Väärällä jalalla liikkeellä

Lauantaina suuntasin Jetin kanssa ensin seitsemän muun ratsukon kanssa Tallinmäen kevyeen käynti-ravimaastoon, jonka jälkeen väänsin kentällä vielä tovin koulua. Maasto meni mukavasti ja toimi mainiona lämmittelynä kouluvääntöä varten. Ennakkoon olin päättänyt ratsastaa A-merkin kouluohjelman läpi. Lähinnä ohjelman kertaamiseksi kuin tiukan asiallisesti sitä hinkuttaen.

Ennen kouluohjelman läpiratsastusta hurruuttelin vähän ravia ja laukkaa. Jetti ei tainnut olla kovin mielissään joutumisesta maastolenkin jälkeen vielä töihin, vaan tuppasi hyytymään. Sainkin herätellä Jettiä melkoisesti hommiin, kun se vähän haahuili omiaan. Otin muutamia vaihtoja, jotka sujuivat vähän hitaasti, mutta lopulta onnistuen. Lopuksi ratsastin vielä laukkaa reippaammaksi, ja Jetti heräsi hieman, mutta ei ihan kunnolla. Päätin kuitenkin ratsastaa ohjelman läpi, kun Jetti oli kuitenkin edes puoliksi hereillä.

Ohjelman suurin ongelma oli äkäinen kuski, ja heti toisena pulmana tuli haahuileva ratsu. Jetti tosiaan ei ollut ihan kiinnostunut siitä, mitä sille yritin kertoa, mistä pahastuin heti kättelyssä. Niinpä häselsin ohjelman hernepelto nenässäni, kun Jetti kyttäsi toista päätyä ja jäi tuijottelemaan kaukana pellolla mennyttä ratsukkoa. Ratsastapa siinä sitten järkevästi, kun huumorintaju ei ole mukana, vaan pieleen menevät asiat vain tympivät. Kouluohjelman keskeisin ongelma oli puutteellinen eteenpäinpyrkimys. En saanut Jettiä aktiiviseksi, vaan hiippailimme radan läpi. Jäin silti tuuppaamaan ja puskemaan, mikä pahensi menoa entisestään. Jos radasta jotain hyvää pitäisi sanoa, niin ainakin teimme siinä olleet tehtävät. Olin aivan väärällä jalalla ratsastamassa kouluohjelmaa, jolloin siitä ei luonnollisesti hyvää voinut tullakaan. Olisi pitänyt tajuta ottaa nollaushetki, mutta nyt mentiin kunnolla häseltäen.

Ohjelman jälkeen uusin nopeasti ravista tehdyn pysähdyksen ja siitä tehdyn peruutuksen sekä laukkalävistäjän vasemmassa laukassa. Ne tökkivät ohjelmassa pahiten, joten halusin päättää ratsastuksen kuitenkin vähän parempiin hetkiin. Nyt erikseen tehtyinä kohdat onnistuivat ihan ok. Aiemmin Jetti ei lähtenyt peruuttamaan nätisti, vaan vastusteli, ja laukkalävistäjä meni mutkitellen ja vielä laukanvaihtoon päättyen. Onneksi tajusin korjata nämä asiat, niin kouluväännöstä ja etenkin omasta herneilystä ei jäänyt niin synkkä mieli kuin olisi voinut.

Olipas se taas ratsastus, mutta onneksi maastoreissu oli oikeasti kiva. Sängystä ei saisi nousta väärällä jalalla ja vielä vähemmän sinne satulaan pitäisi moisen kanssa kiivetä. Oli taas opettavaista kantapään kautta huomata, että mikäli minua juilii, niin asiat vain vaikeutuvat. Zen-fiilistä siis enemmän kehiin! Onneksi ehdin ennen harjoituskoulukisoja ratsastaa Jetin ainakin kerran. Silloin saan luvan olla rennommin mielin liikkeillä, niin jospa treenit sujuisivat vähän helpommin.

Tasaisempi treeni

Perjantaina suuntasin Tallinmäelle ratsastamaan Jetin puoli-itsenäisesti seuraavan päivän harjoitusestekisoja varten. Luonnehdin tätä ratsastusta puoli-itsenäiseksi, sillä alkukäynnit menin seurassa peltoreitillä, kun taas ravi- ja laukkaverryttelyn tein itsenäisesti. Sen jälkeen opettaja tuli paikalle, verkkautti meitä vielä vähän laukassa ja hyppyytti muutamat esteet. Loppuverryttelyn tein sitten taas itsenäisesti.

Alkukäynnit menivät hurjan näppärästi peltolenkin kautta. Jetti-reppana taisi tosin hetken aikaa luulla, että päivän treenit olivat siinä. Askel kun nousi sen verran kevyesti tallia lähestyttäessä. Askeleet nihkeytyivätkin heti, kun pistin ratsun uudelleen kohti kenttää. Voi poloista, kun tuli huijatuksi! Kentälle päästyäni aloitin heti ravityöskentelyn. Pyrin ratsastamaan napakasti, jotta Jetti heräisi hommiin. Tein siirtymiä ravista pysähdyksiin ja takaisin raviin, ja ne herättivätkin Jettiä kohtuullisesti. Ainakin pääsimme ihan asiallisesti pysähdyksistä takaisin raviin. Alaspäin tehdyt siirtymät olisin voinut valmistella huolellisemmin tosin. Laukkaa otin muutaman kierroksen alle ennen kuin prässäsin muutamat nostot peruutuksista. Aluksi oli nihkeää, mutta lopulta se laukka löytyi sieltäkin. Nostot eivät olleet oppikirjamaisen ponnekkaita, mutta Jetti teki ne omalla rauhallisella tavallaan. Olin ylipäänsä fiilareissa siitä, että laukka nousi tällaisesta harjoituksesta kuitenkin. Olen monesti ollut vaikeuksissa jo siinä, kun yritän nostaa laukkaa ihan tavallisesti käynnistä tai ravista. Tein laukassa myös muutamat vaihdot lennosta, jotka alkoivat alkunihkeilyn jälkeen sujua kivasti. Opettaja pisti meidät vielä tekemään vaihtoja kahdeksikolla, jonka suunnanvaihto tehtiin lyhyen suoran pätkän kautta. Jetti vaihteli laukat tosi näppärästi eli verryttely oli ollut kohtuullisen toimiva.

Ensin hyppäsimme vasemmasta kierroksesta pystyä ympyrällä, sitten oikeasta kierroksesta okseria ympyrällä. Pystyn hypyt menivät ihan mukavasti, kun tajusin ratsastaa tien kunnolla ja pitää Jetin liikkeellä. Vasen laukkakin taisi säilyä joka hypyssä. Oikeassa kierroksessa hukkasin tien okserille kerta toisen jälkeen, ja niin Jetti tuli huonoihin kohtiin. Kertaalleen se kielsikin esteelle, vaikka kuvittelin juuri silloin nähneeni askeleet, hah. Ongelmana oli se, että en käyttänyt tilaa riittävästi hyödyksi, vaan yritin tulla liian tiukasti esteelle. Olin kuitenkin hyvin menossa, jolloin Jetti hyppäsi esteen pari kertaa huonommastakin paikasta. Loppuun saimme onneksi yhden kelvollisen hypyn. Oikea laukka vaihtui hypyssä melkein joka kerta ristilaukalle, mikä on tyypillinen virheemme. Sain sen onneksi aina korjattua lennosta hypyn jälkeen, jolloin matka saattoi jatkua. Johtamisen unohdin täysin, sillä keskittyminen meni tien miettimiseen.

Verryttelyhyppyjen jälkeen tulimme viereisen radan kahdesti, ensin varmaan noin 60 sentin, sitten noin 80 sentin tuntumassa. Ensimmäinen ja toinen kierros olivat pitkälti samanlaisia. Saimme ykkösellä laukan vaihtumaan oikeasta vasemmaksi, ja kakkoseste ylittyi ok. Kolmosen ja nelosen suora linja taisi olla 20 metriä, ja pääsimme sen aina viidellä askeleella. Ensimmäisellä kierroksella tie viitoselle oli kamala oikoreitti, mutta kannustamalla Jetti suostui hyppäämään esteen kehnommasta tievalinnasta huolimatta. Toisella kierroksella muistin aiemman virheeni ja ratsastin tien paremmin. Molemmilla kierroksilla viitosesteellä laukka vaihtui vasemmasta ristilaukaksi, jonka korjasin aina hypyn jälkeen oikeaksi. Ratojen tempo oli ehkä hieman puutteellinen, mutta kovin pahoja hyytymisiä ei onneksi sattunut matkaan. Tiet muutoin olivat aika kunnossa eikä Jetti epäröinyt mitään estettä sen kummemmin. Radoista jäi hyvä fiilis, ja siihen oli hyvä lopettaa hyppelyt.

Loppuverryttelyssä pyörittelin muutamia kolmikaarisia kiemurauria. Asetus oikealle tuli näppärästi, mutta asetusta vasemmalle sai työstää tovin. Lopulta sain korjattua omaa olemistani, jolloin Jetti asettui vasemmallekin nätimmin. Loppukäyntien jälkeen taputtelin ratsun hyväksi ja vein sen ansaituille heinille. Tunnista mieleen jäi se, kun Jetti muutaman kerran oli selvästi itsekin menossa esteelle. Silloin sen eteneminen tuntui selvästi tasaisemmalta ja päättäväisemmältä. En jostain syystä saa innostettua Jettiä jokaiselle esteelle näin, jolloin joskus huonoimpina kertoina hevonen ei tunnu olevan matkassa ollenkaan. Noina kertoina Jetti onkin joko räpeltänyt esteen yli mitä ihmeellisemmin tai peräti stopannut tai mennyt ohi, kun este on tullut sille muka puskista. Mitenhän Jetin saa heräämään ja hakeutumaan esteille? Siinäpä taas uusi pähkinä purtavaksi. Jos Jetti kuitenkin hyppää huomisissa harjoitusestekisoissa niin kuin tänään, pitäisi niin 70 kuin 80 sentin radan mennä ihan mukavasti. Pitää vain muistaa ratsastaa itsekin, sillä kantapään kautta alan oppia, ettei Jetti tee hommia kokonaan yksin.