Helvi oli huilaillut muutaman päivän, joten omistajan toiveesta suuntasin maastoköpöttelyyn. Ei siis mitään kauhean jännää kerrottavaa. Ravipätkiä saatiin vain parit hassut tiellä, muuten mentiin käyntiä. Meinasi kuskille tulla vilu, milloinhan sitä tajuaa alkaa pukeutua kelin mukaan?
Tulihan sitä toki tehtyä yksi ojareissukin. Kun köpöttelimme tietä myöten, meidät ohitti roska-auto. Helvi vähän katseli sen perään, mutta ei hötkyillyt muuten. Siksipä sen arvannut seuraavaa. Kun roska-auto puolestaan tuli meitä vastaan, oli se tammalle ihan liikaa. Jarrut päälle, peruuttamista ja pelastus, ojaa kohti! Oja oli vielä sellainen aika viettävä, ja pelkäsin jo vähän, että nyt mennään kumoon. Jollain tasapainolla Helvi kuitenkin poukkuroi siellä pystyssä ja pääsi vielä lumisesta reunamasta huolimatta takaisin tielle.
En käsitä, mikä juttu pollella on noita kuorma-autoja kohtaan. Joskus se ei piittaa niistä, toisinaan ottaa juuri tuolloiset light-version pömelit. Onneksi tamma kuitenkin rauhoittui ojan koluamisen jälkeen nopeasti, joten saatoimme köpötellä loppumatkan ihan rauhassa.
Sepä siitä kerrasta lyhyesti ja ytimekkäästi. Huomenna pääsee taas hakemaan uusia virikkeitä kouluväännön parista.
