Ratsastusta läpi tehtävien

Tiistaina oli Pian estetunti, jolle menin Hempalla. Jaoin tunnin Kaisan kanssa. Tunnilla pääsimme tahkoamaan niin ravipuomeja, lähestymisiä ravissa jumppasarjalle, suoraa linjaa laukassa sekä lävistäjällä olleita kavaletteja.

Teimme aluksi taas yksittäisiä tehtäviä, kunnes ne yhdistyivät yhdeksi radaksi. Summailen sen kulun tällä kertaa. Radalla lähdimme matkaan oikeassa kierroksessa ravissa ja tulimme hyvin loivan S:n mallisesti olleet yhdeksän puomia. Niiden jälkeen matka jatkui puomien ja esteiden suoralle linjalle, jolle lähestyminen tehtiin ravissa. Niiltä jatkettiin toiselle suoralle linjalle, jossa oli puomi, este ja puomi kolmen askeleen välein. Niiden jälkeen tultiin vielä lävistäjällä olleet kolme kavalettia, joiden jälkeen jarrutettiin raviin ja tultiin radan aloittaneet ravipuomit vielä uudelleen. Radalla treenattiin enemmän tekniikkaa, joten korkeudet pysyivät maltillisina, noin 60 sentin tuntumassa.

Kaisalle kiitos tästä!

Radalla raviosuudet olivat kaikista kinkkisimpiä. Alussa olleet ravipuomit olivat aiheuttaneet päänvaivaa läpi tunnin, emmekä Hempan kanssa vieläkään loistaneet niillä. En saanut Hemppaa riittävän lyhyeksi, mutta silti napakaksi saati pohkeita kunnolla läpi, jotta olisin päässyt asettamaan ja taivuttamaan sen tehtävän läpi. Jotenkuten saimme lopulta jumputettua puomit läpi. Ravissa tehty lähestyminen ensimmäiselle suoralle linjalle oli myös kamalan kinkkistä. Se ponnistuspuomi ei auttanut asiaa, minähän tunnetusti kammoksun moisia niiden älyttömän vaikeuden takia. En saanut Hemppaa oikein viriteltyä, jolloin se ei tuntunut tajuavan tehtävän ideaa. Niinpä tulimme aina ensimmäisen puomin ja esteen pahemman kerran puolivaloilla. Sen jälkeen Hemppa suunnilleen heräsi ja selvitti loput tehtävästä vähän paremmin. En kyllä myönnä matkustelleeni, mutta jotain ratsastuksessa olisi pitänyt muuttaa, jotta olisimme päässeet tälle osuudelle napakammin.

Matka jatkui tästä puomin, esteen ja puomin suoralle linjalle, jonka saimme tultua ihan asiallisesti. Aiemmin tunnilla olin saanut haeskella tähän napakampaa laukkaa, mutta nyt se alkoi löytyä jo hyvin. Sinällään välit eivät olleet Hempalle mitenkään pitkiä, mutta tietynlaista pontevuutta ja ajatusta menemisestä suoraan sai olla enemmän. Tästä pääsimme tulemaan vielä kavaletit. Kaarre söi hieman laukkaa, mutta pääsimme silti kavaleteille kohtuullisesti ja ihan asiallisesti niiden yli. Kuten olin aavistellut, oli edessä odottanut ravipuomiosuus vielä vaikeampi kuin alussa. Hemppa olisi mielellään mennyt isompaa ravia, joten sain toppuutella sitä melkoisesti. Samalla yritin muistaa ratsastaa pohkeella, jotta pontevuus säilyisi. Pientä parannusta tälle osuudelle ehkä tuli, mutta olihan se vieläkin sangen kimurantti.

Olipas taas ihanan haastavat tehtävät. Pian tunneissa hyvää on juuri se, että niillä pääsee tosissaan tekemään erilaisia asioita eikä mitään rataa voi vain humputella läpi. Tällä tunnilla tuli ratsastettua aika tavalla, jolloin Hemppakin pysyi kuulolla eikä keksinyt omia viihdenumeroitaan. Aika paljon enemmän olisin silti saanut ratsastaa sitä pontevammaksi ja aktiivisemmaksi, nyt vähän sammahtelimme tehtävillä. Ravitehtävät olivat kerrassaan kamalia, vaan siksipä niitä pitää treenata. Se hyvä puoli niissä on, että laukkaaminen tuntuu ihanalta palkinnolta niiden jälkeen. Tuntiin mahtui hyviä hetkiä, joissa sain näppärän otteen Hempasta, ja homma sujui mukavasti. Sellaisissa hetkissä saa fiilistä siitä, millaista kaiken pitäisi olla, ja se motivoi yrittämään aina uudelleen.