sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Levotonta laukkaa

Sunnuntain valmennusryhmän tunnille sain alun perin Elmon, mutta Kaisan kanssa tehdyn vaihdon seurauksena ratsastin tunnin Rappenilla. Tunnilla oli kuusi ratsastajaa, ja treeniaiheina kolmikaarinen kiemuraura sekä siirtymät niin käynnistä kuin ravista laukkaan ja taasen laukasta raviin. Rappenin kanssa halusin yrittää saada parannusta laukkaan, jossa meillä on yleensä mennyt hommat häseltämiseksi.

Kolmikaarista kiemurauraa tultiin ensin käynnissä ja sitten ravissa. Asettaminen vasemmalle tuntui hankalammalta, ja Rappen pääsi aina oikaisemaan siinä suunnassa kaaria. Oikealle asetukset menivät paljon paremmin läpi, jolloin Rappen rentoutui. Sain muistutella itseäni aika paljon suoristamaan huolella, sillä tahdoin helposti unohtaa sen vaiheen ja siirtyä suoraan uuteen kaareen. Yritin myös työstää kovasti Rappenia asettumaan paremmin vasemmalle, mutta en keksinyt sopivaa ratkaisua siihen pulmaan. Ravissa opettaja neuvoi aktivoimaan takajalkoja, sillä Rappen tarjosi mieluusti hiippailua. Kun sain ratsun liikkumaan paremmin, löysi se omia palikoitaan kohdilleen ja pyöristyi. Sitten seuraavassa kaarteessa olinkin jo antanut menon hiipua ja jäänyt nyhertämään ohjilla, jolloin Rappen olikin hetkessä lyhyessä askeleella pää ylhäällä. Teimme myös muutamia siirtymisiä kiemurauran suorituskohdissa käyntiin ja takaisin raviin. Nämä onnistuivat ihan kohtuullisesti, vaikka menosta olisi voinut saada paljon sujuvampaakin.

Kiemuraura saatiin lopulta tahkottua siltä erää, ja pääsimme siirtymään laukannostojen pariin. Rappenin ja minun laukkatyöstelyä haittaa kovasti se, että sekä ratsastaja että ratsu alkavat häseltää. Rappenilla tämä näkyy siinä, että se lisää kierroksia kipitysvaihteelle saakka, ja minä taas alan törkkiä ja puskea koettaessani keksiä, miten ratsun saa kuulolle. Laukannostot onnistuivat tällä kertaa vähän järkevämmin käynnistä kuin ravista. Käynnissä Rappen ei alkanut niin ennakoida, ja ehdin itsekin valmistella avut huolella. Ravissa Rappen taas otti pienestäkin pohkeen heilahduksesta lisäkierroksia, jolloin sain aina toppuutella sitä tovin ennen kuin saatoin kuvitellakaan pyytäväni sitä laukkaan. Olisi ollut kiva valaistua siinä, millä saan Rappenin aina rentoutumaan, kun se puhkui ja puhisi valmiina säntäämään pienimmästäkin merkistä laukkaan. Nyt taisimme molemmat ähkiä ja puhkua, jolloin täydennämme toisiamme hyvin ikävällä tavalla. Kokeilinpa väliin myös helppo B:0 2009 -kouluohjelmasta tuttua kohtaa eli ravista pysähdyksiin, siitä peruutus, takaisin raviin ja sitten laukannosto. Peruutukset olivat jännittyneitä, ja aktiivisuus puuttui siirtymisissä, mutta kyllä niistä liikkeet tunnisti. Videolta nolotti nähdä, kuinka hienoiselta vaikuttanut istuntamerkkini peruutuksessa onkin vain valtava kippaus etunojaan. Se vaatinee vähän hienosäätöä, näin nätisti sanottuna.

Loppuraveissa pyrin sitten saamaan Rappenia liikkumaan kunnolla ja pyöristymään rehellisemmin. Välillä sain oman istuntani pakettiin, mikä auttoi Rappenia liikkumaan oikein. Sitten taas itse pullahdin, ja Rappen seurasi välittömästi perässä. Rappen on hurjan yritteliäs, joten sen kanssa on kiva mennä. Harmillista on vain se, etten osaa itse rauhoittua silloin, kun se vähän häseltää. Onneksi tämä ongelma ilmenee enimmäkseen vain laukassa, jolloin käyntiin ja raviin mahtuu meilläkin välillä ihan asiallisia pätkiä.



Videoista kiitos Alekseille!