Sisäisen kouluratsastajani unelmatunti

Väliin jäävien tuntien korvaus jatkui keskiviikkonakin. Olin pistänyt tunnille polletoiveen, joka meni läpi, joten kipusin vääntämään koulua Peran kanssa. Tunnin aiheena olivat sulkutaivutukset käynnissä ja ravissa. Laukassa puolestaan haettiin suoruutta ja vähän lyhyempää menoa. Aika hyvin mahduttiin tekemään, vaikka tunnilla olikin yhdeksän ratsukkoa. Kirjoituksen piristeenä parisen kuvaa Perasta kesäkuun estekisoista. Itse olin kameran takana, en siis kuskina. Olisipa tosin kiva saada aina aika ajoin kuva- tai videomateriaalia omasta ratsastuksesta. Siitä olisi varmasti hyötyä.

Sulkutaivutuksen kuvio meni niin, että pitkän sivun alkuun pyöräytettiin voltti. Sen jälkeen lähdettiin tekemään sulkutaivutusta lävistäjää myöten, kunnes saavuttiin tötteröllä merkittyyn kohtaan. Siinä pyöräytettiin voltti toiseen suuntaan, josta palattiin lävistäjää myöten sulussa uralle. Eli yhden sivun aikana saatiin tehtyä sulkutaivutus molempiin suuntiin.

Käynnissä Pera pyöristyi lähes itsestään ja kulki mukavan rentona. Asetukset menivät hyvin läpi ja pysyivät myös. Sulkutaivutuksissa kuskilla oli alussa taas vähän apujen kanssa hahmottelemista, mutta kun ne löytyivät, meni Pera sulkua hienosti. Tällä kertaa muistin tarkkailla myös istuntaa siten, että painoavut tulivat menosuuntaan. Tämä oli helpompaa vasemmalle mennessä, mutta oikealle sai olla korjaamassa omaa asentoa useampaan kertaan. Pera myös pysyi suluissa aika kivasti pyöreänä ja toimi mukavan pienillä avuilla. Minulle tosin tuotti vähän vaivaa osata myödätä oikealla tavalla, kun jotenkin tahdoin jäädä molempiin ohjiin tällä kertaa kiinni. Opettajan avustuksella kuitenkin tajusin uskaltaa myödätä ulkoa, jotta Pera tohtii taipua paremmin.

Ravissa sulkutaivutus vasemmalle sujui edelleen aika helposti. Sisäinen kouluratsastajani hihkui, kun yleensä raviin siirryttäessä olen onnistunut tyrimään asiat häseltämällä, mutta nyt peräti sulkutaivutus sujui mukavasti. Oikealle tehdessä oli tosin vähän enemmän haastetta. Epäilen, että jatkuvasti ulos valunut istuntani teki pollelle turhaa lisätyötä. Millähän konstilla saisin korjattua tämän ongelman?

Opettaja hoksautti pistämään Peralle vähän enemmän poikitusta ja nohittamaan reippaampaan raviin. Olin vähän jäänyt hitaampaan tahtiin, sillä siinä pystyin pitämään itseni hallinnassa. Samalla kuvittelin, ettei kannata kokeillakaan reippaampaa menoa, sillä muuten menee höpöksi. Opettajan kannustamana kuitenkin pyysin Peralta aktiivisempaa ravia, ja tuloksena oli edelleen hienosti sulkutaivutusta tekevä hevonen. Opettajaltakin tuli kehua tästä ja samalla siitä, että sulkutaivutukset sujuivat molempiin suuntiin aika tasaisesti.

Laukassa tehtävänä oli pyöräyttää pääty-ympyrät sekä pitkien sivujen keskeltä pienemmän ympyrät. Laukan tuli olla vähän tavallista lyhyempää. Opettaja antoi ohjeeksi pitää Peraa alussa ympyröilläkin enemmän suorana asettamisen sijaan, jotta se pysyisi tasaisesti tuntumalla eikä jäisi jommaltakummalta puolelta tyhjäksi. Tämä onnistui ajattelemalla, että pelkän asettamisen sijaan pyrkisi kääntämään koko hevosen etuosaa menosuuntaan. Tämä onnistuikin aika vaivatta, ja Pera myös laukkasi mukavan tasaisesti ja rennosti.

Opettajalta tuli kehua siitä, että istunta seuraa hyvin laukkaa ja että näyttää siltä, että kyydissä on helppo istua. Siltä se myös tuntui. Pyöreyttä en saanut laukassa Peralta, vaikka kuinka yritin pitää tasaista tuntumaa, asettaa ja myödätä. Yritin myös kasata itseäni vielä paremmin, minkä tuloksena Pera ehkä ainakin ajatteli pyöristymistä tai teki sitä millin verran. Pyöreyden puuttuminen ei jäänyt harmittamaan, sillä vaivaton lyhyempi laukka ja ympyröiden sujuminen saivat jo hyvälle tuulelle.

Kerrassaan hieno tunti. Oli mukava huomata, että Pera työskenteli hyvin kuulolla ja pysyi myös monia hetkiä pyöreänä. Toisinaan Peraa ratsastaessa tuntuu, että se luikertelee vaikka mihin suuntaan, mutta nyt se vaikutti olevan yksi, toimiva paketti. Sisäinen kouluratsastajani oli siis hyvin mielissään, ja aloin jo ajatella, että taidankin startata ensimmäiset koulukisani tällä tallin omalla Uljaalla Mustalla.

Väistöjä norjalaisherran kanssa

Koska väliin jää taas muutama oma tunti, lähdin korvaamaan yhtä tuntia tiistaina. Ratsunani oli norjalaisherra Rappen, ja tunnin treeniaiheena pohkeenväistö. Rappen on oikein mukava polle, mutta yleensä en osaa ratsastaa sitä oikein kunnolla. Jotenkin tunnun häseltävän liikaa, jolloin ruuna menee sekaisin. Tällä kertaa tavoitteenani oli yrittää ratsastaa hevosta niin, että se pysyy pyyntöjeni mukana.

Aluksi väistöjä tehtiin käynnissä niin, että pitkän sivun alusta väistätettiin noin neljännes sisemmäs ja siitä jatkettiin suoraan. Käännös lyhyelle sivulle tehtiin vähän avotaivutusta ajatellen. Rappen väisti todella näpsäkästi ja itse asiassa niin herkästi, että alussa tein liian jämäkillä pyynnöillä väistöä. Siitä seurauksena Rappen väisti takapäänsä kulkemaan edellä, josta tuli opettajalta noottia. Milloinhan sitä oppisi kuuntelemaan hevosta ja tekemään pyynnöt aina sen tarpeiden mukaan sen sijaan, että yrittää mennä samalla kaavalla kaikkien kanssa? Opettajan huomion jälkeen sain kevennettyjä apuja, jolloin saimme muutamia kivoja ja ennen kaikkea helppoja väistöjä.

Väistön jälkeen tosin sai vielä vähän korjailla, että polle ymmärsi väistön loppuneen. Jään ilmeisesti vielä antamaan apuja jollain tavalla, kun polle yritti tarjota väistöä minun luullessa meidän vaihtaneen jo suoraan menemiseen. Voisikohan olla, että jään istumaan vinkkaralle, jolloin polle tottelee kiltisti painoapuja? No, tilanne kuitenkin parani, kun keskityin itsekin menemään suoraan. Avotaivutuksen kaltaiset kulmat lyhyelle sivulle menivät hyvin, mitä nyt ennakoin ja käännyin liian aikaisin.

Ravissa väistöt toimivat myös kivasti silloin, kun muistin pyytää Rappenilta vähän rauhallisempaa ravia ja huolehtia, etten väännä pollea mutkalle. Oli mukava huomata, kuinka kevyesti Rappen lähti väistämään. Jälleen kerran välähti mielessä se ajatus, ettei ratsastukseen kuulu olla raskasta. Muutamia kertoja avotaivutuksen kaltaisessa kulmassa tuli tehtyä pyörähdyksiä, mutta ne paranivat, kun tajusin ottaa pidätteitä paremmin. Niiden avulla kulma ei mennyt kipittämällä ohi, vaan siihen ehti keskittyäkin.

Laukkaosuudessa kuvio muuttui siten, että ravissa väistätettiin entiseen tapaan sisemmäs ja siitä nostettiin vastalaukka. Sitä hurautettiin hetki suoraan, jonka jälkeen väistätettiin takaisin uralle siirtyen kesken laukkaväistön raviväistöön. Raviväistö meni ihan ok, vastalaukka nousi kivasti ja väistö laukassa uraa kohti sujui helposti. Mutta laukkaväistöstä raviväistöön ei mennyt ihan kuin piti. Rappenilla tahtoi olla turhan paljon vauhtia ravissa, jolloin väistö kärsi eikä meno ollut kauhean hallittuna.

Tavoitteena oli saada laukka niin kasaan, että siitä voi helposti siirtyä maltilliseen raviväistöön, aivan kuin siinä olisi oltu koko ajan. En oikein keksinyt, miten saisin reippaan Rappenin rauhalliseen raviin. Joka kerta tuli pari kipiaskelta, mutta hiljalleen napakampien pidätteiden ja niitä seuranneiden myötäysten avulla sain maltillisemman raviväistön sujumaan. Oikea ratkaisu olisi tieteknin ollut ottaa meno hallituksi jo laukkaväistössä, mutta enpä saanut sitä ajallaan tehtyä.

Tämän jälkeen ehdittiin vielä tutkailla, olivatko pohkeet oikeasti selvät hevosille. Kuviona oli se, että laukattiin keskihalkaisijaa, pudotettiin raville ja nostettiin toinen laukka. Siitä jatkettiin keskihalkaisija loppuun mahdollisimman suorana. Pari ensimmäistä kertaa oli vähän venkoilua suuntaan ja toiseen. Sitten yritin itse pysyä suorana ja keskellä satulaa ja korjata mahdollisia venkuiluja kevyemmin. Näillä avuilla Rappen meni kohtuullisen nätisti suoraan, ja kuski oli tyytyväinen.

Yritin tehtävien lomassa saada Rappenia myös pyöristymään. Hetkittäin käynnissä polle loksahti oikeinpäin ja oli mainio ratsastettava. Ravissa pyöreyttä oli vaikeampi saada, mutta muutamia pätkiä sitäkin löytyi. Vielä kun tajuaisin, mitä tein noina hetkinä oikein, niin saisi hevosta kulkemaan oikeinpäin vähän pidempäänkin. Rappen on silti mukava ratsu juuri herkkyytensä ja yrittämishalunsa takia. Vielä kun kuski oppisi kuuntelemaan hevosta.

Suoristamista ja pyöristämistä

Estetunnin jälkeen ehdin huilailla parisen tuntia ennen kuin hurautin oman tallin tunnille. Ratsunani oli Lore, ja tunnin tehtävänä oli saada hevonen kulkemaan suorana ja pyöristymään. Mitään varsinaista kuviota näiden tavoitteiden toteuttamiseen ei annettu, vaan opettaja kehotti tekemään esimerkiksi myötä- ja vasta-asetuksia sekä taivutteluita. Lisäksi hän seurasi aina ratsukkoa kerrallaan ja antoi sopivia vinkkejä, jotta hevonen kulkisi toivotusti.

Lore oli reippaalla tuulella ja tykkäsi tarjota ravia ihan pienimmästäkin pohjekosketuksesta. Ravi oli vielä sitä hassua miniaskellusta, joka oli melkein käyntiä, mutta juuri ja juuri ravia. Sain siis alussa keskittyä kertomaan hevoselle, että pohkeet eivät tarkoita tätä, vaan että niillä on muukin funktio. Yleensä ratsastan Lorea kuin lasihevosta, sillä yritän viimeiseen asti välttää sen mielenilmaisua eli hampaiden narskuttelua. Tällä kertaa päätin, että nyt ratsastan reippaammin, mutta muistan palkita pienimmänkin yrityksen hevoselta.

Käynnissä tein myötä- ja vasta-asetuksia yrittäen keskittyä ulko-ohjan tukeen. Sisäohjalla tein pieniä pyyntöjä ja olin valmiina myötäämään hevosen tarjotessa vähänkään rennompaa menoa. Tässä vaiheessa pohkeet olivat jo onneksi lakanneet tarkoittamassa pelkästään vauhtia, joten saatoin testailla myös vähän avotaivutuksen kaltaisia kuvioitakin sekä pohkeenväistöä. Tällä kertaa muistin miettiä omaa istuntaakin, jolla ilmeisesti oli vaikutusta. Lore teki taivutuksen ja väistöt aika kivasti ja oli hyvin herkkä pohkeelle. Paljoa ei tarvinnut pyytää, kun polle jo totteli. Pyynnöt ja myötäykset alkoivat ilmeisesti myös mennä perille, sillä sain Lorea aina hetkeksi pyöristymään paremmin kuin yhtenäkään aikaisempana kertana. Pikkuriikkinen kouluratsastajani myhäili taas tyytyväisyydestä pienten onnistumisten takia.

Ravissa korostui selvästi, kuinka oikea puoli oli helpommin säädettävissä kuin vasen. Opettaja ohjeisti hakemaan hevosta aina välillä lyhyempään raviin ja siitä taas palauttamaan normaaliin raviin. Lore olisi halunnut kipittää reippaammin, joten taas piti neuvotella ruunan kanssa siitä, mitä ne puolipidätteet tarkoittivatkaan. Oikeaan kierrokseen onnistuin saamaan hevosta taas vähän rennommaksi ja hetkittäin pyöreämmäksi. Vasemmassa kierroksessa en oikein saanut otettua asetuksia saati taivutuksia, sillä polle puski niinä hetkinä sisään. Sisäpohkeeni oli taas enemmän koriste kuin tarpeellinen apuväline. Olisi pitänyt älytä ottaa käyntipätkiä vasempaan kierrokseen ja hakea sisäpohkeelleni muutakin kuin statistin roolia. Hetkittäin sain myös lyhyempää ja rennompaa ravia, johon olin kovin tyytyväinen.

Lopuksi tunnin tavoitetta yritettiin toteuttaa myös laukassa. Lore yritti taas mennä oman mielensä mukaan, ja sain tehdä melkoisesti töitä, että polle vähäänkään lotkautti korvaansa minulle. Siinä sai kyllä hokea, että istu takajalkojen päälle, pidätä ja myötää sekä yrittää kaivella niitä vatsalihaksia jarrutuskäyttöön. Pidätteet tai siis lähinnä varmasti ohjiin kiinni jäämiseni ärsytti Lorea ja se alkoi narskutella hampaita. Onpahan siinä sitten selvä merkki kuskille, että nyt pitää muuttaa toimintaa. Hiljalleen yrittämiseni tuotti kuitenkin tulosta ja saimme hetkittäin lyhyempää ja hallitumpaa laukkaa. Pyöreyttä ei näkynyt, mutta olin tyytyväinen siihen lyhennykseen ja siihen, että Lore ilmeisesti laukkasi rennommin, sillä oma istunta pysyi mukavasti kasassa.

Vaikka en saanutkaan Lorea kulkemaan pyöreänä kuin pieniä hetkiä, pistän tämän kerran top kolmoseen meidän kouluvääntökerroistamme. Aika varmasti sain kaiveltua sitä pyöreyttä kuitenkin enemmän tällä tunnilla kuin muilla kerroilla yhteensä. Mielestäni Lore myös kulki vähän rennommin kuin yleensä. Tuntui, että olimme kuitenkin valtaosan ajasta samaa mieltä siitä, mitä olemme tekemässä. Tunnin tehtävä oli ihmeen mielekästä, ja olin tosi tyytyväinen siihen, että tunnuin tällä kertaa huomaavan, milloin kannattaa pyytää, milloin myödätä ja miten pyydellä hevosta toimimaan oikein. Tunnin jälkeen yksi katsoja tuumasikin, että Lorehan näytti ihan hevoselta. Eli kyllä me aina välissä siis onnistuimme, jes.

Toisen estekurssin päivä 2: teiden ratsastamista ja laukanvaihtoja

Ennen estekurssin toista ja samalla viimeistä tuntia kuskit saivat jumpata itsensä lämpimäksi. Maneesista piti kanniskella puomeja ja tolppia kentälle ja matkaa oli sen verran, että kyllä tuntui ja hikikin puski päälle. Siinä menikin arveltua pidempään, joten hain hirveällä kiireellä Faksin tarhasta, harjasin, varustin ja vein kentälle.

Alkuverkassa opettaja ohjeisti taivuttelemaan Faksia ihan reippaasti, jotta sisäpohje menisi läpi. Polle ei ollut ihan niin jäykkä kuin eilen, mutta en kyllä vieläkään mitenkään kovin onnistuneesti saanut sitä asettumaan saati taipumaan. Vasen kierros oli edelleen tönkömpi puoli, oikealle kuvittelin muutamia kertoja pollen antaneen vähän periksi. Muutoin Faksi ravasi mukavasti ja jopa pidätteitäni kuunnellen. Ihan hyvä alkuverkka muutoin, jos jäykkyyttä ei lasketa mukaan.

Käyn läpi vain radan, jota treenattiin pätkissä ennen kuin se ratsastettiin kokonaan. Tällä kertaa mukana ei ollut ristikoita, vaan pystyjä sekä kaksi okseria. Korkein este taisi olla 60 senttiä. Ei vissiin oltu nyt niin hyviä, että oltaisiin saatu se viiden sentin bonus. Radalla kuitenkin ykkösen ja kakkosen väliin taisi mennä kolme askelta ja kakkosen ja kolmosen väliin neljä. Nelosesteellä piti saada vasen laukka oikeaksi ja järkevä reitti viitoselle ja siitä kuutoselle. Seiskaesteellä vaihdettiin taas vasen laukka oikeaksi ja sihdattiin kasiokserille sekä lopuksi vielä ysiokseri.

Esteet 1-3 menivät ihan hyvin. Ehkä vähän turhan lähelle ykköstä tultiin taas, mutta muuten ei ollut ongelmaa. Myötäyksestä alastulossa oli tullut taas tunnin alussa sanomista, joten keskityin radalla tähän ja onnistuinkin ihan hyvin. Nelos- ja viitosesteen aiemmat reittivalinnat olivat olleet huonoja. Kerran piti jopa kääntää Faksi pois ennen viitosta, sillä muuten olisi menty tolppaa päin. En tajua, miten mokasin tuon niin hyvin. Kerta toisen jälkeen ajauduin oikealle. Radalla en juuri tehnyt parannusta reittiin, mutta Faksi kuitenkin kiltisti vaihtoi laukan, ja viitonen ja kuutonen ylittyivät. Seiskalle tuli hyvä tie ja laukka vaihtui, mutta silti tulimme kasille vähän liian lähelle.

Radan viimeisen esteen eli ysiokserin edessä oli puomi muka auttamassa oikean ponnistuspaikan löytämistä, mutta muistini mukaan melkein jokainen hevonen teki ihan ihmeellisiä hyppyjä siinä. Ne eivät jotenkin tajunneet puomia, Faksi ehkä vähiten. Se kuvitteli voivansa mahduttaa puomin ja esteen väliin vielä jalan, mikä tietenkin oli melkoisen väärä valinta. Radallakin ysille tuli vielä melkoinen pellehyppy, mutta onnekseni olin edes myötäyksessä ajantasalla ja näin polle säästyi taas suun kiskaisulta. Opettaja sanoi hypyn jälkeen, että minun olisi pitänyt rohkaista hevosta esteelle, mutta jäin sitten itsekin kyttäilemään puomia liikaa ja unohdin ratsastaa.

Saimme uusia esteet 4-6, ja tällä kertaa sain ratsastettua nelosen ja viitosen reitin paremmin. Faksi myös edelleen vaihtoi laukan hypyssä. Viitosen ja kuutosen väli meni vähän töksähtäen, joten opettaja komensi ottamaan esteet 1-3 vielä kertaalleen hyvällä vauhdilla. Otin sitten vauhtiajatuksen ehkä turhan tärkeäksi, ja kiihdyttelimme Faksin kanssa puolet kentästä oikein reippaasti. Aloin sitten ottaa ihan liian myöhään hevosta kiinni, jolloin tulimme ykköselle vähän liian lähelle. Sain kuitenkin itseni ja hevosen taas hallintaan, jolloin kakkonen ja kolmonen menivät kivasti. Vähän jäi harmittamaan oma moka alussa, mutta opettaja oli suoritukseen tyytyväinen. Aikakin alkoi loppua, joten siinä oli hyppelymme tällä kurssilla.

Tunnin suurimmat hankaluudet olivat siis nelosen ja viitosen tie sekä ysiokseri. Vauhtia oli tällä kertaa pääosin hyvi, mutta saisin tosin keskittyä jatkossa siihen, että hevosen liikkeelle saamisen lisäksi osaisin ottaa sen oikeaan menoon hyvissä ajoin estettä enkä viime tipassa. Pitäisi myös huomata se, että vaikka otan hevosta vähän kiinni ennen hyppyä, tulisi pidätteiden olla sellaisia, ettei polle jarruta liikaa. Näin saisi karsittua niitä liian lähelle tulleita hyppyjä. Lisäksi saisin opetella hahmottamaan esteiden teitä paljon paremmin, jottei tulisi noin huonoja teitä kuin nyt neloselle ja viitoselle. Ongelman aiheutti varmasti osaltaan se, etten ollut saanut ratsastettua pohkeita läpi oikein.

Tunnin suurimmat onnistumiset olivat Faksin helpot laukanvaihdot, jotka onnistuivat vaivatta hyvällä johtamisella sekä se, että valtaosassa hypyistä olin hevosen kanssa yhtä aikaa eikä istunnastani tai katseestani tullut vieläkään mitään sanottavaa. Aion tulkita tämän niin, että ne olivat tälle tasolle nähden kunnossa. Olin myös tyytyväinen siihen, että tänään saati eilen ei pelottanut tipan tippaa. Lähinnä oli sellainen olo, että lisää tätä, kiitos. Kumma homma, miten sitä ei osaa pelätä vieraan hevosen kyydissä, mutta oman tallin tutuilla polleilla sydän käy ylikierroksilla. Faksista jäi esteillä jäykkyydestä huolimatta oikein hyvä mieli. Polle hyppeli kivasti eikä antanut olettaakaan, että tekisi mitään hölmöä ainakaan näin pienillä esteillä. Kiitos siis Faksille oikein mukavasta estekurssista, joka ei tuonut suuresti mitään uutta ja mullistavaa, mutta vahvisti kuitenkin sitä tietoa, että esteratsastus on vieläkin kouluvääntöä mielenkiintoisempaa.

Toisen estekurssin päivä 1: myötäys ja vauhti

Kesälomaan sopii enemmän kuin hyvin ratsastelu mielin määrin. Siksipä ilmoittaudun Aaltokankaan ratsutallien kaksipäiväiselle estekurssille hurjalla tasolla eli 50-60 senttiä. Tänään oli sitten ensimmäinen tunnin ja vartin koetus. Ratsuksi oli pistetty Halifax eli tutummin Faksi, joka saapui estetunnille maastolenkiltä. Nettisivujen mukaan 2001 syntynyt ruuna on säkäkorkeudeltaan noin 154 senttiä, koulutustasoltaan he A ja rataesteillä 90 senttiä, ja pollen lahjat ovatkin enemmän este- ja kenttäpuolella kuin kouluväännössä. Ruunaa kehutaan myös reippaaksi ja kiltiksi. Minua vähän nauratti, kun näin Faksin tallustelevan kentälle. Ensin vaikutti siltä, että polle on armottoman kapoisa ja pieni minulle, mutta onnekseni olin väärässä.

Alkukäynneissä Faksi oli aika laiska. Melkein joka toisella askeleella sai pyytää eteenpäin ja oman aikansa ennen kuin polle alkoi uskoa, että nyt pitäisi liikkua. Ravissa mentiin myös alussa hitaammin, kunnes pollen oma moottori alkoi vähän käynnistyä. Pyörittelin voltteja, joilla yritin saada pollea asettumaan. Melkoisen tihkasta oli, mutta kuvittelin, että kyllä se tästä. Aika väärin meni, koko tunnin aikana en saanut asetuksia saati sisäpohjetta oikein millään läpi, jolloin polle tahtoi oikoa kaarteita oman mielensä mukaan. Ravissa menimme myös maapuomeja, jotka oli aseteltu hieman kaartaen. Tarkoituksena oli  mennä tasaisesti keskeltä. Reitit meiltä onnistuivat hyvin, mutta kuskille tuli korjauskomentoa siitä, etten valuisi sisäpuolelle tai jäisi sisäohjaan kiinni. Aiheellisia huomautuksia, sillä yrittäessäni saada Faksia jotenkin asettumaan, unohdin tarkkailla omaa asentoani. Tämän tunnin aikana asetusten ja sisäpohkeen läpisaamattomuus ei onneksi aiheuttanut hirveän suuria ongelmia. Hyppelimme nimittäin vain kolmen esteen ja kahden esteen suoria.

Hyppely aloitettiin menemällä kahden esteen suoralta ensin vain ristikkoa ja sitten vain pystyä. Faksin laukka ei ollut pahimmasta päästä, mutta en silti jotenkin osannut istua siinä kunnolla. Seurauksena oli se, että oikean jalan jalustin tahtoi aina valua joko varpaita kohti tai sitten upota liian syvälle jalkaan. Faksi kuitenkin laukkasi muuten kivan reippaasti, ja ongelmana oli enemmänkin se, että polle ei aivan kuunnellut pidätteitäni. Ei se onneksi kaahottanut, mutta olisi aina kivempi, jos voisi luottaa hevosen kuuntelevan kunnolla. Hypyt menivät muuten kivasti, mutta opettaja hoksautti myötäämään enemmän. Se oli vähän outoa, kun esteet olivat kuiten sen verran pieniä, että pienen myötäyksen olisi minun mielestäni pitänyt riittää. Tottelin kuitenkin kiltisti ja myötäsin aika reippaasti.

Seuraavaksi hyppäsimme koko kahden esteen suoran. Opettaja olisi toivonut väliin meiltä kolme askelta, mutta en sitten osannut pistää Faksia oikeaan laukkaan. Saimme sitten pysyä neljässä. Pari kertaa ponnistuspaikka tuli vähän liian lähelle estettä, mutta muuten homma sujui kivasti. Faksin hyppyyn oli helppo mukautua, ja polle meni oikein tasaisesti kohti estettä ja sen jälkeen. Se myös vaikutti tykkäävän puuhasta eikä kertaakaan antanut ymmärtää, että saattaisi kieltää tai väistää esteen.

Kolmen esteen suoralla ristikon ja pystyn väliin piti pistää kolme askelta ja kahden pystyn väliin kaksi. Suoraa hypättiin molemmista suunnista, ja askelmäärät pidettiin samoina molempiin suuntiin välien mukaisesti. Ensimmäisellä kierroksella oikeasta suunnasta ponnistupaikka ristikolle tuli turhan lähelle. Muuten meni ok, joskin opettaja hoksautti, että vielä alastulossa myötääminen oli riittämätön. Tästä en ole tainnutkaan koskaan saada kommenttia, joten keskityin sitten pitämään myötäyksen kunnolla hypyn ajan. Oikeassa kierroksessa ei ollut muuta ongelmaa. Vasemmassa kierroksessa ei ollut suurempia ongelmia, mutta vauhtia taisi olla vähän liikaa, kun opettaja kehotti vähän pidättämään. Tuli vähän tyhmä tunne, kun en ollut yhtään tajunnut vauhtiongelmaa. Luulin kerrankin meneväni sitä vauhtia, mitä radalla kuuluukin. Tasapainotin sitten menoa pidätteillä, jotka menivät ehkä puoleksi läpi, mutta polle hyppeli suoran esteet silti nätisti.

Tämän jälkeen molemmat suorat hypättiin putkeen. Tällä kertaa ainoa moka oli kahden esteen suoralla liian pitkäksi venynyt laukka, jolloin väli kävi vähän lyhyeksi. Neljä askelta siihen tuli ja hyppy lähti läheltä estettä. Olin ajatellut Faksin ponnistavan kolmannen kohdalta, jolloin olimme eri aikaan hypyssä. Sain kuitenkin myödättyä mokasta huolimatta hyvin, jolloin hepo pääsi esteen yli ilman, että olisin ollut suussa kiinni.

Loppubonuksena opettajan sanoja lainatakseni saimme hypätä kahden esteen suoran vielä siten, että pysty oli hurjaakin hurjemmat 65 senttiä. Tässä ei ollut enää mitään ongelmaa. Annoin Faksin laukata, pidätin vähän ennen estettä, ja ponnistus lähti oikein mukavasti. Väli sujahti nyt nätisti kolmella askeleella ja toinenkin este ylittyi vaivatta. Mukava päätös tunnille. Opettaja ei puuttunut istuntaan tai katseeseeni ollenkaan, joten olin tyytyväinen. Myötäyksen ja vauhdin kanssa saisi sen sijaan petrata huomista ajatellen. Opettaja kyseli polletoiveita, mutta tallin hevoskalustoa huonosti tuntevana en osannut toivoa. Huomennakin siis luvassa hyppelyä Faksin kanssa. Muuten ei ole mitään ongelmaa, mutta jos hyppäämme rataa, voi käännöksissä tulla vähän ongelmia. Toivoa sopii, että keksin jonkin tavan kääntyä hevosen kanssa molemmat samaan suuntaan.