torstai 28. helmikuuta 2008

Poniratsastaja

Olen harmitellut muutamaan otteeseen sitä, että olen liian iso tallin poneille. Olisi epäilemättä mukavaa vaihtelua, kun myös ponit olisivat pollevalikoimissa. Toisaalta on ihan kivaa olla pitkä, ainakin voi roikkua uskottavammin pollen päässä kiinni, kun se vastustelee ajatusta kuolainten makustelusta.

Eilen oli tosiaan puomitunti. Tallille meno aina yhtä kivaa eikä jännitys arpaonnesta polleveikkauksessa ole hälventynyt. Tällä kertaa ehdin jo ihmetellä kovasti, kun etsin nimeäni listalta. Ei ollut paperin yläpäässä, ei edes keskellä, vaan ihan oudolla paikalla. Nimeni oli Jukan kohdalla, herranpieksut! :) Ei pahalla tavalla, sillä Jukka on suloiselta vaikuttava tapaus. Ainoa huvittava pulma oli ehkä se, että Jukan säkä on noin 145 cm ja minä olen 178. Laskekaapa ja naurakaa erolle. Niin ne muut tallilaiset hyväntahtoisesti kanssani tekivät.

Silti olin kovin innoissani. En ole aikoihin mennyt pollella, joka olisi täysin uusi tuttavuus. Mielenkiintoinen tunti oli siis edessä jo pelkästään sen takia. Kuinka herttainen se polle olikaan. Karsinassa jopa hylkäsi heinänsä piiloutuakseen hujoppia (minua) seinän viereen. Ehkäpä se oli ihan hädissään siitä, että hänelle on pistetty tuollainen hongankolistaja, eivätkö muuta keksineet. :)

Ei muuta kuin kamppeet pollelle päälle ja puomitunnille. Opettajakin hymyili ja heitti poniratsastaja-kommentin, kun näki minut ja Jukan. Satulaan nouseminen oli lystikästä, yleensä on tottunut nostamaan sitä jalkaa vähän korkeammalle, niin nyt oli yllättävän helppo päästä kyytiin. Mutta ei se säkäkorkeus pelkästään pollea tee. Nimittäin Jukan kanssa tunti meni mukavasti enkä tainnut kertaakaan häiriintyä ponikoosta, sillä en tuntenut sitä kummemmin. Tosin oli vähän haastavaa totella opettajan komentoja pohkeiden paukuttelusta kylkiin, kun omat jalkani olivat enemmän roikkumassa ilmassa pollen mahan alla. Ehkä olisi pitänyt laittaa sellaiset jockeylle passelit jalustinmitat.

Tunnin teemana oli tosiaan puomien avulla hevosen suorassa pitäminen ja hallinta. Hyvää treeniä ensi viikon estetuntia ajatellen. Jukan kanssa tunti meni mukavasti. Muistelen sen olleen jokin aika sitten melkoinen intoilija, mutta nyt se täpitti menemään aika tasaisesti, mutta sai siihen aika kivasti vauhtiakin. Yksi ongelma, minkä huomasin jälleen. Kun nostan laukan, unohdan rentoutua. Jään jotenkin jännittämään enkä vain istu alas ja anna homman pyöriä, niin kuin pitäisi.

Kuitenkin. Harjoitukset menivät aika kivasti. Jukalla ei ilmeisesti ole kummia piruiluja päässään, sillä se teki pyynnöt kiltisti, oikein mukavaa vaihtelua. Tosin harjoituksessa, jossa piti tulla puomit ensin laukassa ja keskiosassa pudottaa raville seuraavia puomeja varten, se pudotti laukan liian aikaisin. Homma olisi varmasti toiminut, kun olisin vähän viritellyt laukkaherkkyyttä enkä olisi pistänyt laukkaa nopeammaksi. Sainpahan ylimääräisiä toistoja, kun töpeksin.

Tunti oli mukava ja Jukasta jäi hyvä vaikutelma. Pitäisi vain kutistua aina toisinaan sen verran, että sillä voisi mennä useamminkin. Ensi viikolla olisi tosiaan taas estetunti, jossa treenaillaan ilmeisesti aikalailla samaa kuin viimeksi. Voltilla estettä ja näin. Pitää toivoa, että tällä kertaa tsemppaan istuntani kanssa ja että saan pomppukaveriksi jonkin kivan pollen. :)