Kerrassaan kiva kisarata

Helatorstaina oli oman seurani 1-tason estekisat, joihin olin ilmoittautunut Jussilla 40–50 sentin luokkaan. Arvosteluna oli A.1.0. Luokka oli jaettu kahteen osaan: junnut ja sennut. Meitä sennuja oli tosin vain kolme. Useamman päivän sateet olivat muuttaneet kentän mutalammikoksi, jossa saattoi vain kävellä. Verryttely ja rata mentiin maneesissa.

Koska Jussilla oli samassa sennujen luokassa toinenkin kuski, kävin verryttelemässä jo junnujen viimeisessä verryttelyryhmässä. Jussin kanssa sain nopeasti tarkistettua kaasun, jarrun ja ratin. Verkkahypyt otimme oikeassa kierroksessa pystylle (ratapiirroksen este numero 5) ja vasemmassa kierroksessa okserille (ratapiirroksen este 3). Pystyhypyt menivät ongelmitta. Esteellä Jussi tosin vaihtoi turhaan laukan vasemmaksi, mutta sen korjaus onnistui ravin kautta. Ensimmäiselle okserihypylle Jussi roikaisi kaukaa. Näin tämän mahdollisuuden, mutta en saanut toppuuteltua Jussia odottamaan. Olinpahan kuitenkin hypyssä mukana. Toisella yrittämällä olin taas puikoissa, jolloin Jussi kuunteli minua, ja pääsimme esteen sujuvasti. Tämä riitti meille, ja luovutin Jussin toisen ratsastajan käyttöön. Minun vuoroni oli luokan viimeisenä.

Radalla lähdimme matkaan oikeassa laukassa. Jussi laukkasi ihan kohtuullisesti ja näin matalalla esteradalla sopivasti. Ykköselle tultaessa pyysin Jussia eteen, sillä mittailin matkan voivan päätyä miniaskeleeseen. Jussi vastasi pyyntöön hyvin ja venytti askelta sopivasti. Näin pääsimme ykkösen yli, ja laukkakin vaihtui toivotusti vasempaan. Kakkoselle tulimme myös ihan mukavasti, ja suoran linjan päässä olleelle kolmoselle pääsimme ihan hitusen kiemurtaen, mutta silti kuudella askeleella. Kolmosen jälkeen oli hyvä matka istua rennosti ja nauttia menosta. Neloselle tuli tehtyä asiallinen tie, jolloin se ylittyi ihan ok. Jussi vaihtoi hypyssä etuosansa, mutta ei takaosaansa ja korjasi esteen jälkeen itsensä nopeasti kokonaan vasempaan laukkaan. Korjasin Jussin sitten ravin kautta oikeaan laukkaan. Viitoselle tulimme hitusen lähelle, mutta tietoisesti sen valiten. Pidin Jussia hieman kiinni, ettei se päässyt kuvittelemaan hyppyä kaukaa. Jussi totteli oikein kivasti, ja viitonen ylittyi ihan ok. Kuutoselle pääsimme pistämällä suoralle linjalle seitsemän askelta. Kuutonen ylittyi hyvin, mutta Jussi oli sen jälkeen ristilaukassa. Ei muuta kuin ravin kautta korjaus. Seiskalle teimme taas ihanan asiallisen tien, jolloin radan viimeinenkin este ylittyi puhtaasti ja helposti.



Hitsit, että oli kivaa, ja Jussi oli kyllä niin mainio! Oli niin mukavaa mennä rata näin tasaisella hevosella, jonka kanssa saattoi ratsastaa ajatuksella teitä ja lähestymisiä, ja joka kuunteli ohjeet mukisematta. Ehdin jo radan aikana fiilistellä hyppäämisen helppoutta ja ennen kaikkea mukavuutta. Taputtelin Jussin hyväksi, ja pääsimme vielä tietysti puhtaalla suorituksella pokkaamaan punavalkoisen ruusukkeen. Palkintojenjaossa selvisi myös, että tuomari valitsi meidän suorituksemme luokan siisteimmäksi. Jeij! Hymy oli kyllä leveä ja fiilis mitä mainioin. Joskus on kyllä ihan paikallaan käydä hakemassa tällainen kisakokemus, jossa saa nautiskella menosta täysin omalla mukavuusalueella pysyen. Jussi on kyllä kiva hyppykaveri pienemmillä esteillä. Taidan kyllä toivoa sitä aina silloin tällöin estetunneille.

Videosta kiitos Kaisalle!

Ratsasta loppuun saakka

Lauantaina kävin pyörähtämässä Jussin kanssa C-tunnin seitsemäntenä ratsastajana. Ilmoittauduin tosiaan Jussilla oman seurani estekisojen 40–50 sentin luokkaan (arvosteluna A.1.0). Olin mennyt Jussilla viimeksi joulukuussa ja silloinkin esteitä, mutta oli niitä hyvä käydä nyt silti palauttelemassa mieleen.

Alkuverryttelyssä ravasimme suoralla linjalla olleita puomeja. Jussi liikkui kohtuullisesti ja ohjautui ihan hyvin, joten tehtävät menivät mukavasti. Tulimme samaa suoraa linjaa vielä pienenä ristikkona ja pystynä. Sain pidettyä Jussin kuulolla, jolloin linja meni nätisti viidellä askeleella. Kertaalleen Jussi pääsi tosin roikaisemaan liian kaukaa, jolloin hurruuttelimme linjan sitten ohjat pitkinä. Seuraavaksi hurautimme kaarevan linjan, joka oli kuudella askeleella hyvä. Jussi pääsi taas esittämään parit liian kaukaa lähteneet hypyt, vaikka yritin saada sitä odottamaan. Onneksi sain päästettyä ohjista niinä kertoina, jolloin en tullut kiskaisseeksi Jussia suusta. Jussi kuitenkin eteni ihan hyvin, joten sinällään roikaisut eivät pistäneet pakkaa ihan sekaisin. Matka kun jatkui niidenkin jälkeen ilman ylimääräisiä kuvioita.

Loppuun hyppäsimme kahdesti saman radan 40–50 sentin tuntumassa. Kakkosesteellä oli yksi laine koristeena, kolmosella puolestaan mustapunainen portti. Muuten esteet olivat tavallisia pystyjä. Ensimmäisellä kierroksella Jussi rykäisi ykköselle taas kaukaa, vaikka olin juuri laskenut hyppyyn olevan kolme hyvää askelta. Horjahdin sen verran, että aloitimme radan kokonaan alusta. Nyt pääsimme ykkösen järkevästi, kun odotutin Jussia selvästi. Kakkoselle tuli myös hieman liian kaukaa lähtenyt hyppy, mutta pääsimme silti kolmoselle asiallisesti, laukkakin vaihtui siinä toivotusti vasempaan. Nelosena oli pelkkä puomi, jolla piti yrittää laukanvaihtoa. Jussi vaihtoi kyllä etuosansa, vaan ei takaosaansa, joten korjasin sen oikeaan laukkaan ravin kautta. Viitosen ja kuutosen linja meni ihan ok.

Toiselle kierrokselle sisuunnuin hieman, sillä en halunnut Jussin pääsevän itse valitsemaan höhliä ponnistuspaikkoja. Ykköselle ponnistuspaikka ei osunut ihan nappiin, jolloin tietoisesti pyysin Jussia venyttämään. Matka jatkui siitä asiallisesti kakkosesteelle, joka ylittyi ihan ok. Kolmoselle taasen lähdettiin hieman kauempaa, mutta ei onneksi ihan vallattomasti. Nelosena olleella puomilla laukka ei edelleenkään vaihtunut kokonaan, jolloin sain korjata sen ravin kautta. Viitoselle odotutin Jussia kunnolla, jolloin pääsimme sen samoin kuin suoran linjan kuutoselle asiallisesti viidellä askeleella. Tämä oli paljon parempi rata, vaikka jokainen ponnistuspaikka ei ollutkaan täydellinen. Pääsin kuitenkin itse päättämään ratkaisut eikä Jussi valinnut vallatonta kohtaa lähteä hyppyyn.

Olipa kyllä hassu tunti ja sangen opettavainenkin. Jussin kanssa jokainen lähestyminen pitää yksinkertaisesti ratsastaa loppuun asti. Ei auta ynnäillä kolmea askelta ennen hyppyä ja heittäytyä sitten matkustamaan. Jussille menee silloin heti pakka sekaisin, jolloin se hieman höpsömpänä tapauksena ratkaisee tilanteet yleensä lähtemällä liian kaukaa. Jussin kanssa oppisin kyllä älyttömästi hevosen tuomisesta esteelle. Pitääpä melkein toivoa sitä erikseen joskus estetunnille. Sitä ennen meillä on kuitenkin ne estekisat luvassa. Kunhan vain sielläkin saan oltua se, joka tekee päätökset, niin menee meillä toivottavasti ihan hyvin. Tasaista ja puhdasta rataa siis hakemaan.