiseen suuntaan tehdyn ympyrän alkuun ja nostettiin laukka. Mikäli laukasta siirtyminen hallittuun raviin ei onnistunut, piti hevonen pysäyttää lyhyttä sivua kohti ja odottaa paikoillaan niin kauan, että hevosella ei ollut enää kiire mihinkään. Akun laukka oli mukavaa istua, ja vaikka se muutamia kertoja pudotti jostain syystä raville, pyöri laukka muutoin aika hyvin. Ilmeisesti olin käynnin ja ravin aikana saanut kääntymistä ja asettumista sille perille, sillä laukassa se tarjosi hetkittäin varsin mukavan pyöreää ja rentoa menoa. Opettaja varoitti kuitenkin, että Aku saattoi painua helposti liiankin alas. Muutoin itse ympyrät sujuivat kivasti, vaikka vasemmalle sain edelleen tehdä enemmän töitä. Nyt se suunta kuitenkin rullasi paljon vaivattomammin, ja sain antaa Akun tehdä töitä ja nauttia sen menosta. Yllätyin kyllä, kun olin ajatellut laukassa aiempien ongelmien pahentuvan, mutta Aku kulkikin jopa käyntiä ja ravia paremmin. Muutamat hetket olivat aika makeita, kun hevonen oli kunnolla tuntumalla ja teki aktiivisesti töitä pyöreän rentona pysyen. Raviin siirtymiset onnistuivat vasemmassa kierroksessa paremmin, mutta pienen hiomisen jälkeen myös oikea kierros alkoi sujua. Taisin ottaa Akun pysähdyksiin tehtävän aikana kahdesti, jonka aikana se oppi malttamaan hyvin. Niinpä laukasta pääsimme siirtymään maltilliseen raviin, jolloin Aku pysyi hyvin kuulolla ja rentoutui raviin nopeasti. Olin taas aika innoissani siitä, kuinka ratsuni ei ottanut laukkaamisesta kierroksia, vaan piti sitä yhtenä askellajina siinä missä muitakin.

Loppuraveissa annoin Akun venyttää ohjan perässä ja kehuin sitä hienosta suorituksesta. En kyllä ole hetkeen istunut näin vaivattoman suomenhevosen kyydissä. Tietysti jokaisella hevosella, niin kuin ihmisellä, on luontaisesti vinouksia, mutta Aku oli kuitenkin ihmeen helppo, vaikka vasemmalle meno olikin vähän hankalampaa. Akussa parasta oli oma moottori, jota se käytti järkevästi. Oli ihanaa, kun hevosta ei tarvinnut patistella liikkumaan saati olla jarruttelemassa joka hetkessä. Aku oli kyllä kaikin puolin varsin mainio uusi tuttavuus, jolla toivon pääseväni menemään vielä useamminkin.