Asiallisesti sujuneet koulukisat

Sunnuntaina oli vuorossa O-Rin seurakoulukisat, joihin olin ilmoittautunut Manulla B-merkin kouluohjelmaan. Kisatreenit Manun kanssa olivat menneet kipittäen ja omaa päätäni seinään paukuttaen, joten olin tavallistakin enemmän tutinoissani kisa-aamuna. Manulla ei mennyt kukaan muu, joten sain laittaa ratsukon kuntoon ja verrytellä sen aivan mieleni mukaisesti.

Kentällä tehdyssä verryttelyssä tavoitteeni oli löytää jarrut. Manu oli ihan reippaana, mutta otti pidätteet kohtuullisesti vastaan. Yritin hakea sitä rennommaksi ja pyöreämmäksi, missä onnistuin välillä. Verryttelyssä vaikeimmalta tuntuivat käyntipohkeenväistöt, joita en ole kauheasti Manun kanssa treenannut. Vauhti hyytyi melkoisesti eikä Manu lähtenyt helposti rehelliseen väistöön. En saanut juuri onnistumisia, kun en keksinyt, miten olisin muuttanut ratsastustani. Ravissa pyörittelin ympyröitä ja hain pyöreyttä, laukassa taas halusin rauhallisuutta. Laukassa otin myös parit lävistäjät, jotka onnistuivat hyvin, ja Manu tuli lävistäjät aika kivasti perille asti. Siirryin maneesin verryttelyalueelle siinä vaiheessa, kun vuorooni oli kahden ratsukon verran. Maneesissa sai vain kävellä, joten tarkistelin siinä vain reagoinnin pohkeisiin sekä testailin asetuksia ja väistöjä. Oman vuoroni koittaessa kävin pyörimässä hetken tuomaripäädyssä ja jäin sitten ravaamaan rauhallista etenemistä hakien. Oma jännitykseni heijastui Manuun, mutta minulle sopivalla tavalla. Ratsu nimittäin vähän tasoittui eikä enää hötkyillyt nimeksikään.

Alkutervehdykseen yritin tulla suorana, mutta loppua kohti Manu pääsi vähän kiemurtelemaan. Ensimmäinen kymmenen metrin voltti oli kuvioltaan asiallinen, mutta tuomari toivoi pyöreämpää muotoa. Keskihalkaisijalla sain haettua asetuksen vasemmalle ennen toista kymmenen metrin volttia, taivutus tosin jäi puutteelliseksi. Lävistäjälle tehty temponlisäys ravissa jäi vaisuksi, kun en uskaltanut pyytää enempää pelätessäni Manun villiintyvän. Tuomari toivoikin menoa enemmän eteen sekä jälleen pyöreämpää muotoa.

Ensimmäinen käynnissä tehty pohkeenväistö vasemmalle oli yhtä nihkeä kuin verryttelyssä. Tuomari olisi halunnut nähdä selkeämmät väistöaskeleet niin kuin minäkin. En vain valaistunut asiassa ohjelmankaan aikana, joten esityksemme oli hyvin puolittainen. Suunnanvaihto kaarrolla radan poikki oli aika asiallinen, vaikka tuomarin toiveen mukaan kulmien taivutukset olisivat saaneet olla pehmeämmät. Käyntiväistö oikealle meni samoin kuin ensimmäinenkin eli tahmaillen. Tuomari peräänkuulutti ristiaskeleita jälleen. Olin kuitenkin hurjan onnellinen siitä, että väistöt olivat ohi.

Oikea laukka nousi käynnistä aikalailla pisteestä, mutta hieman valuen. Keskiympyrä oli asiallinen, mutta laukka olisi saanut olla tarmokkaampi. Laukkalävistäjän pääsimme paremmin kuin olisin kuvitellut, vaikka toki Manu pääsi siirtymään raville vähän liian aikaisin. Vasen laukka nousi ravissa tehdyn pääty-ympyrän I-kirjaimesta samaan tapaan kuin oikea laukka aiemmin eli aika oikeassa kohdassa, mutta vähän ponnettomasti. Laukassa lävistäjälle tehdyssä temponlisäyksessä rohkenin pyytää Manua vähän eteen, jolloin eroa tuli aiemmin esittämäämme laukkaan. Pääsimme toisen lävistäjän loppupuolelle myös paremmin kuin ensimmäisessä. Raviin siirryimme tosin vähän töksähtäen ja hötkyilimme kohti lopputervehdystä. Tuomari moitti siinä kiemurtelusta, mutta olin vain tyytyväinen, ettei Manu kipittänyt. Pysähdykseen tulimme parin käyntiaskeleen kautta, mutta Manu seisahtui lopulta ja odotti lopputervehdyksen rauhassa. Ohjelmamme oli siinä, ja saatoin taas hengittää.

Tuomari kommentoi suoritustamme seuraavasti: ”Siistiä ja tarkkaa ratsastusta! Hevonen saisi liikkua vielä selkeämmin takaa eteen kohti tuntumaa, jotta saisit sen kantamaan itsensä vielä tasaisemmin pyöreämmässä muodossa!” Pisteitä saimme 140,5 eli prosenteissa se oli 61,087. Tällä tuloksella sijoituksemme oli 9/14. Itse olin suoritukseemme tyytyväinen, sillä se meni tasaisemmin kuin olin uskaltanut toivoa. Oli kerrassaan ihanaa mennä hevosella, joka ei kytännyt radalla mitään. Tuomarin kommentit olivat myös aiheelliset. Annoin Manun mennä melkoisen pitkänä ja vähän löysänä. En osaa vielä ratsastaa sitä lyhyeksi ja teräväksi, mutta tämän kokemuksen perusteella haluaisin kyllä oppia. Manun kanssa nimittäin voisi olla kiva mennä koulukisat toistekin. Taputin myös itseäni selkään siitä, että osasin rentoutua vähän jo ohjelman alussa, kun huomasin Manun olevan kohtuullisen rauhallinen. Niinpä en suorituksen aikana säheltänyt pahemmin, vaan osasin ottaa tehtävät yksitellen vastaan. Tällaisella mielellä oli kiva mennä ohjelma läpi. Kiva kokemus, joka tuli tarpeeseen.

Videosta kiitos Alekseille!

B- ja A-merkki harjoituskoulukisoissa

Mutristelija ja siristelijä.

Tallinmäen toiset harjoituskoulukisat koittivat lopulta lauantaina. Olin ilmoittautunut Jetin kanssa sekä B- että A-merkin kouluohjelmiin. B:n luokassa osallistujia oli 10, A:ssa juuri ja juuri kolme, kun opettaja naureskeli uhrautuneensa ja ilmoittautuneensa mukaan, jotta luokka saatiin pystyyn. Tänä päivänä tuli myös täyteen tasan 200 ratsastuskertaa Jetillä, vau!

Ennen ensimmäistä starttiani eli B:n ohjelmaa ehdin verrytellä aika mukavasti. Kävin niin pellolla ravailemassa kuin otin muutamia tehtäviä pikkukentällä. En halunnut ratsastaa mitään kohtaa ohjelmasta, vaan halusin testata, että Jetti reagoi riittävästi niin kaasuun kuin jarruun sekä ohjautuu toivotusti. Otin muutamia peruutuksia myös sekä parit käyntiväistöt, etteivät ne tulisi radalla ratsulle muka yllätyksenä. Jetti liikkui aika kivasti, jolloin lähdin radalle ihan luottavaisin mielin.

B-merkin radalla jännitin itsekseni aika maltillisesti. Tervehdykseen tulimme ihan asiallisesti, mutta paluu raviin olisi tietysti saanut olla aktiivisempi. Ensimmäinen kymmenen metrin voltti oikealle sujui aika mukavasti, tuomari tosin neuvoi kantamaan kädet paremmin. Keskihalkaisijalta tehty kymmenen metrin voltti vasemmalle tuntui vähän muotopuolelta, mutta oli muutoin ihan ok. Voltin jälkeen muistin olla tovin rauhassa, kun Jetti tuntui liikkuvan ihan asiallisesti. En halunnut viedä sen iloa liikkua tuuppimalla sitä tarpeettomasti joka käänteessä. Lävistäjälle tehty temponlisäys ravissa erottui kyllä perusravista, mutta oli vaatimaton. Istuntani hajosi, ja toivoin vain koko ajan lävistäjän loppumista. Käynnissä tehty pohkeenväistö vasemmalle oli tihkas, mutta muuten asiallinen. Kaarto radan poikki sujui täsmällisesti, ja pääsimme käynnissä tehtyyn pohkeenväistöön oikealle. Vaikeampi suunta sujui radallakin heikommin, ja tuomari toivoi selkeämpiä ristiaskeleita.

Oikea laukka nousi mukavasti käynnistä, mutta sorruin varmistelemaan ja tuuppaamaan. Keskiympyrä oli ihan ok, ja pääsimme laukkalävistäjälle. Jetti meni lävistäjän aika asiallisesti eikä tuntunut ennakoivan vaihtoa tai pudottamista raville. Ohjelmasta eniten jännitin vasemman laukan nostoa pääty-ympyrällä I:ssä. Jetti tuntui ensin jättävän laukannostoapuni huomiotta, jolloin pyysin napakammin, ja laukka onneksi nousi myötäisenä. Lävistäjälle tehty temponlisäys laukassa erottui taas peruslaukasta, mutta oli vähän huolimattomasti valmisteltu ja päätetty. Lopputervehdykseen Jetti ravasi hyvin, mutta olimme hieman linjalta poissa. Muuten saimme päätettyä ohjelman ihan hyvin, ja ensimmäinen ratamme oli siinä.

Tuomari kommentoi suoritustamme seuraavasti: ”Erittäin kaunista + tasapainoista ratsastusta. Hieman lyhyemmät ohjat -> kädet kannettuina vierekkäin.” Pisteytys oli aikaisempienkin harjoituskoulukisojen mukaisesti hyvin kilttiä, jolloin saimme 178 pistettä eli prosenteissa 77,391. Tällä tuloksella nappasimme Jetin kanssa voiton kymmenen ratsukon luokassa. Hieno, Jetti!

B:n jälkeen sain odotella pienen tovin ennen kuin A:n luokka pääsi alkamaan. Kävin taas pellolla vähän kävelemässä sekä pikkukentällä tekemässä muutamia tehtäviä. Tällä kertaa testasin raviväistöt sekä vastalaukannostot. Molemmat lähtivät aika kivasti, raviväistöt olivat itse asiassa aika tosi kivoja. Niissä oli energiaa, mutta se ei ollut kiireistä, vaan väistöaskeleet olivat sujuvia. Hitsit, tuollaisia kun saisi esitettyä radallakin! A:n ohjelma kuitenkin jännitti selvästi B:tä enemmän, ja kertasin kertaamasta päästyäni ohjelmaa ja pelkäsin joko unohtavani tai sekoittavani sen B:hen. Niinpä kouluaitojen sisälle päästyäni olin puolittain hepuleissani. Minusta tuntui, että unohtaisin ohjelman hetkenä minä hyvänsä. Jännitin jostain syystä ihan älyttömästi, mikä sai minut yliratsastamaan. Ei hyvä. Lopulta tuomari vihelsi pilliin, ja aloitimme suorituksen.

Alkutervehdykseen tulimme poissa linjalta ja sen jälkeen jatkoimme hieman hidastellen. Oikealle tehty kymmenen metrin voltti oli ok, mutta S:n muotoinen vaihtoura ja voltti vasemmalle aika epämääräisiä ja kaatuvia. Ensimmäinen raviväistö vasemmalle lähti asiallisesti, mutta kuten tuomarikin kommentoi, liian kiireisesti. Minua huoletti Jetin mahdollinen hyytyminen, jolloin tuuppasin liikaa. Keskiravi ei irronnut juuri mitenkään, ja istuntani oli ihan levällään. Toinen raviväistö oikealle lähti huonosti liikkeelle, kun keskityin taas liikaa etenemiseen, en ristiaskeliin. Tuomari kommentoikin takaosan jäävän väistössä. I:ssä tehty neljän askeleen peruutus lähti hieman vinoon, mutta oli muuten ok. Käynnistä tehty vasemman laukan nostaminen oikeassa kierroksessa sen sijaan sujui helposti. Myös myötälaukan nostaminen C:stä onnistui. Kymmenen metrin voltti oikealle oli ok, kun taas keskilaukassa tehty keskiympyrä oli muotopuoli. Keskittymiseni herpaantui jälleen hevosen pitämiseen liikkeessä liikaakin varmistellen. Keskilaukan jälkeen en saanut tehtyä eroa tavalliseen laukkaan, vaan jäimme vähän puolivälimalliin humputtelemaan.

Lävistäjälle tehty toinen keskiravi oli ensimmäisen kaltainen eli vaatimaton. Oikea laukka nousi vasemmassa kierroksessa käynnistä mukavasti. Vasen laukka nousi L:ssä ihan ok, mutta kymmenen metrin voltti oli hätäinen ja kaatuva, kuten tuomari kommentoi. Keskiympyrä keskilaukassa oli hieman haahuileva, ja sen jälkeen unohdin myös palata selkeämpään harjoituslaukkaan. Lävistäjä harjoituslaukassa sujui jälleen tuupaten, kun mahdollinen vaihto ja liian aikainen pudotus raville jännittivät. Jetti pääsikin pudottamaan raville, kun keskityin jännittämään, en niinkään ratsastamaan. Lopputervehdykseen pääsimme asiallisesti, jonka jälkeen uskalsin taas vähän hengittää.

A:n rata oli B:hen verrattuna ratsastukseltani selvästi heikompi. Jännitin niin mahdottomasti enkä saanut estettyä sen vaikutusta ratsastukseeni, mikä tietysti oli harmillista. Jetti kesti kuitenkin säätöni ihailtavasti, vaikka kieltämättä ajoin sen melko hätäiseksi ja kiireiseksi, jolloin rentous oli tipotiessään. Tuomari kommentoi esitystämme seuraavasti: ”Hyvä kokonaisuus. Malta valmistella, ajoittain hieman kiireinen.” Kiltin harjoituskoulukisa-arvioinnin ansiosta saimme pisteitä 183,5 eli prosentteja 67,963. Kolmen ratsukon luokassa tällä tuloksella olimme keskikastia sijoittuen toiseksi.






Huh, kisapäivä oli siinä! Jännittäminen jäi kaivelemaan hampaankoloon, mutta eiköhän noita harjoituskoulukisoja ole jatkossakin luvassa. Treenillähän se tämäkin vaiva taitaa ainakin vähän haihtua. Vielä kun oppisin säätämään ratsastustani ohjelman aikana enkä menemään tietyillä asetuksilla ja harmittelemaan jälkikäteen. Vaan kokemusta tämäkin eikä onneksi mitään kovin kamalaa kuitenkaan.

B-merkin videosta ja kuvasta kiitos Teijalle, A-merkin videosta kiitos Kaisalle!

Koulukiemuroiden työstöä

Torstain Tallinmäen tunnilla oli odotetusti kouluvääntöä, kun tallin harjoituskoulukisat alkavat siintää näköpiirissä. Ratsukoita tunnilla oli kolme, ja pääsimme Jetin kanssa treenaamaan mukavasti B-merkin kouluohjelman tehtäviä. Tunnin aikana treenasimme kymmenen metrin voltteja, pohkeenväistöjä käynnissä, laukkalävistäjiä ja keskilaukkoja sekä ratsastimme kouluohjelman kertaalleen läpi.

Kymmenen metrin voltteja teimme ravissa pitkällä sivulla ja keskihalkaisijalla. Jetti liikkui aina ennen voltteja kivasti, mutta jotenkin näpräsin energian aina volteilta pois. Voltit oikealle olivat aika kivoja, vasemmalle sain hakea rehellisemmän asetuksen ilman, että Jetti lähti pienentämään volttia. Välillä sain aika kivoja pätkiä, kun olin riittävän nopea korjauksen ja rentouden tasapainossa. Volttien kokoa olisi toki voinut hioa vielä, mutta eivät ne onneksi ihan muotopuolia olleet.

Pohkeenväistöt käynnissä olivat helpompia oikealle. Väistöissä vasemmalle sain olla tarkkana, ettei Jetti pullahtanut vasemmalta karkuun. Tahti tahtoi välillä hyytyä väistöissä, jos unohdin huolehtia siitä. Pyrin pyytämään väistöä riittävän kevyesti, jotta Jetti ei alkaisi keskittyä siihen liikaa ja unohtaisi edetä ihan kokonaan. Omassa ratsastuksessa saisi rentous säilyä paremmin tehtävien aikana, sillä varmasti omat jäykistelyni hyydyttävät hevostakin. Väistöjen jälkeinen suoristaminen onneksi onnistui ihan asiallisesti.

Laukkalävistäjiä treenasimme siten, että lävistäjän lopussa tuli päästä uralle ja jatkaa siitä tovi vielä vastalaukassa. Tällä varmistettiin se, etteivät hevoset alkaisi tarjota vaihtoja lävistäjän loppupuolella. Yllätyksekseni saimme tultua jokaisen lävistäjän toivotussa laukassa pysyen. Pari kertaa Jetti tosin pääsi vähän punkemaan omille teilleen, jolloin emme päässeet ihan perille asti, mutta laukka sentään säilyi. Tehtävässä auttoi kummasti pohkeenväistömäinen ratsastus lävistäjän loppupuolella. Kertaalleen vasemmassa laukassa tunsin Jetin valmistautuvan laukanvaihtoon, mutta en ihme kyllä panikoinut. Lähinnä vain tiivistin säilytettävän laukan pohjeapuja, jolloin Jetti pääsi lävistäjän loppuun ja jatkoi vielä tovin vastalaukkaa.

Vielä ennen ohjelman läpiratsastusta otimme muutamia keskilaukkapätkiä pitkille sivuille. Lyhyt sivu ja kulma toimi mukavasti laukan säätöapuna vähän lyhyemmäksi, jolloin ero kahden eri laukan välillä oli vähän näkyvämpi. Huolehdin kohtuullisen hyvin Jetin suoristamisesta ennen kuin pyysin siltä enemmän laukkaa. Tässä vaiheessa tuntia Jettiä vastasi pohjeapuihin aika hyvin, jolloin saimme aika kivoja keskilaukkahetkiä. Jetti tuntui ponnistavan kohtuullisesti takaosalla eikä vain tihentänyt askeleitaan. Siirtyminen takaisin harjoituslaukkaan onnistui myös, mutta olisi varmasti saanut olla vähän sujuvampi. Nyt siirtymät olivat ehkä enemmän sellaisia hieman äkkinäisiä vailla kunnon pehmeyttä.

Lopuksi ratsastimme ohjelman kokonaisuudessaan. Ravivoltit tuli tehtyä vähän huolimattomasti, ja Jetti pääsi hyytymään niissä. Keskiravipätkässä oli yritystä, mutta oma istuntani petti, jolloin Jettikin jarrutti. Väistöissä hyytyminen oli edelleen päivän sana, mutta askeleet tulivat kohtuullisen oikein. Oikea laukka nousi vähän pisteen jälkeen ja tahtoi olla ponnetonta. Vasen laukka puolestaan ei noussut, vaan Jetti tarjosi oikeaa. Korjasin nopeasti ravin kautta vasempaan, mutta armotta myöhässä. Itse laukka oli ponnetonta, vaikka yritin aktivoida Jettiä liikkumaan. Niinpä laukkalävistäjät olivat melkoista punkemista, kun Jetti alkoi jarrutella ajoissa ennen niiden loppumista. Keskilaukka toisella lävistäjällä oli vaatimaton. Lopputervehdykseen pääsimme kuitenkin vähän paremmassa ravissa kuin mitä olimme ohjelman aikana muutoin esittäneet.

Tunnin treeni oli hyödyllistä, vaikka ohjelma menikin vähän tihkaasti. Ratsastin tiet turhan huolimattomasti ja välillä panikoiduin siitä, ettei Jetti liikkunut kunnolla. Sen seurauksena aloin pusertaa ja tuupata, mikä hyydytti Jettiä entisestään. Rentous, kunpa sen saisi säilytettyä joka tilanteessa! Samoin kuin sen energisyyden. Hyödyllistä treeniä oli taas, vaikkakin jälleen paikoin hieman kinkkistä.

Valitettavan jännittynyttä ja hätäistä

Sunnuntaina luvassa oli tuplakisapäivä, joka alkoi oman seuran koulukisoilla. Luokkana oli ensimmäistä kertaa B-merkin kouluohjelma ja ratsuna Pera. Olen yleensä jännittänyt koulukisoja aina estekisoja enemmän eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Jännitin siis, mutta huomattavasti vähemmän kuin pahimmillaan. Se ei kuitenkaan tällä kertaa riittänyt, sillä tämä oli ehkä huonoin kouluohjelmamme Peran kanssa. Vaikka koin, että olin rennompi kuin aiemmin, ei Pera tavoittanut sitä fiilistä, vaan taisi jännittää meidän molempien puolesta. Niinpä kouluratamme meni niin ja näin. Jos ainoa arviointikriteeri olisi ollut nopeus, olisimme voittaneet luokan helposti. Harmi vain, ettei nopeudella ole mitään tekemistä tässä lajissa.

Verryttelyssä ehdin kävellä hyvän tovin kentällä ja testailla siellä pysähdyksiä, peruutuksia sekä pohkeenväistöjä. Pera oli vähän löysä, mutta ei pahimmalla mahdollisella tavalla. Rennosti tehtynä väistöt lähtivät molempiin suuntiin aika kivasti, kun en pusertanut liikaa, vaan pyysin ne rauhassa. Peruutuksissa hain lähinnä takapäätä alle, mutta se taisi jäädä saavuttamatta. Pera teki peruutukset aika nopeasti ilman, että juuri keskittyi niihin. Muuten ote ratsuun oli ihan ok, kun keskityin pitämään ohjat käsissä ja pohkeet kiinni. Maneesissa hain lähinnä vain otetta raviin ja laukkaan. Saimmekin muutamia asiallisia pätkiä, joissa Pera oli rento ja kuuliainen. Etenkin muutamat harjoitusravipätkät olivat niin kivoja, että jännitykseni lieveni asteen. Niitä hetkiä olisi kehdannut esittää radalla, mutta valitettavasti tällä kertaa ne jäivät verryttelyalueelle. Taidan sittenkin jännittää vielä melkoisesti, vaikka mahanpohjaa ei vääntäisikään niin kuin aivan koulukisa-aikojeni alussa.

Pera näkee mörköjä.

Ohjelma ei lähtenyt vahvasti käyntiin, sillä heti alkupuolella Pera keksi säikähtää ilmeisesti niinkin pelottavaa asiaa kuin valkoinen kouluaita. Kesken ravin se töksäytti itsensä hetkeksi käyntiin, kunnes singahti takaisin raviin. Sen jälkeen Pera tuntuikin tuntiratsun versiolta ruutitynnyristä, ja mietinkin, leviääköhän ratsu vielä radan aikana allani ja kuinka pahasti. Pera eteni jännittyneesti ja pääsi kiemurtelemaan, kun en saanut istuttua hyvin saati otettua tuntumaa napakasti. Tuomari huomioikin jännittyneisyyden ja kiemurtelun. Keskiravissa oli tuomarin kommentin mukaan oikea ajatus, mutta ero olisi saanut olla vielä selvempi. Itse olin samaa mieltä, mutta parempaan en tällä radalla olisi pystynyt. Ote oli liian hukassa.

Hyvä hetki, jos ei katso kuskia.

Pohkeenväistö vasemmalle lähti hätiköiden, kun Pera luuli minun haluavan vauhtia, ei väistöä. Sain jarrutella aika napakasti, mikä aiheutti jälleen kerran kiemurtelua sekä tahtirikkoja käyntiin. Väistöt oikealle menivät vähän paremmin, mutta molempien väistöjen jälkeiset suoristukset tulivat aika myöhässä. Laukannostot jännittivät etukäteen, sillä ne tehtiin lähellä Peran mielestä niin kamalaa tuomaria. Oikea laukka nousi tuomarin kommenttia lainaten kurittomasti, ja Pera tuntui singahtavan omille teilleen. Keskiympyrällä sain Peran vähän kuuntelemaan, ja tuomari antoi kehuina sanat kaunis ja huolellinen. Pera väläyttikin parempaa puoltaan, kun ei laukassa näemmä ehtinyt stressata niin paljon. Ensimmäisellä laukkalävistäjällä tunsin tapahtuvan lopussa jotain, mutta en tajunnut sen kummemmin, että mitä. Arvostelulapusta selvisi, että Pera oli vaihtanut molempien lävistäjien lopussa ristilaukalle. Voi kurja! En ollut osannut ennakoida tätä yhtään, joten en myöskään tajunnut varmistella asiaa sen kummemmin. Temponlisäys toisella lävistäjällä taisi mennä pikkaisen liioitelluksi, kun puolittain kaahasimme sen läpi. Tuomari tosin kommentoi vain lopussa tapahtunutta vaihtoa, joskin saamamme viitonen kertoi loput. Lopputervehdykseen pääsimmekin kipittäen ja hapuillen, mutta olin onnellinen siitä, että suorituksemme oli ohi.

Tuomari antoi suorituksestamme pisteitä 135 ja sitä myöten 58,696 prosenttia. Tällä tuloksella jäimme viiden ratsukon luokassa viimeiseksi. Harmittihan se, mutta toisaalta yritin keskittyä ajattelemaan sitä, että oma fiilis suorituksen aikana Peran selvästä jännittämisestä huolimatta oli rennompi kuin yleensä. Sain myös ratsastettua radan loppuun ja näytettyä Peran kanssa edes pieniä välähdyksiä siitä, mitä se rentona voisi esittää. Tuomarin kommentit olivat seuraavat: "Valitettavan jännittynyt ja hätäinen rata, rentoutuessaan hevonen väläyttelee todella hyviä pätkiä. Varo itse kiirehtimästä. Laukkaohjelma erittäin korrekti, harmilliset vaihdot laskevat pisteitä." Olisipa ollut kiva tietää, mitä pisteet olisivat olleet, jos vaihtoja ei olisi tullut.



Murehdin ja rehellisesti sanottuna angstasinkin tovin koulukisojen sujumista, kunnes ensimmäisten tunnevyöryjen mentyä ohi suostuin näkemään siinä jotain hyvääkin. Oli kuitenkin mukavaa, että sain esitettyä laukassa jotain järkevääkin (miinus tietysti vaihdot). Laukkahan on Peralla vahva askellaji, jossa se kyllä loistaa halutessaan. Rentouteen meillä on tosin vielä matkaa. Pääsimme myös koko radan alusta loppuun ilman totaalileviämistä, vaikka välillä se tuntuikin olevan hyvin lähellä. Rohkenen myös toivoa, että hiljalleen kokemuksen kertyessä alan rentoutua itsekin kisoissa paremmin, jolloin hevonen ei ainakaan saa lisätutinoita minusta. Aika paljon treeniä se vaatii, mutta sitähän tässä onneksi tulee kerrytettyä joka viikko useampaan otteeseen. Jospa ensi koulukisat menevät vähän paremmin. Toivossa on hyvä elää.

Videosta kiitos Alekseille! Kuvat on napattu videolta.

Heikunkeikun

Perjantaina pääsin jälleen ihmettelemään tätä talvea Jetin kanssa. Asteita oli +2 ja pieni tihkusade riesana sekä kenttä pitkälti sula. Mitä ihmettä? Toisaalta ihan hyvä vain, kyllä sula kenttä maaliskuussa voittaa koppurakentän mennen ja tullen. Tämän kerran pääideana oli ratsastaa tulevien koulukisojen rata eli B-merkin kouluohjelma läpi. Enemmänkin sillä ajatuksella, että opin radan kuin että oikeasti hinkutan sen viimeisen päälle. Tämä lisäys siksi, että menin tunnin ilman satulaa enkä luottanut siihen, että tasapainoni pitäisi yhtä rataa alusta loppuun asti.

Ennen kertaalleen ratsastettua ohjelmaa tein siirtymiä sekä väistöjä. Siirtymiä tein käynnistä raviin ja takaisin sekä laukannostoja käynnistä ja ravista. Käynti-ravi-käyntisiirtymät alkoivat toimia herättelyn jälkeen ihan ok. Etenkin siirtymät ravista käyntiin sujuivat mukavasti istunnalla. Siirtymät ylöspäin olivat vähän hitaita, ja istuntani oli jotenkin tosi epävakaa. Yritäpä siinä sitten tehdä asiallista nostoa, kun en meinaa itse pysyä rauhassa selässä. Tämä ongelma vaivasi eniten tietysti ravissa. Jostain syystä polveni tykkäsivät pusertua Jettiin kiinni, mikä taas vei Jetin liikkumisinnon. Jos sain polvet rennommiksi, aloin pomppia kyydissä melkoisesti. Olipa taas vaikeaa!

Itse kouluohjelma olikin sitten melkoinen esitys. Keskittymiskyky, onko se jotain syötävää? Suurimmat ongelmat aiheutti istuntani heikunkeikun-meininki. En vain päässyt istumaan rennosti ja välillä jopa huomasin puristavani Jetti-reppanaa polvillani. Ruuna vastasi moiseen hölmöyteen jarruttelemalla, mikä onneksi herätti minut aina korjaamaan istuntaani. Kymmenen metrin voltit olivat vähän epäsäännöllisen muotoisia. Oman haasteensa toi asettaa Jetti keskihalkaisijalla vasemmalle ennen voltille lähtöä, sillä sisäpohkeeni unohti vähän olla tukena. Ravissa tehty temponlisäys oli aika vaatimaton, ja kippasin näyttävästi takanojaan sen aikana. Ohjastuntuma karkasi samalla. Käyntikohdassa meno hyytyi, ja sorruin tuuppaamaan. Kaukana olivat rentous ja letkeys. Pohkeenväistöt menivät hiippaillen, mutta välillä sain nollattua omaa ratsastustani enkä alkanut häseltää kovin paljoa. Se vähän paransi tilannetta, mutta kovin huimia pisteitä väistöistä ei olisi irronnut.

Oikea laukka nousi mukavasti pisteessä, mutta meno oli hyytynyttä. Istuntani ei pitänyt yhtään eikä Jetti tykännyt pusertamisestani. Keskiympyrä oli taas muodoltaan aika jännä, sillä ympyrän hahmottaminen näyttäisi olevan minulle todella vaikeaa. Laukkalävistäjä meni ihmeen mukavasti, vaikka aloin itse ennakoida siirtymistä raviin turhan nopeasti. Vasemman laukan nosto I-pisteestä ei onnistunutkaan, vaan sain sen nousemaan railakkaasti myöhässä. Valmistelut unohtuivat eikä Jetti tajunnut heilumiseni tarkoittavan laukannostoa enkä kyllä ihmettele. Lopulta pääsimme laukkaan C:ssä ja siitä lähdimmekin jo lävistäjälle esittämään keskilaukkaa. Koska istuntani oli mitä oli, en tohtinut juuri pyytää eroa harjoituslaukkaan. Positiivista oli kuitenkin se, että lävistäjä päästiin aika loppuun ennen kuin siirryimme raviin. Tässä kohtaa Jetti liikkui jo paljon paremmin, jolloin ohjelman päättäminen lopputervehdykseen sujui helpommin.

Kokonaisuudessaan päivän treeniä voi kuvata sangen huteraksi. Jostain syystä en vain pysynyt kyydissä tasaisesti, mikä heijastui kaikkeen muuhun tekemiseen. Jetti ei päässyt liikkumaan kunnolla, kun välillä joko pompin tai takerruin kiinni. Niinpä en saanut houkuteltua sitä liikkumaan rennon letkeästi ja tuppasin vähän ottamaan turhia paineita ohjelman yksittäisistä kohdista. Jatkossa saisin opetella ymmärtämään, että ohjelma on kuitenkin kokonaisuus. Vaikka jokin yksittäinen asia ei välttämättä onnistuisi, ei se tuhoa koko ohjelmaa. Onneksi nyt treenin ideana oli vain painaa mieleeni ohjelman kulku. Olisin silti voinut samalla kyllä treenata myös omaa asennoitumistani. Pala kerrallaan sen kummempia hötkyilemättä. Tulipahan kuitenkin ratsastettua ohjelma yhden kerran läpi ja seuraavan kerran se on luvassa viikon päästä sunnuntaina kisaradalla. Hui jännä!