Ensimmäinen estevalmennus

Ensimmäinen estevalmennuksen tunti on nyt takana. Ratsukseni olin saanut sen, jota toivoinkin eli Peran. Valmennuksessa ratsukoita on maksimissaan viisi, joten tunnin aikana ehtii treenata mukavan paljon.

Alkuverryttelyssä Pera oli vähän laiska. Opettaja ohjeisti hakemaan hevosia ensin käynnissä, sitten ravissa vähän lyhyemmälle, mutta silti ponnistavalle askeleelle ja sen jälkeen aina päästämään ne normaaliin menoon. Näin hevonen pääsi aina menemään lyhennyksen jälkeen rennompaa ravia ja ihannetilanteessa alkaisi venyttää askelta. Pera lyhensi ihan kivasti, mutta sitä sai pyytää kyllä ravaamaan taas normaalisti. Hiljalleen kuitenkin vetävämpi askel alkoi löytyä. Laukassa mentiin samalla ajatuksella, ja nyt Perasta löytyi sekä lyhyt että venyvän rento laukka. Mitä se nyt tahtoi vähän katsella katsomopäätyä, jossa riitti katsojia.

Ensimmäisenä hyppykuviona oli tulla pystyä ympyrällä tasaisesti. Muuten meni ihan ok, mutta pari huomautusta opettaja antoi. Ensimmäinen koski puutteellista myötäystäni ja toinen sitä, että annoin kerran Peran vähän liukua reunaan. Onnistuin korjaamaan nämä jo kommenttia seuranneella hypyllä. Tämän jälkeen pysty muutettiin okseriksi ja yksi onnistunut hyppy riitti. Se onnistui meiltä kerralla. Sitten päästiin treenaamaan kahden esteen suoran ratsastamista. Väli oli viiden lyhyen laukan mittainen, mutta innostuin lyhentämisestä niin, että tulimme sitä kuudella.

Askeleen hallitsemista jatkettiin toisella kahden pystyn suoralla, johon piti saada pidemmät kuusi askelta. Olin jäänyt jumiin aiempaan tehtävään, joten pistin väliin sitten seitsemän. Hohhei. Lopulta muistin katselun sijasta ratsastaa ja väli meni toivotuilla askelilla. Tässä vaiheessa oman keskittymiskyvyn puute ärsytti. Jään liian helposti matkustamaan, jolloin tehtävät eivät yllättäen itsestään onnistu.

Seuraavaksi hypättiin keskihalkaisijalla ollut pysty oikeassa laukassa vasemmalle. Siitä jatkettiin kaarevalla uralla olleille pystyille, joiden väliin piti saada kuusi askelta. Laukka vaihtui kivasti ensimmäisellä esteellä, ja muistaakseni väliin saatiin myös kohtalaisen kivasti vaaditut askeleet. Olisin silti saanut olla tarkempi reitin kanssa. Pera laukkasi tässä vaiheessa jo oikein hyvin, joten olisin nyt vuorostaan saanut keskittyä pitämään hevonen kuulolla.

Lopuksi päästiin vielä hyppäämään rata. Vieressä taas sinnepäin oleva ratapiirros. Ensimmäinen kierros meni muuten ok, mutta loppua kohti annoin hevosen venyä pitkäksi, jolloin askeleet eivät menneet vaaditusti, vaan välit kävivät vähän lyhyeksi. Toiselle kierrokselle tuli sitten sellainen muutos, että jälkimmäiselle suoralle piti tulla reippaassa laukassa ja hurauttaa väli viidellä askeleella. Muuten hyvä, mutta sukelsin kerran ja nynnyilin reippaan kohdan ja menin kuudella. Opettajalta tuli sapiskaa.

Sitten koko porukka sai uusia kaarevan linjan sekä jälkimmäisen suoran viidellä askeleella. Kaareva linja parani, mutta viittä askelta ei näkynyt. Lisää sapiskaa opettajalta ja lopulta päätin ottaa hoplaa-asenteen käyttöön. Niinpä vain Pera totteli kiltisti, ekalle pystylle tuli hyvä hyppy ja välissä pyysin vielä vähän laukkaa. Ja niin Pera otti viisi laukka-askelta ja lähti kuski hyvin mukana toiseen hyppyyn. Vaikka meno oli sujuvaa, niin pakko myöntää, että vauhti pelotti. Olen näemmä tottunut siihen leikkiestehyppelyyn, jossa ei tarvitse laukata lujaa. Lisää treeniä siis.

Yhteenvetona voi tuumata, että hyvä mieli jäi, vaikka nynnyily olikin suurin ongelma. Korjattavaa olisi siinä, että maltan keskittyä, muistan myödätä ja uskallan ratsastaa kunnon estelaukkaa. Pera toimi kivasti, joten vähän turhaan jarruttelin siellä. Luotto ei vielä silti ole sillä tasolla, että voisin mennä reippaan huolettomasti. Kivaa oli kuitenkin hypätä, kun korkeus oli passeli. Pääosin oli sellaista 60 senttiä ja korkein oli 75 cm. Eli kuskille vähän uskallusta ja keskittymiskykyä, niin eiköhän niillä pääse taas eteenpäin.

Kuulinpa sitten jälkikäteen, että estevalmennusta suunnitellaan siirrettäväksi alkamaan jo kello 15. Harmittaa vietävästi, jos näin käy eikä työ anna myöten moista aikaistamista. En kuitenkaan vielä maalaile piruja seinille, vaan koetan toivoa parasta.

Hienoa yhteistyötä

Aaltiksen kurssin jälkeen ehti hengähtää hetken ja sitten suunta olikin hurjan kesätauon jälkeen omalle tallille korvaamaan perjantaina väliin jäävää tuntia. Olin toivonut Peraa, mutta se oli mennyt toiselle ratsastajalle. Sen sijaan nimeni kohdalla oli kukkaispoika Lore, joten arvelin tunnin olevan melkoinen pudotus maanpinnalle.

Kuvassa en tosiaan ole minä, mutta sentään hevonen on Lore. Tunnin treeninä oli kokoamisen hakeminen sulkutaivutusten avulla. Lore oli ehtinyt jo olla edellisellä tunnilla, joten oli mukava päästä ratsastamaan jo lämmitelty hevonen. Mietin ennen selkäännousua, että Loreakin on varmaan vain uskallettava ratsastaa sen sijaan, että jää tekemään pyynnöt puolittaisesti. Tämän ajatuksen siivittämänä hain hevosta jo alkukäynneissä asettumaan ja muistin ratsastaa myös pohkeillani sen ainaisen ohjan lisäksi. Lore kulki jo tässä vaiheessa itse kohtalaisen rentona eikä yrittänyt vanhan tapansa mukaan jäkittää pää kattoa kohti. Ilmeisesti tästä rennosta fiiliksestä johtuen myös asetukset menivät paremmin perille, ja Lore jopa pyöristyi välillä. Pakko myöntää, että olin kyllä hämmästynyt. Normaalisti saan Loren lähinnä vain narskuttelemaan hampaita ja unohtamaan viimeisenkin rentoutumisen rippeen. Alkuraveissa pyöreyttä ei niin vain saanutkaan, mutta polle kulki silti normaalia paremmin päänsäkin kanssa.

Sulkutaivutusta tehtiin käynnissä ja ravissa keskihalkaisijaa myöten. Itsestä tuntui, että sulkutaivutus sujui kaiken kaikkiaan paremmin oikealle. Vasemmalle en jotenkin saanut sekä etu- että takapäätä oikein, vaan aina jompikumpi oli väärin. Lore teki sulkutaivutukset käynnissä aika vaivattomasti. Huomasin kuitenkin itse välillä olevani satulassa puoliksi ilmassa. Yritin vissiin sitten käyttää istuntaa, mutta melkoisen väärin. Suurin ilo sulkutaivutuksissa oli ensinnäkin hevosen saaminen kohtalaisen vaaditusti, mutta etenkin se, että Lore loksahti sulunkin aikana rennon pyöreäksi aina hetkittäin. Olin aika fiilareissa näistä onnistumisesta. Hetkittäin Lore myös vähän hätiköi, mutta onnistuin itse pysymään rauhallisena, mikä myös auttoi hevosen takaisin kuulolle. Toinen kiva onnistuminen, kun yleensä itse lähden häseltämään heti pienimmästäkin mahdollisuudesta.

Ravissa muutamat kerrat menivät siihen, että sain Lorea taas vähän rennommaksi ja korvaamaan kipittämisen rauhallisemmalla menolla. Sen jälkeen saatoimme alkaa hahmotella sulkua. Ravissa meno oli meille molemmille hankalampaa. Minä väänsin itseni taas miten sattuu satulassa, ja Lore ei tajunnut, mitä yritin pyytää. Se jopa narskutteli protestina hampaitaan, mutta pysyin jälleen aika rauhallisena satulassa. Niinpä saimme muutamia ihan hyviä sulkuja, joissa hevonen rentoutui myös hitusen. Työläämpää kyllä oli, mutta niin ne pienetkin onnistumiset tuntuivat makeammalta.

Lopuksi otettiin vielä laukkakuviona tehdä mahdollisimman lyhyessä laukassa pääty-ympyrät ja keskiympyrä keskilaukassa. Aluksi nostelin muutamat väärät laukat Lorella enkä edes tajunnut niitä ennen kuin opettaja huomautti. Pollella on siis ilmeisen hyvä tasapaino, kun edes ympyröillä en vastalaukkaa tajunnut. Lore olisi mieluusti laukannut reippaammin, joten lyhentämiset olivat alussa aika onnettomia. Taisin saada tehtyä sellaisen piirun verran normaalia laukkaa lyhyemmän menon. Keskilaukka sen sijaan sujui vaivattomasti, joskin kontrolli oli enemmän hevosella kuin minulla. Opettajan ohjeistuksella sain Lorea muutaman kerran oikeasti lyhyempään laukkaan. Tärkeimpänä juttuna oli tietysti osata pitää pohkeet tuntumalla, jotta hevonen ei pudota raville. Laukassa pyöreydestä ei ollut tietoa, mutta väitän hevosen silti pitäneen päänsä vähän normaalia alempana. Laukassakin istuminen onnistui aika kivasti, sillä muistan aikaisemmilla kerroilla hytkyneeni siellä. Mukava huomata, että rennompi hevonen myös laukkaa letkeämmin.

Loppuraveissa hain Lorea taas pyöreämmäksi ja ravaamaan vähän rauhallisemmin. Kumma kyllä rauhallisempaan menoon auttoi se, kun istuin harjoitusravissa. Jälleen kerran ihastelin sitä, kuinka ravissa oli selvästi helpompaa istua. Lorea sai rauhoitella tovin, mutta hiljalleen se ravaili rennommin. Loppukäynneissä oli vielä testatattava pyöreys ja löytyihän se. Opettajalta tuli tunnin lopuksi palaute, että vaikka Lorella narskututti välissä eli homma oli sillekin vähän haastavaa, niin se silti yritti ja väläytteli hienoja hetkiä.

Loistin varmasti selässä, sillä Lore yllätti minut ihan täysin. Tämä oli varmasti paras kouluvääntökerta Lorella ja kuten opettajakin tuumasi, eiköhän minun vielä toistekin kannata sillä mennä. Hienoin tunne oli se, kun onnistuin itse keskittymään ja pysymään maltillisena. Silloin Lorekin tuntui oikeasti kuuntelevan minua ja uskaltavan rentoutua ja yrittää, vaikka ei ollut varmasti loman jälkeen helpointa hommaa. Yhteistyössä oli kuitenkin tänään jotain taikaa. En kyllä tiedä, mikä oli kuun ja tähdet pistänyt oikeaan asentoon minun ja Loren välillä, mutta nauttisin jatkossakin tällaisesta hienosta yhteistyöstä sen kanssa.

Siirtymien kertausta ja videointia

Aaltiksen koulukurssin kolmantena päivänä oli vuorossa videokuvaus. Järkevästi ajateltuna videolle napattiin jo eilen aloitetut siirtymäharjoittelut. Hevostoiveeni oli mennyt läpi, ja sain mennä toisen tunnin ihanaisella Essillä. Tällä kertaa otin oman kouluraippani mukaan varmuuden vuoksi. Essi liikkui alusta alkaen pääosin kivasti, raipalla taisin hyvin kevyesti huomauttaa parisen kertaa. Alkuverkassa pyöriteltiin taas ympyröitä ja voltteja tavoitteena saada pohjeavut läpi. Eilisen perusteella minulla oli vähän ajatusta siitä, miten tammaa pitäisi ratsastaa. Pyysin pohkeilla liikettä ja olin aika sinnikäs ympyröillä sisäpohkeen kanssa. Uskalsin myös asettaa reilummin myötäyksen muistaen. Hiljalleen Essi alkoi tulla kuulolle ja pyöristymäänkin vähän. Opettajalta tuli jälleen kerran noottia liian edessä olevista pohkeistani. Sinne taakse minä niitä yritin kiskoa, mutta ilmeisen onnettomasti.

Siirtymätreeni ja samalla videointi aloitettiin käynti-ravi-käyntikuviosta. Opettajalta tuli hoksautuksena pyytää ravi aina ensiaskeleesta aktiiviseksi. Essi kulki tässä vaiheessa aina hetkittäin pyöreänä, mutta siirtymisissä se tahtoi aina kadota. Käynti-ravisiirtymät tuntuivat onnistuvan paremmin, kunhan muistin vaatia aktiivisuutta. Siinä pysyin myös itse paremmin kasassa, kun taas ravi-käyntisiirtymissä nytkähdin välillä vähän eteen. Kun tajusin nojata alaspäin siirtymisessä hitusen taakse, sain hillittyä nytkähdykstä, ja Essi vaihtoi käyntiin muutaman kerran ihan kivasti. Mitään suurta ongelmaa ei tässä kuviossa ollut, mutta hiottavaa toki silti. Keskeisimpänä juuri se pohkeiden paikka.

Seuraavana siirtymäkuviona oli ravi-laukka-ravi. Tavoitteena oli saada hevonen aina tasapainotettua ravissa ennen uutta laukannostoa. Opettaja myös hoksautti, ettei sitä laukkaakaan mahdottomasti kannata ottaa, jos haluaa kyetä saamaan hevosen kuulolle muutaman raviaskeleen aikana. Pari kertaa Essi jätti laukannostoapuni huomioimatta, jolloin pieni muistutus raipalla oli tarpeen. Hetkittäin sain tammaa sen verran rennoksi, että ravissa istuminen helpottui. Muutamat nostot menivät myös kohdilleen samoin kuin parit siirtymät raviin. Se tosin edellytti sitä, että oikeasti keskityin omaan istuntaani ennen kuin vaadin hevoselta mitään. Niinä parina kertana sain Essin kivasti laukasta rauhalliseen raviin. Siirtymät olivat myös kohtuullisen vaivattomia noina hetkinä, joten taisin tehdä valmistelut normaalia paremmin.

Lopuksi otettiin vielä käynti-laukka-käyntisiirtymät. Näiden tekeminen oli haastavinta, ja oma keskittyminen tahtoi herpaantua, vaikka kuinka yritti olla skarppi. Käynti-laukkasiirtymä onnistui ihan ok, kun sain hevosen nostamaan sen rauhassa pienoisen pikanoston sijasta. Tässä tapauksessa valmistelut siis olivat jääneet puolitiehen ja varmaan myös annoin hevoselle sellaisen hoplaa-käskyn, jolloin tulos oli tuo. Aluksi luulin laukka-käyntisiirtymien onnistuvan, kunnes opettaja hoksautti siihen tulevan raviaskelia. Ei ilmeisesti montaa, mutta ne muutamat nytkähtävät kohdat olivat siis ravia. Opettaja neuvoi tuomaan hevosen takapäätä laukassa sisemmäs, sillä se auttaisi siirtymässä. En saanut tätä täysin toteutettua, joten siirtymä kärsi hutiloinnista. Ilmeisesti sain yhden ihan kohtuullisen siirtymän, kun opettajalta tuli hyväksyntä ja kehoitus taputtaa hevosta kiitokseksi. Videolta katsottuna siirtymät olivat kuitenkin aika kehnoja.

Koska jokaista ratsastajaa kuvattiin yksitellen, oli omaa vuoroa odotellessa runsaasti aikaa työstää hevosta kentän toisessa päädyssä. En malttanut olla testaamatta pohkeenväistöjä ja avo- ja sulkutaivutusta etäisesti muistuttaneita kokeiluja. Väistöissä tamma jännittyi aika paljon, mutta sain sen hetkittäin rentoutumaan. Muuten se väisti aika kivasti ilman kummempaa mutkittelua. Avonkaltainen meno oli haastavampaa, kun taas sulunkaltainen vähän helpompaa. Takapää tuntui olevan huomattavasti helpommin kontrolloitavissa.

Essi ansaitsi tästä tunnista isot rapsutukset. Se tuntui työskentelevän ihan mieluusti ja olikin aika ajoin varsin kevyt ja helppo ratsastettava. Itselle tosin vetäisin pitkän miinuksen siitä, kuinka hartaasti taas tuijottelin sitä hevosen niskaa. Onhan se tosi nätti silloin, kun hevonen on oikeinpäin, mutta jatkoa ajatellen olisi huomattavasti hyödyllisempää katsoa eteenpäin ja oppia tuntemaan hevosen meno hyvinä hetkinä. Essi nappasi kyllä tämän tunnin perusteella vahvan kärkisijan Aaltiksen suosikkipollelistaltani. Opettajaltakin tuli lopuksi kommenttia, että tamma oli kulkenut hetkittäin aika kivasti. Siksipä rohkenin toivoa Essiä vielä seuraavallekin kerralle. Toivottavasti toive menee läpi.

Videoista kiitos Aaltikselle & Martsi-kuvaajalle.

Tamman kanssa samoja aaltopituuksia

Aaltokankaan koulukurssin toiselle päivälle sain toisena polletoiveenani olleen Ekstaza-tamman eli Essin. Tamman säkäkorkeus on noin 166 senttiä, ja tallin sivuilla sitä kuvataan reippaaksi ja sopivan herkäksi ratsuksi, joka voi välillä nostella hassusti takajalkojaan kukkopatin takia. Nuoruudessaan tämä 10-vuotias tamma on kisannut kenttää, ja koulupuolella sen taidot riittävät helppoon A:han ja rataesteillä 110 senttiin.

Tämän päivän tunnin teemana jatkui perusratsastaminen, tällä kertaa siirtymien avulla. Koska kenttä oli edellispäivän tehokkaan sateen takia mennyt vähän mössöksi, ahtauduimme maneesiin alkeistuntilaisten seuraksi. Kurssilla oli tosiaan yhdeksän osallistujaa, joten tila meinasi aina välillä loppua, vaikka yllättävän hyvin kuitenkin mahtui. Siirtymiä tehtiin käynnistä raviin ja takaisin sekä käynnistä laukkaan ja takaisin.

Ennen tuntia olin kysäissyt muilta tallilaisilta, tarvitsisiko Essi raippaa tai kannuksia. Vastauksena tuli, että korkeintaan lyhyttä raippaa, jos sitäkään. Jätin sitten molemmat pois. Alkuverkassa taas ravailtiin ja pyöriteltiin ympyröitä. Essi liikkui aika tahmeasti, joten raippaa tuli ikävä. Yritin sitten keksiä, miten hevosta liikutetaan ilman apuvälinettä, mutta idealamppu ei syttynyt kovin hyvin. Opettajalta tuli jälleen kerran kommenttia liian edessä olevista pohkeistani. Yritin hinata niitä koko tunnin ajan aina taaemmas, mutta oli kyllä tosi vaikeaa. Alkuverkassa Essi asettui ihan kivasti, mutta ei kyllä pyöristynyt nimeksikään. Enemmän jäkitti pää ylhäällä. Koetin saada pohkeilla jotain aikaiseksi, mutta ilmeisesti kovin epämääräisesti. Opettajalta tuli myös alussa noottia liian reippaasta ravista (jota ihmettelin taas) ja siitä, että välillä asetin liikaa.

Käynti-ravi-käyntisiirtymisiin pyysin raipan avuksi. Essille riitti pari huomautusta, jolloin raipan saattoikin jättää matkasta. Tämän jälkeen tamma heräsi vähän paremmin liikkumaan. Käynti-ravisiirtymät onnistuivat kivasti niinä kertoina, kun muistin vaatia tamman aktiiviseksi ensimmäisestä raviaskeleesta alkaen. Ravi-käyntisiirtymät menivät alussa melkoiseksi hiippailuksi, ja muistin alkaa ratsastaa niitä piirun verran paremmin vasta opettajan huomautettua asiasta. Hoksin myös, että alaspäin siirtymisissä nytkähdän eteenpäin. Ilmeisesti haen vartalolla pysäytysvoimaa ja heilahdan sitten edemmäs, kun hevonen siirtyykin ajateltua aikaisemmin. Tein kyllä rehellisesti töitä vatsalihaksillanikin, mutta huomasin silti olevani melkoisesti ohjan varassa. Tein myös sen huomion, että jarruttaessa onnistuin useasti jännittämään itseni irti satulasta. Lisää ongelmia korjattavaksi, joten istunnan treenailu etenkin jarruttamisessa ei tekisi yhtään hullumpaa.

Käynti-laukkasiirtymät onnistuivat pääosin kivasti, kun muistin valmistella noston. Essi nosti aika mukavan laukan luullakseni useimmiten ilman raviaskeleita ja laukassa oli tosi mukava istua. Siirtymät tehtiin vain pääty-ympyröillä, joten ympyrää vaihtaessa ehti työskennellä käynnissä. Ilmeisesti laukka toi toivottua virtaa tammaan, sillä aloin saada sitä kulkemaan oikeinpäin hetkittäin jopa suoralla. Hevosessa tapahtui niinä hetkinä hurja muutos alkupuolen menoon verrattuna. Se keveni edestä, mutta pysyi tuntumalla ja otti avut mukavan herkästi vastaan. Laukassakin taisin kerran tai pari saada sitä vähän rennommaksi, jolloin opettajaltakin tuli kehuja.

Laukka-käyntisiirtymät tahtoivat alussa valua vähän pitkiksi. Ilmeisesti oma istunta oli sen verran sekaisin, ettei hevonen tiennyt, mitä tarkalleen halusin. Opettaja ohjeisti siirtämään hevosen takapäätä vähän sisemmäs alaspäin siirtymisessä. En tehnyt tätä niksiä kovin korostetusti, mutta pienesti sen käyttäminen auttoi kyllä hyvin. Sain koottua itseni muutaman kerran kasaan, jolloin Essi siirtyi laukasta aika kivasti muutamien raviaskelten kautta käyntiin. Olisi pitänyt olla jämäkämpi ja saada ne muutamat raviaskeleet pois, mutta itsensä kokoaminen tuntuu olevan vielä suuri haaste.

Loppuraveissa en saanut tammaa ihan niin hyvin oikeinpäin kuin käynnissä, mutta kyllä meno oli vähän parantunut alkuraveihin verrattuna. Loppukäynneissä hain tamman vielä pyöreäksi ja pakko myöntää, että tämä heppa nousi Aaltiksen pollelistan ykköseksi tämän tunnin perusteella. Essi oli varsin mutkaton hevonen, jota oli ilo ratsastaa, kun sen sai vähän rennommaksi. Miten lie koulukiemurat taipuisivat sen kanssa, mutta ainakin tässä tehtävässä olimme tamman kanssa pätkittäin samoilla aaltopituuksilla. Toivoin opettajalta Essiä seuraavaksikin kerraksi, joten saa nähdä, sattuuko arpaonni kohdalle.

Kiitos videosta Noralle!

Psst! Kiitos Jennin, on estekurssin toisen päivän merkintä saanut pari kuvaa ja videon.

Pohje taaemmas ja lyhyempää askelta

Otsikon mukaisia asioita sain kuulla kerta toisen jälkeen, kun päivän toisena ratsastuksena oli Aaltiksen viisipäiväisen koulukurssin ensimmäinen kerta. Ratsunani oli parisen viikko tallille saapunut Alamo II eli Teksu. Vuonna 2003 syntynyt ruuna oli säkäkorkeudeltaan huikeasti noin 175 senttiä ja koulutustasoltaan helppo B-A. Polle on ollut nuorena lupaava estehevonen, mutta päätyi silti kouluratsastajalle. Saa nähdä, millainen esteheppa tuosta kuoriutuu. Kurssilla pääsin myös vihdoin ja viimein tallin ratsastuksenopettajan oppiin, kun aiemmin olen ollut tuuraajien syynättävänä.

Kurssi alkoi perusratsastuksella. Alkukäynneissä yritin tunnustella hevosta enkä päässyt siitä ihan jyvälle. En meinannut sitä edes saada kävelemään normaalisti eteenpäin, vaan se tarjosi ylöspäin suuntautuvaa minikäyntiä. Yritin löysätä ohjaa ja pyytää pohkeella, ottaa tuntumaa ja taas pohkeilla, mutta nämä eivät auttaneet. Raipan napsautuksesta perä harppasi karkuun, joten sekään ei tuottanut oikeaa tulosta. En ehtinyt löytää järkevää käyntiä ennen kuin jo siirryttiin verkkaamaan ravissa.

Alussa nauroin hetken ääneen, sillä Teksun ravi oli melkoista kevennettävää. Tuntui, että käyn hurjasti irti satulasta enkä ehdi käydä edes satulassa ennen uutta kevennystä. Siihen tottuminen keski oman aikansa, mutta hiljalleen aloin pysyä paremmin matkassa. Opettaja ohjeisti pyörittelemään ympyröitä ja voltteja pohkeita läpi hakien. Tässäkin oli vähän haastetta, sillä kun pyysin pohkeella, liirasi polle ulkoa karkuun. Minnekäs ne ulkoavut taas jäivät? Siinäpä mietittävää. Lisäksi opettaja huuteli, että lyhyempää askelta. Olin vähän hämmästynyt, kun minusta hevonen liikkui ihan normaalisti. Tässä vaiheessa Teksu vielä suostui menemään lyhyempää askelta, ja opettajalta tuli maininta, että nyt on hyvännäköistä menoa.

Alkuverkan jälkeen siirryttiin kolmen ratsukon ympyröille. Perusratsastus jatkui pääosin myötäasettamisilla hetken ajan käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi käynnissä, mutta väliin pistettiin myös vasta-asetusta. Teksu ei ollut vaikeimmasta päästä asettaa, mutta sai sen kanssa kyllä tehdä töitä. Opettaja korosti jälleen kaikille, ettei ratsastamisen tulisi olla raskasta, vaan hevosen tulisi tehdä työ. Tämän lisäksi hoksautuksena tuli se, että niillä pohkeillakin tulee ratsastaa eikä voi vain roikkua ohjissa. Tavoitteena oli saada hevonen tasaisesti molemmille ohjille.

Tässä vaiheessa opettajalta alkoi sadella kommenttia siitä, että pohkeeni olisivat saaneet olla taaempana. Yritin parhaani mukaan viedä niitä taakse, mutta niin ne vain lipsahtivat edemmäs. Alkoi turhauttaa, kun selvästi yritin korjata asiaa, mutta jalkani eivät halunneet totella. Olisi pitänyt pyytää opettajalta tarkempia ohjeita, mutta taisin pelätä, ettei sekään auttaisi. Hetkittäin saimme kuitenkin ravissa hyviä hetkiä, ja Teksu vähän rentoutui. Varsinaista pyöreyttä emme saaneet, mutta välillä ratsastaminen ja asetusten tekeminen tuntui vaivattomalta.

Laukassa opettajalta tuli kerta toisen jälkeen toive saada hevosta lyhyemmälle askeleelle sen sijaan, että kauhoo valtavia askeleita. Se oli helpommin sanottu kuin tehty. Teksu tykkäsi tuumia lyhennysyritykseni ravipyynnöksi ja pudotti sille oman mielensä mukaan muutamia kertoja. Tässä vaiheessa alkoi vähän kiukuttaa, jonka nostamalla tarmolla sain hevosen pysymään laukassa. Opettajalta tuli edelleen vaatimusta lyhyemmästä laukasta, johon oli jo pakko vastata, että yritän kyllä ja oikeasti. Muutamia kertoja sain laukkaa vähän lyhyemmäksi, jolloin meno tuntui helpommalta. Myötäasetuksen olisin saanut tehdä tarkemmin, ja vasta-asetus tuntui menevän kohtalaisesti. Laukka oli ihan hyvä istuttava, joten siinä ei tarvinnut hötkyillä.

Sitten olikin loppuravien aika. Opettaja toivoi näkevänsä hevosten venyttävän eteen ja alas. Meillä Teksun kanssa se jäi haaveeksi, sillä polle halusi enemmän kipittää kuin kuunnella minua. Teksusta ei jäänyt paha mieli, sillä kaikin puolin se vaikutti ihan kivalta hevoselta. Minun pidätetapani eivät vain tainneet olla sille yhtään tuttuja, kun tulosta ei tuntunut tulevan. Kääntyminen ja laukassa mukana olo kuitenkin toimivat, joten ajauduin miettimään, millainen tämä nuorena lupaava estehevonen mahtaa tällä hetkellä olla. Ensimmäinen koulukurssin päivä siis ihan kohtalaisena takana, vielä neljä edessä. Toiveena on, että jokaiselta tunnilta jäisi kuitenkin enemmän hyvä kuin paha mieli.