Alkuverryttelyssä annoin Jetin mennä omaan tahtiin, kunhan se suunnilleen pysyi hereillä. Hiljalleen alan oppia siihen, ettei Jettiä kannata piinata tässä vaiheessa, vaan antaa sen rauhassa herätä hommiin. Ravissakin annoin sen hölkytellä tovin pidemmällä ohjalla vaihdellen suuntaa ja erilaisia kiemuroita pyöritellen. Hiljalleen otin ohjat tuntumalle ja aloin tehdä ravi-käynti-ravisiirtymiä. Käyntiin pääsimme aina vaivattomasti, ja toistojen jälkeen myös ravi alkoi tulla ihan hyvin. Seuraavaksi otin temponvaihteluita ravissa eli pieni pätkä eteen ja sitten taas vähän kiinni. Pyrin tekemään vaihteluita tiheään, etten jäisi humputtelemaan yhtä vauhtia liian pitkäksi aikaa. Jetti vaati vähän nohittelua ennen kuin alkoi vastata pyyntöihini mennä vähän reippaammin. Tässä tehtävässä auttoi kummasti se, että Jettiä haki selvästi lyhyemmäksi ja pyöreämmäksi, jonka jälkeen sen saattoi päästää etenemään. Tällä tavalla se myös tuntui itsekin alkavan reipastua ilman, että olin hoputtamassa jokaista askelta.
Laukassa annoin Jetin vähän aikaa mennä pidemmällä ohjalla, ja välillä Jetti venyttikin hienon rennosti eteen ja alas. Välillä rentous tosin katosi, kun Jetin piti pitää tarkasti silmällä kentän laidalla olleita puomeja ja tietysti sitä sangen kuuluisaa selkäännousujakkaraa. Kun moottori oli käynnistynyt kohtuullisesti myös laukassa, tein muutamat laukanvaihdot lennosta lävistäjien lopuksi. Oikea laukka vaihtui helposti vasemmaksi. Vasemman laukan vaihtaminen oikeaksi vaati pari kertaa pienen miettimisajan, mutta sen jälkeen sekin vaihtui puhtaasti. Avainsanana oli puolihuolimattomuus. Kun en alkanut tehdä asiasta isoa numeroa, vaihtoi Jetti paljon paremmin kuin silloin, kun olen alkanut säätää ja häseltää. Opettaja saapui kentälle tässä vaiheessa sopivasti, ja pääsimme ottamaan muutamat hypyt, ettei kisoihin tarvinnut lähteä ihan kylmiltään.
Yksittäisenä hyppäsimme oikeassa kierroksessa ympyrällä muutaman kerran pystyn (ratapiirroksen este 2). Pari kertaa sille sattui miniaskel, mutta kun ratsastin laukan paremmaksi ajoissa ja katsoin tien kuntoon, jäi miniaskel pois. Toinen pulma oli se, kun Jetti muutamia kertoja sinnikkäästi vaihtoi hypyssä takapäänsä vasempaan laukkaan etupään jäädessä oikeaan. Yritin korjata tilannetta johtamalla selvästi hypyssä, mutta painoni kertoi taas hevoselle toista. Ristilaukat saimme korjattua aina ajoissa lennosta. Vasemmassa kierroksessa tulimme kahdella tynnyrillä varustetun pystyn (este 6), jota Jetti ei ollut aikaisemmin hypännyt. Opettaja muistutti, että Jetin kanssa on vain ajateltava esteen ylittämistä, niin se menee yli. Mutta jos sen kanssa ajattelee esimerkiksi kiellon tai ohimenon mahdollisuutta, ei se enää yksin lähde estettä ylittämään. Sisuunnutin itseäni parhaani mukaan, ja suuntasimme esteelle. Pieni hyytyminen estettä lähestyttäessä oli havaittavissa, mutta olin ilmeisesti itse sen verran menossa, että Jetti hyppäsi kuitenkin ilman sen suurempaa epäröintiä.
Lopuksi tulimme vielä radan. Ykköselle tuli hyvä tie, ja laukka vaihtui hypyssä. Kakkoselle ajauduimme hieman oikeaan reunaan, mutta sain korjattua tietä matkalla kolmoselle, ja selvisimme sen välin toivotusti neljällä askeleella. Kolmosena ollut yhden askeleen sarja meni myös ongelmitta. Neloselle vauhti pääsi vähän ehkä hyytymään, mutta ylitimme silti esteen. En muistanut yhtään laskea askelia viitoselle, sillä siellä oli se aiemmin minua hyvin pelottanut kiinteä musta-valkoinen portti. Aiemmasta sisuuntuneena pidin pohkeet tuntumalla, ja niin Jetti hyppäsi senkin. Kuutosta en onneksi enää murehtinut, sillä olimme sen ylittäneet aiemmin ja niin pääsimme siitä uudelleenkin yli. Hypyn jälkeen olimme muistaakseni ristilaukassa, mutta sain korjattua sen lennosta oikeaksi. Seiskalle aloin arpoa ponnistuspaikkaa ja sorruin taas puskemaan Jettiä. Se ei onneksi vetänyt hernettä tästä turpaan, vaan otti sinnikkäästi sen miniaskeleen, jota yritin puskemalla saada pois. Laukan se vaihtoi hienosti hypyssä vasemmaksi, ja pääsin kehumaan hienosti työnsä tehnyttä ratsua. Opettajalta tuli aiheellisesti noottia siitä, kuinka ponnistuspaikan ollessa hukassa tulisi malttaa odottaa, ei lähteä puskemaan. Ja minä niin tiedän tämän enkä silti osaa useimpina kertoina odottaa, pah! Tulimme vielä seiskan kertaalleen uudelleen, jotta saisimme hyvän lopetuksen hypyille. Tällä kertaa laukka rullasi mukavasti, näin ponnistuspaikan ja annoin Jetin hoitaa hommansa. Niinpä ponnistuspaikka tuli hyvään kohtaan, ja Jetti hyppäsi esteen muitta mutkitta.Loppukäynnit käppäilimmekin sitten peltolenkin kautta. Treenistä jäi hyvä mieli. Kouluvääntö meni kivasti, ja Jetti heräsi lopulta toimimaan mukavasti. Hypytkin lähtivät sujumaan pienen alkukankeuden jälkeen. Minulla on vielä paljon opeteltavaa asennoitumisen kanssa, jotta alan uskoa vain siihen vaihtoehtoon, että esteestä mennään yli. Onneksi kisoissa ratsastan yleensä vähän topakammin kuin harjoituksissa, joten eiköhän siitäkin ole apua. Kiva päästä kyllä taas Jetin kanssa estekisoihin, onhan edellisistä jo hurjasti kolmisen viikkoa aikaa. Eipä sitä kisakokemusta muulla tavalla kuin kisaamalla saa, joten olen niin onnellinen, että minulla on tällaiseen mahdollisuus.
