Vaikka työviikon päätteeksi oli nuutunut olo ja olisin ehkä mieluummin kaivautunut peiton alle kuin lähtenyt tallille, palkitsi ratsastustunti tällä kertaa oikein mukavasti. Hevoseksi oli pistetty Flower eli nykyisin Lore, jota vähän epäilin alussa. Olinhan juuri lukenut aina yhtä luotettavasta Hevostalli.netistä sen, kuinka kyseinen polle oli juossut itsensä seinään, kaatunut ja runnonut ratsastajan jalan siinä hötäkässä. Myöhemmin tosin selvisi, ettei polle pöljyyksissään seinään juossut, vaan hevosta oli yritetty jarruttaa sen avulla, mutta maneesin pehmeä kohta koitui tasapainon kohtaloksi.
Tunnin aiheena oli jälleen kerran pyöreyden ja muodon hakemista. Opettaja ohjeisti heti alussa minua siitä, että Lorelle harjoitus on todennäköisesti taas ihan uutta ja että sitä pitäisi ratsastaa kunnolla myödäten ja kehuen. Otin kerrankin opin onkeeni ja keskityin myötäämään ja yritin muistaa näinä hetkinä myös rentoutua. Kuviona oli lähteä keskiympyrälle pitkältä sivulta vasta-asetuksessa, ja vaihtaa se myötäasetukseksi, kun hevonen hyväksyy avun ja pyöristyy. Sitten toisen sivun kautta taas vasta-asetus samalla metodilla.
Alussa Lorea ei olisi voinut kiinnostaa vähempää. Asetuspyynnöissä se nosti niskaansa ja ravisteli päätään. Pyysin vähän tarmokkaammin sekä myötäsin ja kehuin äänellä ja rapsutuksella pienimmätkin yritykset. Nopeasti polle hoksasi homman jujun ja alkoi hitaasti, mutta varmasti kuunnella asetuspyyntöjäni ja ennen kaikkea pyöristyä. Keskityin itse siihen, että rentoutuisin myötäyshetkellä ja että muistaisin kiittää jokaisesta yrityksestä.
Käynnissä kuvio alkoi sujua mukavasti. Lore muisti vasta-asetusta pyytäessäni, että pyöristymällä pyyntö vaihtyy myötäiseksi ja teki työtä käskettyä. Kyllä se pää aina välillä sieltä pyöreydestä katosi, mutta saipahan kuski taas keskittyä kertaamaan avut. Opettajalta tuli kannustavaa palautetta ja myös kehuja, joten oli kiva tuntea, että osaahan tässä jotain oikeinkin tehdä.
Ravissa Lore tahtoi puolestaan ensin vain kipittää menemään. Kun taas muistin vasta-asetuksissa huolehtia myös ulkopuolesta, alkoi polle taas kuunnella ja pyöristyä varsin mukavasti. Jo tässä vaiheessa tuntia oli olo, että sekä kuski että hevonen opettelevat yhdessä ja palasten loksahtaessa kohdilleen myös siinä onnistuvat. Tästä tuli tosi hyvä fiilis ja tuntia jatkoi mielellään.
Sitten kuviota muutettiin hieman siten, että pitkät sivut mentiin vähän avotaivutusmaisesti, ainakin myötäasetusta pitäen ja lyhyen sivun lähestyessä siirryttiin vasta-asetukseen ja tehtiin voltti. Vasta-asetuksen sai vaihtaa myötäasetukseksi heti, kun hevonen antoi myöten ensimmäiselle pyynnölle. Alussa Lore hangoitteli myötäasetusta vastaan pitkällä sivulla, mutta palkitsemalla sen pienistä onnistumisista se alkoi halukkaammin hakeutua pyydettyyn muotoon. Ensimmäisellä vasta-asetuksella aloitetulla voltilla puolestaan taas unohdin asian nimeltä hevosen ulkopuoli, josta opettaja antoikin palautetta. Sen jälkeen muistin taas huolehtia myös ulkopuolesta, jolloin Lore taas malttoi asettua työskentelemään paljon paremmin. Tässä vaiheessa asetukset menivät muutenkin jo aiemmin tehtyjen treenien ansiosta läpi paljon helpommin, ja Lore tuntui liikkuvan kohtuullisen letkeästi.
Lopuksi otettiin vielä ensimmäistä kuviota eli keskiympyrää hyödyntäen laukkaa. Muuten mentiin tavallisesti, mutta keskiympyrällä ajateltiin pätkittäin vähän asettamista ulospäin. Lore lähti laukkaa vauhdikkaasti ja tykkäsi moneen kertaan valita vastalaukan. Kun sain sen oikeaan laukkaan, oli istunnassa puolestaan ongelmia. Jotenkin tämän hevosen laukka on vielä näin toisellakin kerralla aika pomppuisaa, en vain päässyt rytmistä yhtään kiinni. Laukassa Lore oli kuitenkin reippaudesta huolimatta ohjattavissa ja sain sen kulkemaan suunnilleen tasapainoisesti, vaikken ihan yhtä pyöreästi kuin käynnissä ja ravissa. Parin hyvän pätkän jälkeen molempiin suuntiin siirryttiinkin jo loppukäynteihin.
Loppukäyntien aikana ehdin vielä kysellä opettajalta, olinko kuvitellut itse kaikki hyvät pätkät, joita mielestäni tuli mukavan monta yhden tunnin ajalle. Etenkin kun Lore oli ratsunani vasta toista kertaa. Polle on kyllä tosiaan siitä ajasta kehittynyt. Se ei enää narskutellut hampaitaan ja kulki mukavan tasaisesti, tuntui myös kuuntelevan istuntaa aika kivasti. Opettajan palaute tunnista oli hyvää: olin osannut ratsastaa hevosta hyvin ja tuloksena oli hänen mukaansa valtaosan ajasta oikeinpäin kulkenut hevonen. Toki opettajakin tuumasi, että kyllähän Lore välillä katosi pyöreydestä, mutta muutoin opetta oli tyytyväinen menoomme. Oli mukava saada kannustavaa palautetta ja myös muutama kehukin. Ne lämmittävät mieltä ja auttavat jaksamaan taas parit kehnommatkin kerrat.
