Ei ihan niin epätoivoista

Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla sain jatkaa Peran kanssa työskentelyä. Ratsukoita tunnilla oli taas ihanasti vain viisi, joten tilaa oli enemmän kuin tarpeeksi. Tunnin ratsastajista kaikki ovat menossa tuleviin koulukisoihin, joten pääsimme treenaamaan hyvin niitä varten. Tunnin aikana ehdimmekin harjoitella pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa, laukannostoja käynnistä, kymmenen metrin laukkavoltteja sekä keskilaukan hakemista ja siitä harjoituslaukan kautta raviin palaamista. Pera oli ollut jo edellistunnilla, joten se oli valmiiksi hyvin verrytelty tulevaa tuntia varten.

Pohkeenväistökuviona oli kääntyä lyhyeltä sivulta keskihalkaisijalle ja väistättää siitä hevoset pitkälle sivulle. Käynnissä väistöt olivat ensin aika tahmeita, ja Pera jännittyi niiden aikana. Opettaja tuumasi, että rehellisen väistön tekeminen vaati Peraa suoristumaan, mikä ei taas luonnollisestikin vähän vinon hevosen mielestä ollut kivaa. Ohjeena oli tehdä pidätteitä edestä, jotta takapää ehtisi mukaan. Samalla piti rohkeasti vain pyytää, vaikka hevonen yritti hetken aikaa kiemurrella karkuun. Molemmissa kierroksissa sain myös olla tarkkana ulkolavan hallinnasta, sillä muutoin Pera pullahti sieltä karkuun. Loppujen lopuksi saimme käynnissä sinnepäin olleita väistöjä, mutta kovin paljoa Pera ei niiden aikana rentoutunut. Uskalsin kuitenkin paremmin pitää sitä edestä pyytäessäni väistöaskelia, jolloin itse väistö parani mukavasti. Ravissa oli aluksi samat ongelmat eli Pera vähän nihkeili vastaan, kunnes topakammin ratsastettuna sain sitä kuulolle. Suurin vaikeus oli kyetä hallitsemaan taas kerran sekä etu- että takaosaa yhtä aikaa. Tuntui, että oma keskittymiseni riitti kerrallaan vain toiseen, jolloin pakka levisi aina sen paitsioon jäävän osan kautta.

Väistöistä vapaaksi jääneellä pitkällä sivulla sai tehdä sitä, minkä parhaaksi näki. Käynnissä kokeilin hakea keskikäyntiä, mutta en saanut siihen oikein tuntumaa. Pera ei tuntunut kovin jäntevältä saati aktiiviselta, joten epäilen, ettemme esittäneet oikeasti yhtään keskikäyntiaskelta. Yritin muistuttaa itselleni, että hevosta ei pidä puskea keskikäyntiin, vaan ikään kuin päästää se venyttämään. Hieno muistutus, mutta käytännön toteuttaminen jäi vähän puolitiehen alkujaankin puutteellisen eteenpäinpyrkimyksen takia. Ravissa puolestaan kokeilin pyöritellä asiallisia kymmenen metrin voltteja. Ulkopuolen hallinta oli onnetonta, minkä Pera paljasti liirailemalla sieltä ulos. Volttimme olivat taas melkoisia esityksiä, ympyrän muoto ainakin oli sangen vinksahtanut. Opettaja muistutti varomaan, etten asettaisi hevosta liikaa, jolloin se vääntyisi turhan mutkalle. Etenkin oikeassa kierroksessa Pera helposti meni itsekin oikealta linkkuun, jolloin liiraminen vain paheni. Asiallisempi asetus yhdistettynä ulkopuolen hallintaan paransi tilannetta hieman.

Tunnin laukkakuviona oli nostaa lyhyen sivun keskeltä käynnistä myötälaukka, pyöräyttää pääty-ympyrä tai kymmenen metrin voltti ja esittää pitkällä sivulla keskilaukkaa siitä ajoissa harjoituslaukkaan ja lopulta sen kautta puolestaan harjoitusraviin siirtyen. Myös pitkän sivun alkuun sai pyöräyttää kymmenen metrin voltin. Laukat nousivat aika huonosti siihen nähden, kuinka hyvin Pera parhaillaan sen osaa tehdä. Syytän tästä taas sitä, etten saanut pidettyä Peraa hereillä ja aktiivisena. Laukassa pyrin huomioimaan tarkasti ulkopuolen, jotta Pera ei liirailisi ylimääräistä. Paikoin onnistuin tässä, paikoin jokin kinnasi vastaan, ja ympyrämme ja volttimme olivat taas melkoisia väkerryksiä. Keskilaukkaan lähtö onnistui helposti, sillä Peralla on hyvä ja säädeltävissä oleva laukka. Sen sijaan paluu harjoituslaukkaan ja myöhemmin siitä harjoitusraviin aiheutti ongelmia. Aluksi keskityin vain jarruttamaan, jolloin Pera pudotti suoraan raviin. Sitten muistin sekä pidättää että pitää pohkeet tuntumalla, jolloin saimme parempia ajatuksia harjoituslaukasta. Siirtymät raviin puolestaan olivat aluksi töksähtäviä, kunnes muistin alkaa korjata istuntaani kunnolla. Se pehmensi siirtymiä, mutta paikoin pakka pääsi leviämään samoin kuin koko tehtävä. Opettaja muistutti työstämään ravia heti eikä vain jäädä ihmettelemään, mitä juuri tapahtui. Tämä oli hyvä vinkki, sillä se auttaa keskittymään tulevaan eikä murehtimaan menneitä. Tehtävä oli aika haastava, mutta opettaja lohdutti sanomalla, että menostamme kyllä tunnisti kaikki askellajit eikä siinä ollut mitään todella isoa pielessä. Siirtymät etenkin alaspäin tehtyinä tahtovat vain olla minulle vielä kurjan hankalia.

Laukkatehtävästä vapaaksi jääneellä toisella sivulla sai taas tehdä parhaaksi näkemiään asioita. Kokeilin hakea siellä keskiravia. Opettaja neuvoi pyöräyttämään aina voltin, kun Pera tahtoi alkaa leikkiä hirveä ja jatkamaan matkaa sitten taas, kun hevonen oli paremmin päin. Aluksi keskiravit eivät meinanneet lähteä millään, kun jäin pusertamaan ja puskemaan. Lopulta muistin taas rentoutua hieman ja yrittää uskoa siihen, että Pera lähtee, kun sen antaa mennä. Hiljalleen saimme muutamia kovasti sinnepäin menneitä yritelmiä, joissa istuntanikaan ei levinnyt ihan pahasti. Pera ei tosin kovin oikeinpäin niiden yritelmien aikana ollut, mutta ei se nyt ihan pää ylhäälläkään mennyt. Oli hyödyllistä huomata, että keskiravi onnistui paremmin, jos uskalsin antaa hieman tilaa ohjalla sen sijaan, että jäin puristamaan niitä. Tällöin Pera lähti keskiravin kaltaiseen vähän rennommin. Paluu harjoitusraviin onnistui myös ihan asiallisesti.

Loppuravissa houkuttelin Peraa venyttämään vähän eteen ja alas, mutta kovin suuria onnistumisia en saanut. Peralla oli liikettä taas mukavasti, mutta tällä kertaa se ei kipittänyt itsekseen menemään. Hiljalleen Pera kuitenkin vähän venyttikin, jolloin saatoimme siirtyä käyntiin. Vaikka tälläkään tunnilla meno ei ollut ihanan hattaraista ja vaaleanpunaista, ei meno ollut lähellekään niin epätoivoisen tuntuista kuin edelliskerralla. Tällä kertaa sain kiinnitettyä kohtuullisen paljon huomiota istuntaan, ja kenties sen seurauksena muun muassa harjoitusravi tuntui paljon helpommalta. Onneksi tässä on silti vielä kaksi koulutuntia edessä ennen itse kisoja. Jospa saisin tsempattua itseni siihen mennessä sellaiseen fiilikseen, että voin lähteä kisoihin hyvällä mielellä ilman valtavia jännityksiä ja suorituspaineita.

Se vaikea vasen puoli

Ratsutoiveeni perjantain tunnille meni läpi, ja pääsin treenailemaan Peran kanssa vähän yli viikon päästä koittavia koulukisoja varten. Tunnin piti tallin aikaisempi opettaja, ja oli jälleen mukava päästä hänen syyniinsä. Tunnin tehtävinä oli siirtymät, ravissa pyöritellyt voltit sekä keski- ja harjoituslaukka.

Tunti aloitettiin tekemällä keskihalkaisijalle ensin käynnistä kaksi pysähdystä ja yksi siirtyminen raviin. Pysähdyksissä Pera tykkäsi pullahtaa vasemmalta ulos, jota opettaja neuvoi korjaamaan vasemmalla pohkeella. Siirtymisissä sain noottia siitä, että tykkäsin nakata ohjat löysiksi. Siirtymiä voisin tämän takia tahkota vaikka tunnin, jotta saisin käteni pysymään tuntumalla. Ravipätkissä ohjeeksi tuli myös tarkkailla, että Pera myös kulkee suorana, sillä se mieluusti jäi asettuneeksi oikealle. Korjaaminen osoittautuikin työlääksi, sillä jos sain turvan pois oikealta, vilahti ratsu puolestaan vasemmalta karkuun. Pohkeeni eivät siis oikein olleet mukana, mikä ei ollut kovin suuri yllätys.

Seuraavaksi keskihalkaisijan kuviota jalostettiin harjoitusravissa siten, että vasemmassa kierroksessa halkaisijalle tultua pyöräytettiin ensin voltti oikealle. Sen jälkeen mentiin hetki suoraan, tehtiin voltti vasemmalle ja lyhyen sivun koittaessa käännyttiin oikeaan kierrokseen tullen kuvio uudelleen toisesta suunnasta. Oikealle tehdyt voltit olivat melkoisen hirveitä, sillä opettajalta tuli noottia Peran vasemman lavan menevän ihan omilla teillään takaosan jäädessä sisemmäs. Ohjeeksi tuli korjata menoa ulkopohkeella, jotta etuosa olisi paremmin takaosan edessä. Lisäksi sain useita huomautuksia siitä, että käännyin ylävartalollani ihan liikaa menosuuntaan. Tavoitteena olisi kääntyä saman verran hevosen kanssa. En myöskään saanut tehtyä asetuksia kunnolla saati pidettyä ulko-ohjaa kädessä. Opettajalta tuli kivasti piiskausta näistä asioista, ja parin lyhyen hetken sain itseni kasaan, jolloin Pera meni kivasti. Helppoa ei ollut, sillä tunsin olevani kiertynyt vasemmalle ainakin tuhannelle mutkalle ilman kykyä suoristautua yhtään.

Laukkatehtävässä oli kerrallaan vain kaksi ratsukkoa, kumpikin omilla ympyröillään. Tehtävä aloitettiin vasemmassa laukassa ja alle otettiin ensin kierros harjoituslaukkaa. Sen jälkeen pyöräytettiin aina pienempi ympyrä harjoituslaukassa ja isompi ympyrä keskilaukassa. Molemmissa kierroksissa sain jälleen muistutusta paremmasta asettamisesta ja ulko-ohjan pitämisestä kädessä. En tajua, missä vaiheessa olen alkanut taas länkkäriratsastajaksi, kun noiden ohjien pitäminen kädessä tuntuu olevan mahdoton tehtävä. Oli kuitenkin kivan oivaltavaa huomata, että ohjat tuntumalla Pera liikkui ja kääntyi kivasti. Vasemmassa kierroksessa keskilaukkahetket olivat kohtuullisia, mutta olisin saanut rentoutua niissä paremmin. Tämän kierroksen onnistumiset jäivät muutamaan hyvään ja helppoon siirtymään keskilaukasta takaisin harjoituslaukkaan.

Oikeassa kierroksessa tuli taas sapiskaa vasemmalle valuvasta istunnastani. Hymy alkoi hyytyä pahemman kerran, kun sinnikkäistä korjausyrityksistä huolimatta opettaja huuteli kurkkaamaan vasemman olkapään yli ja olemaan kääntymättä liikaa ylävartalossa. Tuntuu, että vaikka yritin, ei vartaloni vain halunnut uskoa ja asettua oikein. Lisäksi muistutuksia sateli olemattomasta asettamisesta ja ulko-ohjan löysyydestä. Opettajan piiskaus tehosi lopulta, sillä sain viimein väännettyä itseni parempaan asentoon, pidettyä ulko-ohjan tuntumalla, saatua asetusta paremmin läpi ja tuotua siten Peran etu- ja takaosan kohdilleen. Lopputulos oli varsin makea: Pera pyöristyi välittömästi ja laukkasi sekä keski- että harjoituslaukan todella kevyesti ja vaivattomasti. Isommalta ympyrältä pienemmälle siirtyminen sujui näinä hetkinä helposti, ja keskilaukkaan siirtymä tasaisesti. Tässä vaiheessa jo mutrulle vääntynyt suuni kääntyi melkoiseen hymyyn. Muutamat todella mainiot hetket palkitsivat mahtavasti. Taisipa tässä tulla koettua samalla parhaimmat laukkahetket Peran kanssa nivelillä. Opettajaltakin tuli kehu hyvästä menosta ja muistutus, että näin helppoa se on, kun hevosen palaset ovat kohdillaan.

Loppuraveissa hevosten annettiin venyttää eteen ja alas, joskin Pera tykkäsi mieluummin kipittää. Puolipidätteitä sai ottaa tiuhaan tahtiin ennen kuin ratsu muisti, että tässä kohtaa tunti on jo loppusuoralla. Käyntiin päästiin siirtymään vähän rauhallisemmasta ravista, ja loppuun hain vielä pyöreää käyntiä, joka löytyi aika helpolla. Vaikka tuntiin kaikeksi onneksi mahtui ne muutamat hyvät onnistumiset, jäi jokin silti kaihertamaan. Tunnin muut tehtävät olivat olleet aika hankalia enkä taaskaan saanut Peraan kovin hyvää otetta. Valtaosan ajan tunnista meno meillä oli epätasaista ja tuntui, että hevonen teki yhtä ja minä toista. En keksi ratkaisua siihen, miten saan hevosen jo tunnin alusta kuuntelemaan ja keskittymään. Yritän ratsastaa takaosaa liikkeelle, pitää ohjat tuntumalla ja rentoutua hyvien hetkien kohdalla, mutta silti jokin mättää. Tällä hetkellä suurimmaksi syyksi arvelen vinoa ja epävakaata istuntaani. Jospa sitä viimeistään kesän aikana saisi panostettua senkin korjaamiseen.