Sunnuntain tunnille sain kolmannen kerran Loren. Koska viime kerta oli mennyt aika kivasti, odottelin tuntia hyvillä mielin. Pakko kyllä myöntää, että tunnin treeniaiheiksi valitut pohkeenväistö ja avotaivutus vähän askarruttivat.
Tunti aloitettiin lämmittelemällä ravissa ympyröitä pyöritellen. Lore tahtoi kipittää vähän turhan reippaasti, mutta malttoi lopulta jäädä kuuntelemaan pyyntöjäni. Oikeaan kierrokseen ympyrät ja voltit menivät ihan kivasti, ja polle jopa rentoutui niiden aikana. Vasemmassa kierroksessa homma meni puskemiseksi eikä onneton sisäpohkeeni saanut pollea kuriin. Yritin taas ratsastaa liikaa ohjilla, mistä polle harmistui ja narskutteli hampaitaan osoittaakseen tämän selvästi minulle.
Lämmittelyiden jälkeen siirryttiin treenikuviolle. Pitkän sivun alusta väistätettiin keskihalkaisijaa kohtia asettaen vasemmassa kierroksessa oikealle ja oikeassa kierroksessa luonnollisesti vasemmalle. Väistöä tehtiin sen verran, että päästiin halkaisijalle. Sen jälkeen jatkettiin suoraan ja kaarrettiin lyhyen sivun kautta toiselle pitkälle sivulle, joka tuli kulkea avotaivutuksessa. Kuviota tahkottiin käynnissä ja ravissa, lopulta väistön jälkeen nostettiin laukka ja hurruuteltiin siinä parit ympyrät.
Vasemmassa kierroksessa pohkeenväistö onnistui jotenkuten. Lore tosin tahtoi monet kerrat tulkita ulkopohkeeni väistätyspyynnön vauhtimerkiksi ja jos kuuntelikin pohjetta oikein, karkasi asetus omille teilleen. Tätä tapahtui eniten ravissa. Käynnissä onnistuin hallitsemaan itseni, jolloin Lore saattoi tajuta pyyntöni. Ravissa homma oli vähän sähellystä, jolloin polleraukka ei voinut olla täysin varma, mitä kuski yrittää pyytää.
Oikeassa kierroksessa sen sijaan väistö oli käynnissä liki mahdotonta. Opettaja neuvoi kokeilemaan painon siirtämistä selvästi väistön suuntaan, jotta polle voisi siitä käsittää homman. Yritin tätä ratkaisuakin, mutta käynnissä pohkeeni ei tarkoittanut Lorelle mitään väistämiseen liittyvääkään. Opettaja ohjeistikin vaihtamaan askellajin raviin ja kokeilemaan väistöä hyvin loivana ja ilman suurempia vaatimuksia. Tässä tuli muutama sinnepäin menevä onnistuminen, kun Lore poimi ravissa pohjepyyntöni oikein ja otti aina välissä väistäviä askeleita. Helppoa se ei kyllä ollut, ja olisin saanut olla sata kertaa herkempi palkitsemaan hevosen oikeista ratkaisuista.
Avotaivutuksista me emme kauheasti haaveilleet. Opettaja sanoi, että Loren kanssa riittää avotaivuksen kaltainen harjoittelu eli lähinnä myötäasetuksen säilyttäminen pitkän sivun ajan. Tämä onnistui pätkittäin ihan hyvin, ja Lore antoi vähän myöten ja pyöristyikin pätkittäin.
Yleisfiilis tunnista oli vähän kaksijakoinen. Toisaalta oli kiva saada hevonen ymmärtämään, mitä halusin, mutta toisaalta huoletti, että opetin sitä väärin. Lore on tosiaan siitä mukava, että vaikka se välillä vähän ärsyyntyykin epäselviin pyyntöihin, se toteuttaa selvät pyynnöt oikein näpsäkästi. Hieno hevonen, kunhan kuski osaisi vähän paremmin.
