Monet kerrat takana

Olen taas laiskistunut valtavasti! Takana on käsittääkseni neljä kertaa, hupsan. Piti kyllä kaivella muistia, että sai pollet mieleen ja tulin tähän tulokseen: Rappen, Eetu, Pera ja Mortti.

Enhän minä enää muista juuri mitään kolmesta viime tunnista, joten kuittaan ne sillä, mitä mieleen on fiiliksestä jäänyt.

Rappen oli mukava, oma itsensä, kuten aina. Herkkä ja reipas. Laukassa meillä meni tosin höpöksi, päästin Rappenin vain kaahottamaan ja sitten se pudotteli ravillekin. Viikonloppuopettaja osasi taas onnekkaasti kuitenkin neuvoa, miten Rappenia pitää ratsastaa. Joskin hän lisäsi, ettei missään nimessä omaa hevostaan ratsastaisi niin. Ohjehan oli, että tuetaan sen laukkapyrkimystä antamalla tasaisesti pohjetta ja tasaisesti pidätystä, jotta se kasaisi itseään eikä kaahottaisi. Tämähän toimi, kun kuski tajusi rytmin. Rappen laukkasikin pari pätkää oikein mainiosti. Se, miksi opettaja ei tekisi tätä omalle hevoselleen on se, että pollen täytyy itse pystyä pitämään itsensä pystyssä. Mutta tuntipollella vaihtelee niin paljon ratsastajat, joten sitä on vähän tuettava heidän kanssaan.

Eetu ja puomit. Meillähän meni taas niin vettä valaen, ettei tosi! Kiitos kuuluu taas ihanalle ponille. Puomien välit sujuivat toivotussa rytmissä ja meno oli mukavaa. Laukassa tosin oli jotain hankaluutta, ei tullut samaa onnellisuusfiilistä kuin sillä yhdellä kerralla.

Pera ja estetunti. Ennen hurrasin, kun estetuntien alussa löysin pollelistasta itseni ja Perat yhdistettynä. Nyt vain aina vähän pelottaa, vieläkin. Ei onneksi niin pahasti kuin ennen, mutta riittävästi. Eikä pelkoa vähentänyt se, että edellistunnin lopussa pollet riehaantuivat ja Pera muiden mukana. Ratsastaja maahan ja näin. Eipä se tosin Peraan onneksi vaikuttanut, minuun ainoastaan.

Esteillä keskityttiin onneksi tempotreeniin. Oli outoa ratsastaa Peralla pitkästä aikaa. Olen jo ehtinyt unohtaa, miten se toimii. Harmi, sillä aikoinani tunsin olevani hyvin kärryillä sen pollen toiminnoista ja toisinaan koin, että sekin tunsi minua ja tapojani. Toisin sanoen: pelasimme hetken aikaa yhteen. Ensin kuitenkin otettiin verryttelyhyppyinä isolla ympyrällä estettä. Mikäpä siinä, hyppäsihän se ja tajusin heti alusta asti keskittyä ohjaamaan sitä hyvin esteelle. Putoamisesta on ollut siis hyötyä, kun tämä asia on jäänyt mieleen.

Tämän jälkeen siirryttiin kahden esteen suoralle, joka piti mennä tietyillä laukoilla. Ihan kivasti, muistaakseni tai sitten ei. Kaahotus on edelleen se ongelmani ja se pahenee, kun en enää tiedosta kaahaavani, vaan luulen meneväni sopivaa vauhtia.

Sittenpä siirryttiin s-estereitille. Sehän meni höpöksi. Pera väisti kaksi tai kolme kertaa viimeisen esteen ja minua turhautti. Yhden kerran sain väistämisestä kiitokset: tulin liian lujaa estettä kohden, joten oikea ratkaisu oli ohjata sivuun. Oli se sitten tietoinen tai ei. Lopulta sain pollen uskomaan, että se nyt tosiaan hyppää sen esteen ja varmuuteni kasvoi noin tuhannesosan. Siitä se on lähdettävä.

Lopuksi hyppäsimme radan. En saanut laukkoja viimeiselle estevälille kummallakaan kerralla oikein, mutta muut kohdat menivät ihan hyvin laukkamäärienkin kanssa. Erityisen hyvä mieli jäi tuosta aikaisemmin väistöjä aiheuttaneesta s-reitistä, sillä se meni askelten ja reitin kanssa ihan nappiin! Kunpa minun ja Peran välit paranisivat. Se tuitaroi tunnilla pariin otteeseen ihan höpöjä ja minua harmitti. Juttelinkin sille tunnin jälkeen kovasti siitä, että mehän olemme parhaita kavereita, mutta ei se tainnut niihin hörökorviinsa silti sitä tietoa poimia kuultavaksi. No, ehkä vielä joskus uudelleen.

Nyt sitten vielä tiivisti viime kerran tunti Mortilla. Kehtasin ennen tuntia bussissa tuumata, että silläpä saattaisi olla kiva mennä pitkästä aikaa. No, se pikatoive toteutuikin. Aikoinaan meistä vissiin yritettiin muokata dream teamia ja lähellä oltiin. Polle alkoi kulkea minun allani oikein kivasti ilman kenkkuiluja. Nyt aika oli taas tehnyt hallaa ja tunti meni vähän kinastellessa siitä, että kumpi tätä tahtia heiluttaa.

Treeninä sulkutaivutusmaisia temppuja. Eli mentiin uraa pitkin niin, että saatiin etuosa kulkemaan sitä myöten ja jätettiin takaosa uran sisäpuolelle. Tämä olikin minulle mukavan haastavaa. Mortti ihme kyllä teki aika oikein, en vain saanut sitä jyrkempään kulmaan, mutta lieväkin oli jo osa voittoa. Harmitukseksi jäi se, etten missään vaiheessa tuntenut hevosta, kun se kulki oikein. Se oli osa treenin pointtia. Aina piti kääntää päätä ja tsekata, missä se pollen perä keinui.

Sittenpä pohjustettiin ensi viikon asiaa eli vastalaukkaa. Taas vähän uran sisäpuolella, jossa hyödynnettiin aiempaa treeniä. Eli oikealle mentäessä pyrittiin vähän asettamaan hevosta vasemmalle ja tuomaan perää keskemmäs. Nousihan se vasen laukka, hitaasti, mutta varmasti. Olin aika yllättynyt. Yritin myös minimoida liikkeeni vähän liikaakin ja siitä tulikin palaute: vaikka avut minimoidaan, jää pieni asetus aina näkyviin. Mutta mielestäni sain kuitenkin muutoin ihan mukavan pienesti Mortin nostamaan vastalaukan.

Innolla odotan ensi viikon treeniä, saisinpa taas reippaampia alle. Mantaa toivoisin ehkä, mutta se tykkää vaihtaa laukkansa näppärästi myötämenoon. Eetu voisi olla toinen kiva, jos saisin sen pysymään hyppysissä. Suurena ponnistuksena on tosin se, että saisin tämän blogin pysymään paremmin tuntien tahdissa. Tulisi kerrattua tunnin asiat nopeammin, paremmin ja ehkä enemmän mieleen painuen.

Vuoden viimeinen tunti

Olipa mukava päästä joulutauon jälkeen ratsastamaan. Uudenvuodenaattonakin oli onneksi tunti ja mikä vielä mukavampaa, opettajana tallin toinen. Tuuli oli puuskuttanut koko päivän ihan uskomattomasti ja siksipä tunnille valikoitiinkin ne pollet, jotka eivät hyppäisi heti nahoistaan tuuleen tuivertaessa. Minulle sattui Eetu, huippua! Tosin ennen tuntia luulin, että Eetu lähtisi samantien käsistäni, mutta ehei. Pari kertaa se säikähti, mutta hyvin maltillisesti ja matka jatkui ongelmitta.

Koska tunteja oli yhdistelty, koostui päivän ensimmäinen ja samalla viimeinen tunti jatkolaisista aina A-tason ratsastajiin. Siksipä treeninä ei ollut kaikkein hankalin asia, mutta silti sellainen, josta sekä aloittelijat että edistyneet saivat antia.

Treeninä oli kulmien ratsastaminen huolellisesti. Eli ensin käynnissä nurkkaan, seis, asetus ja pyyntö eteenpäin. Eetulla oli ensin hankaluuksia stopata kulmaan ja se olisi mielellään tepastellut sen vinosti. Malttoi onneksi kuunnella ja hyvinhän se eteni. Eli tässä periaatteessa sai käyttää takaosakäännöksen tyylistä ratkaisua. Ilman stoppiakin homma toimi ihan kivasti samoin kuin ravissa, kunhan maltoin hidastaa vauhtia ja pyytää oikein.

Tunnilla tuli olo, että voisi todellakin seuraavassa tuntivaihdoksessa siirtyä takaisin viikonloppuopettajan tunneille. Tekisi hyvää vaihteeksi olla hänen opissa, sillä opettajat kiinnittävät huomiota eri asioihin ja tästä opettajasta tykkään erityisesti hyvin selkeiden neuvojen ja tunnin loppupalautteen takia. Lisäksi opettaja tuntee tallin heposet ja pystyy antamaan erityisiä täsmävinkkejä. Eetun kohdalla tämä vinkki selvitti käsittämättömän paljon: Eetu hermostuu, jos sitä yrittää ohjata pääpaino ohjaksissa. Oikein hävetti, kun tajusin ne parin tunnin kaahaukset ja sen, kuinka yritin hallita sitä ihan liikaa ohjilla. Ei ihme, ettei se vastannut pyyntöihin, kun se tottelee paremmin pohjetta kuin ohjaa.

Tämä neuvo tulikin hyödyksi. Ratsastin opettajan neuvosta aika rennoin ohjin ja kas kummaa, Eetu rentoutui silmissä. Se sai mennä pidemmällä kaulalla ja teki töitä mainiosti. Samalla sain keskittyä siihen, mitä se istunnalla jarruttaminen ja pohkeella pyytäminen taas olikaan. Palkinnoksi tuli oikein hyviä kulmia, joissa poni pysyi rauhallisena ja teki töitä. Hieno Eetu!

Tunnin lopuksi laukkailtiin ja niissäkin pyrittiin huomioimaan kulmat mahdollisimman tarkasti. En voi sanoiksi tätä pistää, mutta se laukkakerta Eetun kanssa oli U-P-E-A! Oikeasti, minun tarvitsi vain istua rennosti, pyydellä hyvin kevyesti ja laukat kulmineen menivät erinomaisesti. Volteille pääsi kevyesti, ne pysyivät kasassa ja matka jatkui. En todellakaan muista, milloin minulla olisi ollut niin vaivaton laukkakerta. Pariin otteeseen kehotin ponia tehokkaampaan laukkaan ja sehän totteli. Loppuajan sain vain istua satulassa, katsella välillä muita ja nauttia siitä, kuinka minun ja ponin yhteistyö pelasi. Siitä jäi kyllä aivan käsittämättömän hyvä fiilis!

Eetu on kiva poni. En edes tunne kokoeroamme ja olen mieltynyt siihen. On kiva oppia ponin omia piirteitä, jottei omalla osaamattomuudella ala kuvitella, ettei se vain halua totella. Seuraava tuntivaihto lienee edessä tuossa kesällä. Silloin pitää olla terävänä kärkkymässä sopivaa tuntia ja siirtyä jälleen viikonloppuratsastajaksi.

Toisetkin tärskyt!

No niin, sentään vain viikko tunnista, joten aika ajoissa olen merkitsemässä oppeja muistiin. Sattui taas mainio tuuri pollearpajaisissa ja sain Mantan toisen kerran. Olin tietysti mielissäni, olenhan vähän ihastunut tähän tammaan.

Nyt pitäisi vain vielä muistaa, mitä treenasimme. Muistan nyt tällä erää vain pohkeenväistötreenit ensin lyhyesti käynnissä, siitä raviin ja lopulta laukassa. Manta on oikein näppärä näissä. Sen kanssa on ilo tehdä, sillä se reagoi tosiaan istuntaan ja väistötkin sujuivat minimaalisilla avuilla. Kunhan itse istui oikeaoppisesti kääntyen väistösuuntaan, teki Manta työtä käskettynä. Aivan huippua! Laukassa se taas otti vähän pieniä kierroksia, mutta malttoi sentään väistättää ihan kivasti. Hieno tamma!

Muutapa tunnista en oikein muista. Tosin Manta meni paljon rauhallisemmin tällä kertaa, kun muistin aina rentoutua, kun sekin otti rauhallisesti. Haluaisin tosin vielä työstää sitä laukkaa. Annan Mantan vetää päänsä ryntäisiin ja sitten laukasta tuleekin jo höpöä. Pitäisi päästä laukkailemaan kunnon pätkää sen kanssa, jotta saisin sen kunnolla hyppysiini ja tekemään töitä takapäällä laukan aikana.

Se tamma on kyllä mahtava, pakko hehkuttaa. Kiittelin opettajaanikin siitä, että se on valikoinut minulle reippaita polleja, sillä minulla tunnetusti on uusimpana ongelmana jarrujen puute. Sitä ei kovin voi treenata tervakavioilla, joten Eetu, Rappen ja Manta ovat parhaita treenikavereita. Pitää toivoa, että Manta sattuisi jatkossakin. Sen kanssa on kiva oppia!

Kuumat tärskyt hyppysissä

Manta, tuo ihana tamma sattui pollekseni ja olin hyvin tyytyväinen, sillä halusin jatkaa reippaampien heppojen parissa. Ehdinkin ennen tallille pääsyä miettiä, että Manta voisi olla kivaa vaihtelua.

Mantassa parasta on toki se reippaus, mutta myös se, että se on mielestäni aika taitava ja notkea. Siltä sujuu vaikka millaiset käännökset suunnilleen kolikon päällä. Siinä olisi mainio estepolle, saisi uusinnoissa ainakin huiput ajat, kun pystyisi ottamaan pienimmän mahdollisimman reitin. Lisäksi se kuuntelee aika tarkasti istuntaa, jolloin kuskille tulee hyvä tilaisuus treenata taas sen käyttöä. Mantassa on sitä jotain, mistä haluaisin ripauksen omaankin unelmahevoseen. Ehkä se on se tammamainen luonne. Tykkään, kun hevosella on sitä persoonaa, mutta ei kuitenkaan ylitsevuotavasti. Manta osoittaa kyllä mieltään, mutta jos ratsastaja saa sen kuulolla, se työskentelee nöyrästi. Ihana polle.

Tunnilla treenattiin etu- ja takaosakäännöksiä varsinaisesti. Ennen niitä verryttelimme polleja tulevaan taivuttamalla niitä volteilla. Manta haki hivenen päätään alas ja teki hommia hyvin. Oikea puoli taisi olla sille helpompi, vasemmalle mentäessä se ei ollut niin halukas taipumaan. Tärkeänä korostettiin jälleen myötäystä, joka merkityksestään huolimatta tahtoo itseltä unohtua toisinaan. Nyt siihen keskittyi ja se palkitsi, sekä hevosta että minua.

Tämän jälkeen alettiin treenata etu- ja takaosakäännöksiä. Mantahan on näppärä tällaisessa, ehkä liiankin. Se pyörähtää häntänsä ja turpansa ympäri niin vikkelästi, ettei kuski ole oikein kertomassa, että miten se homma pitäisi tehdä. Etuosakäännös sujui parin kerran jälkeen ihan hyvin. Ensin jarrutin etupäätä liikaa, jolloin jalat eivät polkeneet mukana ja siitä tuli tosiaan tuollainen pyörähdys. Sitten keskityin pyytämään eteen, mutta myös liikuttamaan takapäätä ja Mantahan toki totteli.

Takaosakäännös meni myös pikapyörähdykseksi, kunnes kuski sai suuren valaistumisen. Aa, näin! Yritin alussa saada tosiaan niitä käännöksiä kolikon päällä, mikä helposti ajautuu pyörähtämiseksi. Treenasin sitten itsekseni muiden tehdessä opettajan silmän alla vuorollaan harjoitusta. Sitten jo kuuluikin opettajalta, että Manta menee oikein. Jes, tajusin kerrankin jutun. Ei mitenkään salamana kirkkaalta taivaalta, mutta kokeilemisen jälkeen.

Tunti oli menoltaan leppoisa, sillä pääpaino oli rauhallisesti noissa. Väliaikana sai tehdä haluamiaan juttuja ja laukassa olisi ollut minulla työstettävää. Manta rakastaa painaa päänsä niin lähelle jalkojaan kuin vain mahdollista. Tämän seurauksena perä kevenee ja tuntuma polleen katoaa. Näin kävi laukassa, mutta muutamaan otteeseen sain pollen siinäkin haltuun ja mikä parasta: älysin myödätä ja kiittää heti, kun polle teki oikein! Sehän siitä palkintona laukkasi pätkiä oikein nätisti ennen kuin alkoi halia polviaan taas. Veikkaanpa, että se teki muutaman pienen riemupukinkin, sillä laukassa sattui muutamia ihmeellisiä pompsuja.

Vähän nyt kaivertaa, etten tohtinut treenata laukkaa enemmän. Sain Mantaa haltuun hyvin pitämällä sen pään tiukasti ylhäällä ja pyytämällä takaosaa työskentelemään. Välissä polle rentoutuikin ja tarjosi oikein mainiota laukkaa. Sitten herpaannuin taas ja pää pääsi livahtamaan karkuun. Mutta nuo onnistuneet pätkät ilahduttavat onneksi vielä harmitusta enemmän.

Olisin toivonut pollea seuraavallekin tunnille, mutten ehtinyt. Pitää toivoa, että reippaiden heppojen putki ei katkea. Alan viimein tajua jarrujen merkityksen päälle ja oikeasti keskittyä niiden etsimiseen. Tervapollen kanssa nekin opit katoavat taas hetkeksi. Eli ensi tunnin polletoivelistani on seuraava: Manta, Jukka, Eetu tai Rappen. Ei muuta kuin hiljaisia toiveita täksi ajaksi. :)

Vauhdikasta opittavaa

Jaaha. On vissiin ollut "kiirettä", kun ei ole ehtinyt blogia päivitellä. Mitäs tässä nyt onkaan rästissä, neljä ratsastuskertaa? Kyllä. Ensin pitää nähdä vaivaa, että muistan kaikki pollet. Olisikohan järjestys jotain tällaista, että Tapsa, Eetu ja sitten Rappen kahdesti. No, näillä mennään ja hyvin tiiviillä kerronnalla.

12.11. Teema: hevonen ja ratsastaja rennoiksi

Pollekseni tuli Tapsa, voi kauhistus. Eihän siinä muu auttanut kuin toivoa, ettei tunnin teemana ole mikään vauhdikas asia. Onneksi ei ollut, vaan perusratsastuksen avaintekijöitä: rentous. Käytimme tunnin keskittyen omaan istuntaan ja siihen, kuinka se vaikutti hevoseen.

Tavoitteena oli saavuttaa rentous, jonka myötä hevonen pyöristyisi ja alkaisi työskennellä itsekin. No, ei paljoa tarvitse selittää sitä, että olen auttamattamattoman huono näissä asioissa, mutta jotain positiivista. Parina kolmena hetkenä tunnin aikana huomasin, että nyt teen jotain oikein. Tapsa pehmeni alla sopivasti ja haki itseään kunnolla. Se oli hieno fiilis, vaikka muu osa tunnista menikin miettiessä, miten ihmeessä tämä tehdään.

Tärkeä pointti oli se omakin asento, totta kai. Opettaja sanoi, että hevonen on aina sellainen kuin ratsastajansa: jos kuski on ihan pinkeänä, hevonen on myös. Ei polle ala tehdä asialle mitään, jos kuski välittää tuollaista pinkeysviestiä. Tästä siis opiksi pitäisi ottaa jatkoa varten.

19.11. Teema: vauhdin hallinta

Olen tosi kiitollinen tässä vaiheessa opettajalleni. Hän on alkanut kiinnittää huomiota siihen, että olen hukannut jarrut aivan täysin. Siihen lääkkeenä hän on nyt kolmen kerran ajan pistänyt minulle sellaisia polleja, joiden kanssa jarruja saa etsiä. Uskomattoman hienoa, että vaikka joskus luulee olevansa unohtunut ja piiloutunut sinne kaviouralle opettajan silmistä, ei se kuitenkaan niin ole.

Sain pollekseni Eetu-ponin. :) Se on ihastuttavan reipas, mutta samalla saattaa innostua niin, että minunlaisella jarruttomalla kuskilla homma menee vähän plörinäksi. Tunnin treenejä en varsinaisesti muista. Taisipa olla peruskauraa eli vauhdin säätämistä eri askellajeissa.

Muistan kuitenkin lopputunnin treenin. Siinä laukkasimme pitkää sivua myöten päätyä kohden, josta teimme täyskaarrosmaisen tempun, jotta pääsimme takaisin toista päätyä kohden. Tässä piti päästä takaisin uralle pysyen vastalaukassa. No, Eetu oikaisi käännökset oikein tehokkaasti (esteillä tästä olisi hyötyä) ja suunnilleen piti vastalaukkansa. Eli ei ihan höpöksi mennyt, vaikka käännöksistä sainkin tiukkaa komentoa moneen otteeseen. Unohdan aina hallita sitä hevosen toista puolta, kun pyydän toiselta jotain. Taas uusi oppi, jippii.

26.11. Teema: puomeilla vauhdit hallintaan

Vauhdikkaat tunnit jatkuivat, kun sain pollekseni pitkästä aikaa (kahdeksan kuukautta) Rappenin. Aiheena olivat puomit ja yllättäen taas se, että vauhti saadaan siihen tahtiin kuin halutaan. Tarkat treenit ovat taas kadonneet mielestä. Taisi olla puomisuoraa, johon ympättiin toivottuja vauhteja ja sitten peruskipityksiä.

Meillähän se meni aika höpöksi, kun minä en tajua jarruista mitään. Rappen lämpeni hivenen ja teutaroi jarrutuskomennoilleni hyvin. Paikallaankin seisominen oli tälle pollelle hurjan vaikeaa, mutta vauhtia löytyi senkin edestä.

Muistan tunnista sen, että aika höpöksi treenit menivät. Rappen pudottaa vielä laukasta aika herkästi raville ja korvaa laukassa tasapainon toisinaan vauhdilla. Se on vähän mahdoton yhtälö minunlaiselle kokemattomalle kuskille. Mutta ainakaan ei ollut hidas tunti, jotain hyvää.

3.12. Teema: rytmi ja laukanvaihdot

Minulle on jäänyt kammo esteistä. Olin tunnin aikana moneen kertaan niin peloissani, että harkitsin vakavasti sanovani opettajalle, etten uskalla hypätä. Onneksi noiden sanojen tuominen mielestä ulos ei onnistunut. Pelosta ei pääse yli muuten kuin kohtaamalla se.

Tunnin alussa treenattiin taas vauhtia. Uraa ympäri eri askellajeissa ja tsekattiin, että meillä on hevonen matkassa. Uskomatonta, mutta totta. Rappen ravaili uskomattoman hitaasti! :) Olin ihan mielissäni siitä, koska silloin se pysyi hallussa. Toki piti kokeilla, ettei se sentään nuku. Ihan hereillä oli ja vastasi pyyntöön reippaudesta kivasti. Laukkakin pysyi hallussa ja sain siihen vauhtia, mutta myös hitautta. Hyvä alku!

Kyllä on myönnettävä, että ennen tuntia selasin muiden osallistujien pollet läpi ja mietin, vaihtaisiko joku päikseen. Harmi, että polletarjonta ei ollut kovin hyvä, joten pitäydyin Rappenissa, vaikka huolestuttikin. Yritin vain ajatella, että tällä tavalla sitä oppii.

Hyppäsimme ristikkoa, joka muuttui pystyksi ja vähän korkeammaksi verryttelynä ympyrällä. Huoleni vain kasvoi, kun Rappen pudotti laukasta vilkkaasti raville ennen estettä. Kyllähän se yli pääsi, mutten ole tottunut moiseen. Rappen pysyi kuitenkin laukassa kivasti hanskassa ja ylitti esteen hyvin.

Sitten päästiinkin jälleen treenaamaan laukanvaihtoja ja kiemuraista estereittiä. Oikeassa laukassa vinon esteen yli ja siitä heti vasemmalle uutta estettä kohden. Sen jälkeen taas oikealle. Epävarmuuteni kierrähti ihan uuteen ulottuvuuteen, kun huomasin harjoituksessa, etten saanut Rappenia pysymään esteen keskellä. Auttamattomasti se valui ulos ja siitä seurauksena menin toisen esteen ohi toistuvasti. Lopussa minusta tuntui, että olin jo niin valmistautunut esteen ohitukseen, että suorastaan pyysin sitä Rappenilta. Opettaja tuli seisomaan ohitusreitille ja kas, Rappen hyppäsi nätisti esteen. Laukkakin vaihtui aina välillä.

Tämän jälkeen otettiin kahden esteen suoraa, johon piti saada toivotut laukka-askeleet, kuusi ja viisi. Kuusi meni hyvin, kunhan vähän keräsin Rappenin menohaluja kasaan. Onnistuin muuten kohtuudella pitämään pollen hallussani, sillä muistin itse rentoutua suunnilleen aina, kun Rappen oli innostumassa liikaa. Se tuntui auttavan, vaikka kyllähän polle vähän tepasteli odotuskohdissa omiaan, mutta ei lähtenyt kummemmin kaahailemaan. Laukassakin sain Rappenin malttamaan ja odottamaan vähän pyyntöjäni. Se kruunasi kyllä tunnin. :) Suoralla minua hirvitti ihan hulluna pyytää Rappenia viiden askeleen laukkaan. Minua pelotti niin uskomattoman paljon, että se kieltää. Näin ei onneksi käynyt, vaikka hypyt lipuivat taas kauhistuttavan lähelle esteen reunoja. Sykemittarini näyttikin esteiden jälkeen uskomattomia lukuja: sydän pamppaili kevyesti 175 tuntumissa.

Sivuhuomio tässä kohden. Jalustimieni mitat taisivat kerrankin osua kohdilleen. Hypyissä ei ollut ongelmia asennon kanssa muuten kuin se, että olen taas alkanut harrastaa sukeltelua. Huonompi homma, sillä siitä asennosta lentää niin helposti maahan, jos polle kieltää. Mutta muuten ei jaloilla ollut hypyissä ongelmia.

Hyppäsimme myös pienen radan, joka oli pitkä ja harvaesteinen. Lähdimme oikeassa laukassa aiemmin hypätyn vinon esteen yli. Siitä laukan piti vaihtua vasemmaksi ja suuntasimme kahden esteen suoralle. Siitä pitkä laukkapätkä toisen vinon esteen yli ja ensimmäisenä hypätyn vinon yli. Meillä meni tosi hienosti! Rappen vaihteli laukat käsittääkseni joka kohdassa ja vauhti pysyi toivottuna. Toki taas pelotti kuin pientä hiirtä, mutta hitto, että olin ylpeä meistä molemmista! Siinä tuli kyllä niin loistava kruunaus tunnille, etten olisi uskonut alkutunnista moiseen. Hyvä, Rappen!

Vaikeampana treeninä otimme ns. uusintaradan. Suoran linjan esteet piti hypätä niin, että siirrymme esteiden välistä ensimmäiseen hyppyyn ja teimme todella tiukan käännöksen esteeltä oikeassa laukassa tultuna vasemmalle ja siitä heti toista estettä kohden ja päädyssä sama homma. Ei sujunut minulta. Rappen osaisi homman, mutta minä en osannut ja sille ei mahtanut mitään. Uskalsin kuitenkin toisella yrittämällä ottaa tiukan käännöksen, mikä vähän palveli treeniä. No, ensi kerralla paremmin taas. :)

Rappen on kyllä mainio polle, ehkei tällaiselle estekammoiselle moiselle tunnille, mutta muutoin. Vauhtia ja virtaa löytyy, mutta myös herkkyyttä. Kiva pollekaveri, ei siinä mitään. Etenkin kun se palvelee todella mainiosti kuskin ongelmien selvittelyssä.