Päätin sitten korvata väliin jäävät perjantain ja sunnuntain tunnit suoriltaan tiistaina kahdella peräkkäisellä tunnilla. Olin myös toivonut Jussia tai Peraa, ja molemmat toiveet toteutuivat. Ensimmäisen tunnin aloitin Jussilla. Treeniaiheena oli kouluvääntö pohkeenväistön avulla etsittävän pyöreyden kanssa.
Kuviona koko tunnin ajan pysyi seuraava: pitkän sivun alusta tehtiin lyhyillä askelilla pohkeenväistö keskihalkaisijalle, siitä voltti ja loppupätkä suoraan toiselle pitkälle sivulle siirtyen ja sama uudelleen. Pohkeenväistössä sekä volteilla pyrittiin saamaan hevonen rennosti ulkopuolen avuille. Kuviota mentiin käynnissä sekä harjoitusravissa.
Käynnissä kuvio sujui mukavasti. Jussi oli ollut jo aikaisemmalla tunnilla, joten moottori oli mukavasti lämmennyt, ja hevonen oli kuulolla. Pohkeenväistössä pidätteitä sai tosin ottaa useampia ennen kuin Jussi löysi lyhyet askeleet ja alkoi väistää paremmin. Opettaja hoksautti tässä kohden tekemään pidätteitä ulko-ohjalla ja pitämään sisäohja enemmänkin rentona. Näin hevosta saataisiin paremmin ulkoapujen tuelle. Hiljalleen homma alkoi sujua oikein mukavasti, ja Jussi pyöristyi mukavasti pysyen rentona pitkiä pätkiä. Jos jokin keikautti pollen pään taas ylös, palautui se mukavasti puolipidätteillä takaisin pyöreäksi. Oli jälleen kerran tosi hieno tunne ratsastaa pyöreää, aika rentoa ja ennen kaikkea kuulolla olevaa hevosta, joka keskittyy työntekoon. Jotenkin niin helppoa ja vaivatonta.
Harjoitusravissa menikin hetki, että osasin istua edes kohtuullisesti matkassa enkä pomppinut miten sattuu. Kuviohan pysyi samana, joten tavoitteenani oli saada oma istunta kuosiin, kädet aloilleen ja sitten vasta alkaa vaikuttaa hevoseen. Kun sain itseni kasaan, toimi Jussi taas kuin pala unelmaa. Pyöreänä se hyrskytti tasaiseen tahtiin väistöt ja voltit sekä palautui aika helposti puolipidätteillä takaisin kuulolle. Kuski sai taas kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että väistöissä ulkopuoli kuuntelee pidätteitä ja että askeleet pysyvät lyhyinä. Kun nämä onnistuivat, oli ratsukko jälleen nätisti hallinnassa. Opettajaltakin tuli muutamia kehuja menosta, joten kuski virnuili ihan syystä.
Laukkaa ei tunnnin aikana ehditty ottaa, mikä vähän harmitti. Tunnin aikana oli kuitenkin työstetty pyöreyttä ja rentoutta niin paljon, että olisi ollut mukava nähdä työn tuloksia myös laukassa. Uskoisin, että laukka olisi ollut oikein toimivaa, sillä Jussi oli keskittynyt ja kuunnellut koko tunnin ajan pyyntöjäni herkällä korvalla ja toteuttanut niitä oikein mallikkaasti.
Kyllä se on pakko myöntää, että tuo pitkäkorvainen ruuna on kerrassaan hurmannut minut kouluväännössä. Sen kanssa ratsastus on jotenkin niin mutkatonta ja onnistuessaan käsittämättömän sujuvaa. Tuntuu, että minun tarvitsee vain istua selässä ja pyytää kerran, niin hevonen tottelee parhaan taitonsa mukaan. Tällaista ratsastamisen todellakin pitää olla. Niin rentoa kuin yhteistyössä tehtyä, jotta ratsastajan lisäksi myös hevoselle jää hyvä mieli.
