Otsikko kertookin kaiken tämän tunnin aiheesta. Tätä tavoitetta sain yrittää soveltaa Morttiin. Hapannaama näytti taas mutristeluilmeitään karsinassa, mutta sieti varustamisen, kun viimein ymmärsi minun huseeraavan vieressä ilmeistä riippumatta.
Ensimmäinen kuvio oli mennä lyhyeltä sivulta syvälle kulmaan ja lähteä siitä pohkeenväistöön muutaman metrin keskemmäs. Siitä puolestaan pyöräytettiin aina pitkän sivun kautta voltti ja loppupätkä kuljettiin suoraan. Tarkoituksena oli saada hevonen avuille ja käyttämään takapäätä. Voltilla sai tarvittaessa myös vasta-asetuksella hakea hevosta ulkopuolen avuille.
Meillä pohkeenväistöt lähtivät ihan kivasti. Mortti väisti kohtuullisen hyvin ja alkoi vähän miettiä, josko sitä pyöristyisi. Volteilla pyytelin myös asetuksia reippaasti, jolloin polle pätkittäin pyöristyi. Mutta se myötääminen oli taas turhan monta kertaa joko myöhässä tai sitten liian pieni. Opettaja hoksautteli siitä ahkerasti, ja lopulta aloin älytä reagoimaan ajoissa ja oikein. Mortti palkitsi tämän pysymällä paremmin pyöreänä ja kulkemalla mukavan rennosti.
Ravissa kuvio pysyi samana, mutta tehtävä vaikeutui askellajin vuoksi. Aina vauhdin lisääntyessä minulle tulee vaikeuksia saada pyynnöt oikein. Ilmeisesti hytkyn siellä menossa sen verran, etteivät apuni ole tarpeeksi selviä, jotta polle ne tajuaisi. Muutamien höpösti menneiden kierrosten jälkeen aloin taas saada pohkeenväistön kuriin (ja huolehdin jopa ulkopuolesta, hurraa!), jonka jälkeen volttikin meni aika kivasti. Kun siis muistin asettaa ja myödätä, en vain pyytää. Tässä vaiheessa opettajaltakin tuli kehuja siitä, että Mortti kulki oikeinpäin ja rennosti.
Laukassa sitten haettiin pienillä vasta-asetuksilla tarkistusta siihen, että hevonen kulkisi suorana. Pitkien ja lyhyiden sivujen keskelle tehtiin aina pieni tasapainotus aavistuksella vasta-asetusta ja pyrittiin tuntemaan istunnalla, mitä tapahtui. Mortti otti pienet pyynnöt vasta-asetuksesta laukassa mukavasti onkeensa ja jopa pyöristyi muutamaan otteeseen. Noina tasapainotushetkinä laukan ponnistus tuntui vähän vahvistuvan ja laukan mukailu jotenkin helpottuvan. Liekö nuo oikeita tuntemuksia, mutta kyllä tasapainotettu laukka oli selvästi parempaa kuin ilman sitä menneet pätkät. Täytyypä kokeilla muillakin tunneilla tätä keinoa. Ja muutenkin muistaa se, että hevosella on kuin onkin se ulkopuoli. Tahdon jäädä nyhräämään liian monesti sen sisäpuolen kanssa, jolloin ulkopuoli saattaa mennä missä tahansa.
Tunti Mortin kanssa oli itse asiassa mukava, ainakin tässä treenissä. Mortista tuntui kuoriutuvan taas ihan uusia ja oikein hyviä puolia esiin. Mukava huomata, että oma taitotaso on siitä alkeis-jatkoajasta vähän parantunut, kun hevoset liikkuvat ihan eri tavalla kuin ennen. Ainakin välillä.
