Mahtava Manta

Lauantai ja tallin tunti. Pollena Manta, treeninä siirtymiset. Lupaavat asetelmat koulutunnille. Lisäksi muistin jo ennen satulaan istumista kerrata mielessä, miten Mantaa pitäisikään ratsastaa, jotta se tekisi muuta kuin raivoaisi päänviskelyn kera. Siitä ja opettajan avustuksesta olikin valtavasti apua.

Lämmittely tehtiin ravailemalla ja pyörittelemällä vapaamuotoisia kuvioita. Manta hillitsi itsensä ihan kivasti ja minä istuin mukana köpöttelemässä. Olin ihan tyytyväinen hommaan, kunnes Manta alkoi keskittyä vähän enemmän päänsä mielenkiintoisiin heittelykuvioihin. Siinä vaiheessa opettaja muistutti napakasta ohjastuntumasta, joka Mantalla toimii parhaiten täysin paikallaan: ei erityisempää myötäystä, muttei myöskään tiukennusta. Tätä olin jo ajatellut ennen tuntia, mutta yllättäen vanha ongelmani ohjasotteen lepsuudesta ilmeni juuri tässä.

Ohjat uudelleen tuntumalle napakammin ja meno jatkui. Tällä kertaa opettaja komensi minut pääty-ympyrälle. Selvät ohjeet olivat ohjat käteen ja hevoselle liikettä. Jos Manta yrittäisi rikkoa laukalle, nopeasti korjaus ja jälleen etenevää ravia pyyntöön. Ja kuinkas kävikään, allani ollut päänviskelyään aloittava tamma rauhoittui ja alkoi oikeasti liikkua hienosti! Vaihdot suuntiin tehtiin lävistäjän kautta, jossa tehtiin myös lisäys. Opettajan ympyräläksytyksen jälkeinen lisäys menikin oikein mainiosti. Hitsit, että tykkään tästä tammasta, kun saan sen tekemään töitä yhdessä minun kanssani, ei yksin päänsä kanssa.

Tässä vaiheessa älysin pitää ne ohjat käsissäni ja Manta rauhoittui huomattavasti ja työskenteli oikein mukavasti. Lämmittelyn jälkeen teimme siirtymiskuviota siten, että käynnistä seis, pysähdyksestä raviin ja jälleen seis. Mantaa on ilo ratsastaa, kun se kuuntelee istuntaa. Vatsalihaksia (tai niitä muistuttavilla jutuilla) sen sai pysähtymään ja ravikin nousi todella kevyesti. Ravista seis olikin haastavampi. Ratsastin pysähdyksen taas kuin olisin käsitellyt lasia, joten Mantahan yritti ryömiä matkaa eteenpäin pysähdyksen sijasta. Opettaja muistutti, että polle tarvitsee napakan avun, koska sillä on menohalua ja liian aikainen myötäys ei pysäytä sitä, vaan kannustaa etenemään. Löytyihän se pysähdyskin lopulta.

Laukkatreeni lähti lyhyen sivun puolivälistä käynnissä, pitkän sivun keskeltä iso ympyrä ja ennen pitkän sivun loppumista mahdollisimman nopeasti käyntiin. Manta alkoi tässä vaiheessa hyvin malttamattomaksi ja vuoron odottaminen oli haastavaa. Tätä pulmaa en kunnolla saanut ratkaistua, mutta onnistumiset itse harjoituksessa palkitsivat. Laukka ja ympyrä meni kivasti ja entäs siirtyminen käyntiin? Sehän meni monta monituista kertaa nappiin! Manta ei riidellyt vastaan ja pudotti hyvin nopeasti käyntiin. Olin ihan yllättynyt. Yleensä menohaluisen pollen kanssa siirtyminen menee pitkän ravailun höpötykseksi ennen oikeaa askellajia, mutta ei tämä polle. Opettajakin mainitsi, että siirtymä meni todella nappiin ja mikäs Naantalin aurinko se Mantan selässä näiden kehujen jälkeen istuikaan? :)

On huippua, kun kerrankin ehtii ajatella sen kerran hevosen ratsastamista ja saada vielä asioita tunnilla onnistumaan kunnolla. Olisi kiva voida ottaa uusintayritys heti keskiviikkona Mantan kanssa, mutta saa nähdä, mikä polle sen kerran arpajaisista kohdalle sattuu. Olisihan se ihan kiva testata tallin uusinta tulokasta, Pupua. Mutta keskiviikkona se selviää, minkä pollen kanssa sillä kertaa saa testata taitojaan ja tuuriaan.

Kohtuullisen sujuvia vastalaukkapätkiä

Helveilyä jälleen kerran. Heppa oli vähän höpönä eikä millään olisi halunnu seistä harjattavana maltillisesti. Niin, onhan se kauheaa vielä kylmästä tarhasta kavereiden luota lämpimään talliin seisomaan yksin jonkun höpön ihmisen kanssa.

Maneesiin mahtui vuorostaan oikein mainiosti. Tunnin kuvioksi maalailin asettamista, lyhennyksiä ja lisäyksiä sekä pätkät vastalaukkaa. Asettamisesta saisin mennä sinne yksityistunnille. En vain yksinkertaisesti tunnu osaavan asettaa ja pitää hevosta siinä. Yleensä saan pään oikein, mutta sitten hevonen puskee oman mielensä mukaan minne haluaa. Kuulostaa ihan siltä, että kuski ei vain osaa. Voisipa kerran tuntea hevosen nahoissa sen, millaista on kantaa tällaista ratsastajaa. Luulen, että kokemus valaisisi niin paljon, että omia ongelmia alkaisi oikeasti paikata. Uskon tosiaan, että tiedostettujen ongelmien lisäksi löytyy vielä läjä toistaiseksi täysin tuntemattomia pähkinöitä purtavaksi.

Ravissa pyörittelin myös vähän ympyröitä ja yritin saada toimivia asetuksia. Eipä tästä oikein mitään tullut, Helvi puski ympyrät vaikka minkä muotoisiksi eikä kuski osannut korjata. Haloo pohkeeni, oletko siellä? Seuraavaksi siirryin lyhennyksiin ja lisäyksiin. Sain muutamia oikein kivoja lyhennyspätkiä kunnon tipuravilla, mutta silti eteenpäin menevästi. Pidennyksissä en kovin onnistunut. Pitkän askeleen sijasta sain vauhtia, ei hyvä.

Laukassa humputtelin muutamia kierroksia vain ympäri maneesia ja väliin ujutin muutamia isoja ympyröitä. Mikä lie sattunut kohdilleen, mutta taivas sentään, minun allani laukkasi mukavasti pyöristynyt hevonen! Eikä edes ainoastaan ympyröiden aikana, vaan myös pätkittäin suorilla. Siinä tuli tunnin suurin onnistumisen tunne, vaikken rehellisesti sanottuna ollutkaan varma, olinko saanut sen itse aikaan vai päättikö polle itse laukkailla oikein. Uskon kuitenkin, että oma rentous heijastuu suoraan hevoseen. Ehkäpä sillä oli pikkuriikkinen osa tuossa asiassa.

Vastalaukkaa tein oman tunnin kaltaisesti. Eli myötälaukassa lävistäjälle ja aluksi vain muutama askel lävistäjän lopussa vastalaukkaa. Pidin kaarteen loivana eikä Helville tämä ollut ongelma. Tästä innostuneena päätin ottaa vähän enemmän haastetta ja mennä myös lävistäjän päättävän kulmankin vastalaukassa. Loivensin kaarretta entisestään ja Helvi meni todella mainiosti ilman mitään ongelmia. Yhden ainoan kerran se pudotti raville, mutta olin siinä kohden ottanut vähän liian tiukan reitin. Tämä pääsikin tunnin toiseksi kivaksi onnistumiseksi.

Loppuraveissa Helvi oli tuttuun tapaansa juuri siinä vireessä, että treeni olisi pitänyt aloittaa vasta sitten. Olisipa kiva saada opetusta Helvin kanssa sellaiselta, joka sen pollen jo valmiiksi tuntee. Voisin saada vähän vinkkejä siihen, millaisia apuja tämä polle tottelee ja ehkä yhteistyömme helpottuisi sitäkin kautta.

Katse oikeassa suunnassa

Estetuntipollekseni oli jostain syystä opettajan merkkauksen jälkeen valikoitunut Hessu. Tohdin olla taas reipas ja kysyä, josko voisin kuitenkin saada Pokun. Onneksi pollet olivat molemmat menneet vain yhden tunnin, joten sain kuin sainkin tämän estesuosikkini.

Lämmittelyt hoidettiin viikon takaiseen tapaan. Löysin ohjin ravailua ja laukkalämmittelyssäkin ohjastuntuma pidettiin kevyenä. Tämän jälkeen otettiin pääty-ympyrä puomien maustamana ja toisella pitkällä sivulla laukan lyhennystä, toisella pidennystä.

Pääty-ympyrällä Poku tahtoi hyytyä puomien edessä enkä tainnut löytää sitä lyhyempää laukkaakaan. Ikuisongelmani iski siis jälleen: joko ei ole kaasua tai sitten jarrua. Vauhtia sain kyllä, mutta uskon, että Pokusta olisi irronnut helposti vielä enemmänkin, en vain osannut kannustaa sitä moiseen menoon.

Lämmittelyhypyt otettiin menemällä vähän lävistäjämäisesti pitkältä uralta pientä pystyä kohden. Poku meni muuten kivasti, mutta päästin sitä luisumaan esteen sivulle ja vanhat pelot kieltäytymisestä yrittivät nousta pinnalle. Mutta tätä asiaa skarppaamalla suoriuduttiin muista ihan hyvin. Pokussa hauskaa onkin se imu, joka sen laukkaan tulee, kun se tajuaa pääsevänsä hyppäämään. On mukava mennä esteitä hevosella, joka myös pitää siitä.

Seuraavaksi hypättiin jo rataa. Ensin kavaletin ja kahden pystyn muodostama jumppa, viiden askeleen väli pystylle, siitä kiertäen lävistäjällä hypätyn pystyn ja tullen tuon jumppasarjan viimeisen esteen edestä säilyttäen laukan tahdin. Tämän hypyn jälkeen oikealle ja taas se toisella puolella lävistäjän kautta hypätyn portin yli.

Rata sujui muuten aika kivasti, mutta portille tulevasta tiestä tuli liian pieni pyörähdys, joten sain uusia sen vielä. Kuskille tarkempi ajatus reitistä ja kas, niin Pokukin vain meni niin kuin pyysin ja lähestyminen oli paljon parempi.

Meitä oli tunnilla vain neljä, joten hyppäämään ehti oikein mukavasti. Tunnin suurin anti itselle oli se, kun moneen kertaa tajusin katsovani oikeasti tulevaa estettä, en tuijottavani juuri hypättävää. Muistin myös osan ajasta kantaa kädet ja istuntakin taisi olla enemmän kohdillaan kuin pariin kertaan.

Pidän kyllä valtavasti Pokulla hyppäämisestä. Sen kanssa ei silti tule ihan täysin luotettua (mikä on varmasti ihan fiksua), mutta sen into hypätä yhdistettynä oikeisin apuihin tarjoaa kyllä uskomattoman hienoja onnistumisia. Vähän houkuttelisi pyytää Pokun kanssa jollekin päivällä yksityisestetunti. Olisi todennäköisesti aivan huippua, kuten oli silloin viimeksikin.

No, nyt olisi taas kaksi koulukertaa ja yksi puomeilu ennen seuraava estehyppelyä. Taidan silloinkin pitäytyä tässä uudessa ihastuksessani, jos vain mahdollista.

Herra loppasuun kyydissä

Päivän toinen ratsastustunti ja polleksi sattui oikein mukavasti Rappen. Tunnin treeninä oli asettamiset, pienet pätkät vastalaukkaa ja pidennykset. Aika kivaa oli siis tarjolla.

Tunti aloitettiin humputtelemalla käynnissä ja ravissa vapaasti kiemuroita pitkälle sivulle. Rapessa kivaa on se, että se yleensä kulkee itse reippaasti ja asettuu helpolla. Sain tosin opettajalta kommenttia, että Rappeakin pitää tohtia käskeä asettumaan kunnolla, ei vain sinne päin. Kun näin teki, löysi polle pyöristymistä välittömästi. Mitenhän sitä aina ratsastaakin tiettyjä hevosia kuin ne voisivat särkyä käsiin?

Tämän jälkeen siirryttiin laukkakuvioon. Pitkän sivun lopusta nostettiin laukka, tehtiin pääty-ympyrä ja siitä laukattiin toisen pitkän sivun alkuun ja lähdettiin lävistäjälle. Tarkoituksena oli saada toisen pitkän sivun loppuun asti laukkaa parin askeleen verran, jolloin hevonen siis menisi hetken vastalaukassa. Vasemmassa laukassa en saanut tätä onnistumaan kuin pari kertaa. En ilmeisesti tukenut Rappenia tarpeeksi ja se ehti monesti pudottaa laukan raville. Harmi. Mutta oikeassa laukassa homma rullasi kuin etukäteen suunniteltuna! Laukka pysyi tasaisena pienen vastalaukan ajankin ja Rappen siirtyi raville vasta pyynnöstä. Olin oikein tyytyväinen, kun hevonen yritti ja taisin jopa itse osata antaa oikeita apuja sen yrittämisen tueksi.

Tämän jälkeen jatkettiin ravissa lävistäjien kanssa. Nyt tarkoituksena olisi saada lävistäjän aikana pidennys ja pitkän sivun loppuun päästessä ottaa ravi taas normaalisti haltuun. Jälleen kuski keksi vaikeuksia juuri vasempaan kierrokseen. Pyysin lisäystä ilmeisen liian tarmokkaasti ja Rappen tulkitsi sen laukkapyynnöksi. Opettaja korjasi puuhaani korostamalla, että hevosen tulee olla suora, sillä asettuneena se voi tulkita lisäyspyynnön laukaksi. Mutta jälleen vasemmassa kierroksessa lisäykset onnistuivat aika mainiosti.

Yksi kinkkisimpiä ongelmiani tällä hetkellä on ohjastuntuma. Yleensä humputtelen menemään liian löysillä ohjilla, joten ei ihme, etteivät asiat toimi oletetusti. Olisi kyllä kiva ottaa yksityistunti aiheella asettaminen ja ohjasote. Tulisi kyllä tarpeeseen.

Ps. näin hupaisaa unta. Siinä olin odottamassa ensi viikon estetuntia, joka olikin muuttunut hieman. Ratsukot hyppäsivät ihan käsittämättömän korkeita esteitä ja yhden sellaisen valtavan muurinkin, varmaan kolmisen metriä korkeutta. Sen jälkeen piti vielä suorittaa koulurata. Olin ihan paniikissa. Mietin, ettei Poku kyllä ihan noin korkeita esteitä suorita enkä ole ehtinyt edes opetella sitä koulurataa. Opettaja tosin taisi sitten tuumata, etten edes saisi hypätä. Lisäksi jokin tallin valkoisista polleista oli muuttunut ulkoisesti ja taidoiltaan Miltoniksi. :)

Asetusta hakemassa

Tänään tuleekin tuplapostaus, kun aamupäivästä kävin ratsastamassa Helvin ja parin tunnin päästä pitäisi pyrähtää oman tallin tunnille. Kertoillaanpas Helvi tässä odottelun kuluksi.

Maneesiin mahtui kerrankin suhteellisen kivasti. Aloin lämmittelemällä samoin kuin keskiviikon tunnilla eli Helvi sai mennä ravia omaa vauhtiaan ja pyörittelin hyvin summittaisia ympyröitä välissä. Tämän jälkeen otin ohjat tuntumalle ja lähdin käynnissä etsimään asetuksia volteille. Nehän olivatkin hyvin piilossa. Välissä Helvi myöntyi, tuli asetuksen mukaisesti, kunnes taas omin lupineen suoristi itsensä ja meni menojaan.

Mitä tein väärin? Vähän veikkaan sitä, että kun hevonen tulee asetukseen, unohdan joko ulko-ohjan tai sitten pudotan liian reippaasti asettavasta ohjasta tuntumaa pois, jolloin hevonen ei ilmeisesti koe mielellääksi jäädä siihenkään. Enkä usko, että jalkani aivan täysin toimi käteni kanssa yhteen. Kas kummaa. Stoppasin homman hetkeksi ja pysäytin pollen odottelemaan. Tässä vaiheessa kokeilin, kuinka Helvi reagoi paikoillaan ohjasotteisiini. Pienillä houkutuksille se tulikin ohjan mukana, mutta en vain saanut tätä jalostettua itse hommaan liikkeessä.

Asetuskaivamisten jälkeen humputtelin muutamia väistöjä käynnissä ja ravissa. Kyllähän Helvi väisti, mutta vauhti kyllä katosi kerralla niinä hetkinä. Pitäisi oppia pyytämään kahta asiaa kerralla, ei vain yhtä.

Laukassa pyörittelin ympyröitä ja Helvi laukkasin oikein hienosti parit pienemmätkin ympyrät eikä edes ehdotellut ravia niiden kohdalle (muutamiin muihin kohtiin se kyllä päätti ihan itse valita askellajinsa, mutta ei puhuta tästä). Pitkällä sivulla myös väistätin hieman laukassa keskemmäs kenttää ja se meni hienosti. Erityisen iloinen olin siitä, ettei Helvi yrittänyt puskea takaisin uralle, vaan laukkasi lyhyttä päätyä kohtaan suoraan. Ei siis ihan höpö ratsastus täysin.

Jatkossa täytyy muistaa ottaa kyllä loimi maneesille mukaan. Helvillä alkaa tulla jo talvikarvaa ja maneesin lämpimämmässä ilmassa se yllättäen hikoilee ja puolestaan paluumatkalla höyryää. Lämmintä ylle sekä heposelle että kuskille, sillä sairastaminen on ihan tylsää.