torstai 5. syyskuuta 2013

Keskittymisellä kohti parempaa

Torstaina kävin hoitamassa ja liikuttamassa Easyn. Tällä kertaa päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja keskittyä ratsastamaan kentällä paremmin. Treeniasioiksi päätin ottaa ajan kanssa asettamisen ja sitä kautta pyöreyden tavoittelun sekä jälleen siirtymät, nuo lempijuttuni.

Asetuksia värkkäsimme Easyn kanssa hyvän tovin käynnissä erikokoisilla ympyröillä. Oikeassa kierroksessa huomasin ulkopuolen apujeni olemattomuuden, kun Easy pääsi valumaan sieltä selvästi karkuun. Ongelma poistui heti, kun pistin ulkopohkeen kiinni hevosen kylkeen ja pidin ulko-ohjasta sen roikottamisen sijaan myös kiinni. Asetuksissa olin tarkkana, että läpi menneen pyynnön jälkeen muistin rentoutua enkä jäänyt pitelemään varmuuden vuoksi. Samalla huomasin, että pohkeeni tahtoivat uupua paikoin matkasta, jolloin kiinnitin huomiota myös niiden käyttämiseen. Hiljalleen Easy tarjosi aina hetken hyvää menoa, kunnes jokin osa jäi matkasta, ja saimme aloittaa homman alusta. Easy kuitenkin tuntui keskittyvän paljon edelliskertaa paremmin, jolloin sitä oli kivempi ratsastaakin. Ravissakin saimme muutamia asiallisia hetkiä, mutta huomasin Easyn pääsevän paikoin vähän mutkittelemaan. En ollut siis saanut sitä ratsastettua apujeni väliin, vaan tammalla oli liikaa vapauksia mennä, mistä mieli teki. Paremmin hevosen ympärille siis.

Seuraavaksi jahkasimme tovin kolmikaarista kiemurauraa, jonka suoristuskohdissa tein pysähdyksiä ja peruutuksia vaihtelevasti. Pysähdykset sujuivat kivasti istunnalla, kun taas peruutuksia Easy ehti miettiä aina hetken ennen kuin teki ne. Tähän en keksinyt ratkaisua, jolla olisin saanut niistä sujuvampia. Kenties jäin vain pitämään painetta ohjalla, kun olisi ollut syytä tehdä muutakin? Kenties pohkeeni lepattivat irti, jolloin tamma ihmetteli, mitä oikein yritin sanoa. Pysähdyksestä ja peruutuksesta pääsimme aina takaisin liikkeelle kohtuullisen mukavasti. Olisin toki toivonut vähän rennompaa siirtymää, mutta nyt en muistanut sillekään säätöasetuksia.

Laukassa otin ensin kahdeksikolla nopeita vaihtoja käynnin kautta. Easy on tässä todella mainio, ja pääsimmekin kiepsahtelemaan kahdeksikolla näppärästi ja nopeasti, kun Easy jarrutti laukasta nopeasti käyntiin ja oli jo hetkessä uudessa laukassa. Oli lystiä ratsastaa näin nopeasti reagoivalla hevosella. Omaa istuntaa olisin tosin saanut jämäköittää vaikka kuinka, sillä paikoin heilahtelin siirtymissä häiriten hevosta pahasti. Pyörittelin myös pääty-ympyröitä kummassakin kierroksessa tovin, jotta sain Easyn malttamaan ja laukkaamaan vähänkin rennommin. Laukassa Easy tuntuu tasaisemmalta verrattuna esimerkiksi käyntiin, mutta vieläkin sellainen rento fiilis puuttuu. Joko olen liikaa kiinni ohjalla tai sitten tuntumani on vain epävakaa, kun tamma ei tunnu löytävän hyvää paikkaa, johon pyöristyä. Toisaalta taas pohkeeni varmasti eivät ole koko ajan hommissaan, jolloin en osaa ratsastaa hevosta edes liikkumaan takaa eteen, jolloin tuntumalle jääminen olisi edes mahdollista. Oli kuitenkin mukava paikoin huomata, että mitä rauhallisemmaksi sain itseni, sitä rauhallisemmin Easykin meni.

Lopussa ravailin vielä tovin hakien tasaista tuntumaa. Se löytyi kohtuullisesti paikoin, ja Easy palkitsi sen pyöristymällä aina hetkittäin hieman. Huomasin tässä taas oman epävakaan istuntani haitat, kun pienikin heilahdus tuntui häiritsevän Easyä eikä se jättänyt sitä kertomatta jännittymällä heti. Harjoitusravissa sain istuttua vähän vakaammin, mutta istuntani mukauttamisessa olisi vieläkin sarkaa melkoisesti. Etenkin Easyn kanssa sitä voisi treenata todella hyvin, sillä tamma ei jätä kertomatta, mikäli töpeksin selässä omiani. Ihanan, kamalan opettavaista. Ennen loppukäyntejä hain vielä molempiin suuntiin käynnissä Easyn pyöreämmäksi. Tämä onnistui, mutta meno tuntui silti vähän jännittyneeltä. Ilmeisesti näpertelin kuitenkin vain etuosan kanssa ja unohdin aktivoida takaosaa. Sentään yritin olla kädellä mahdollisimman rento ja vaikuttaa vain tarvittaessa. Ehkä minun pitäisi viettää alkukäynnit aina satulassa väärinpäin istuen, jotta varmistuisin jokaisen tunnin alussa siitä, että ratsullani on kuin onkin myös takaosa ratsastettavaksi. Tai sitten pitää vain ottaa hevosen anatomian opas kauniiseen käteen ja havaita tämä asia sitä kautta. Kunhan vain viimein alkaisin muistaa myös sen ratsastuksessani.