Odotettu estetunti, pollena Pera ja treeninä istuntaa jumppasarjalla ja välien hallintaa. Kaikin puolin mukava kokonaisuus. Tunti aloitettiin omatoimisella lämmittelyllä ravissa ympyröitä pyöritellen. Lisäksi kuvioon lisättiin suoralla olevat puomit, joilla piti säilyttää tasainen meno. Pera liikkui ihan kivasti ja pätkittäin mukavan pyöreästi, ja myös puomit sujuivat mukavan tasaisesti. Harjoitusta vielä muutettiin sen verran, että toiseen suuntaan mennessä puomien jälkeen nostettiin laukka, jossa pyöriteltiin myös ympyröitä. Ihan kivaa menoa, ei valitettavaa.
Sitten kolmen esteen suoralta eka ja viimeinen nostettiin ristikoiksi. Ensin väliin piti saada kolme askelta, sitten neljä. Kolme meni Peran kanssa kuin vettä vain, tasaista ja sain laskettua laukat ennen hyppyä oikein, jolloin mukautuminenkin toimi. Neljä askelta saatiin myös vaaditusti väliin, mutta tahtoi väli jäädä pikkaisen ahtaaksi. Opettaja ohjeisti ottamaan ensimmäisen hypyn pienenä, jotta väliin mahtuisi askeleet paremmin. Yritin toteuttaa tätä, mutta jotenkin päästin Peran aina venymään pitkäksi. Kumma homma, miten ajattelen ensimmäisen hypyn koittaessa, että tässä se oli, enää en voi vaikuttaa. Vaikka onhan siinä vielä se väli, jossa ehtii työskennellä. Pitää alkaa kiinnittää huomiota tähän ongelmaan kyllä.
Tämän jälkeen päästiinkin treenaamaan enemmän esteelle lähestymistä ja opettaja alkoi kiinnittää enemmän huomiota istuntaan. Alussa apuna oli puomi ennen ja jälkeen ensimmäisen esteen ja lopulta jumppa täydentyi, kun kaikki kolme estettä nostettiin. Loppuhypyissä viimeinen este oli myös tekaistu okseriksi. Harjoituksen tarkoituksena oli saada hevonen tasaiseksi ja kuski pysymään hypyissä hyvin. Minulle ja Peralle opettaja hoksautti kaksi asiaa.
Ensimmäisenä tuli Peran vauhti. Pari kertaa nynnyilin ja otin liian rauhalliset lähestymiset, jolloin Pera pyrki ajautumaan ulos, venyi ja hyppäsi sitten vähän mistä sattuu. Opettaja neuvoi ottamaan kunnolla takapään hommaan mukaan ja esteillä tarvittaessa johtamaan vasemmalle, kun hevonen pyrki ajautumaan oikealle ja tarvittaessa hyppyjen välillä muistuttaa pohkeilla. Lopulta uskalsin ottaa ennen estettä varmistuksen siitä, että hevonen on kuulolla ja etenee pyynnöstä. Silloin hypyt olivat helppoja ja sujuvia.
Toisena tuli kuskin asento. Muuten hyvä, mutta hyppyjen välillä tahdoin suoristua liikaa, jolloin lähteminen toiseen hyppyyn saattoi kärsiä, mikäli hevonen lähtikin yllättävästä kohdasta. Tämä vaivahan on tuttu kesältä, kun otin parit yksityisestetunnit. Jotenkin unohdan välissä seurata hypyn loppuun ja istahdan omia aikojani satulaan. Tätä sai etenkin treenata okserilla. Pariin kertaa jopa kuiskailin itselle hypyn aikana, että et istu, et istu vielä. Ja se toimi. Pari hyppyä lähti siten, että ennakoin hypyn lopun ihan liian aikaisin ja istuin, mutta lopulta aloin pysyä hypyssä paremmin mukana ja maltoin odottaa rauhassa sitä, milloin voi taas istahtaa takaisin kyytiin. Opettaja hoksautti kiinnittämään tähän jatkossa huomiota, mutta kehui myös sitä, että istunta parantui loppua kohden hyvin.
Jumppasarja on kyllä huippu treeni istuntaa ajatellen. Siinä tarvitsee huolehtia vain hevosen liikkumisesta ja itsestä eikä tarvitse miettiä reittejä tai laukanvaihtoja. Perassa on hyvää se, että valtaosan ajasta olen samalla kartalla sen kanssa siitä, mistä kohtaa lähdetään ponnistamaan. Mutta kun päästän sen pitkäksi, hypyt tulevat vähän yllätyksenä. Täytyy siis jatkossa muistaa, että myödätä saa, mutta se ei tarkoita sitä, että hevoselle annetaan loputon ohja käytettäväksi.
Esteiden korkeus oli myös hyvä istuntatreeniä ajatellen. Lopussa jumppasarjalla taisi ekat esteet olla 70-senttisiä ja okserin korkeampi puomi 80-senttinen. Olin tunnissa todella tyytyväinen siitä, että istunta parani joka hypyltä eikä mitään valtavaisan mahdottomia ongelmia ollut. Päinvastoin. Hyppääminen Peran kanssa oli mukavaa ja isommilla esteillä sai kunnolla opetella olemaan hypyssä mukana. Juuri sitähän olen toivonut. Ehkei se 70 sentin kisarata olekaan enää ensi keväänä yhtään mahdoton ajatus.
