Opettaja kertoi, että kurssin ensimmäinen tunti ja vartti käytettäisiin hevosen ratsastamiseen mahdollisimman pyöreäksi. Aksu liikkui aika kivasti jo käynnissä, jolloin saatoin keskittyä pitämään käteni tasaisena ja ratsastamaan mahdollisimman paljon pohkeella. Muutenkin olen tuplasti tarkkaavaisempi käsieni kanssa, kun hevosella on kanget suussa. Aksu kulki aika tasaisesti, mutta opettajalta alkoi tulla pyyntöjä siitä, että ratsu pitäisi saada vielä pyöreämmäksi. Pyörittelin sitten ympyröitä ja hain asetuksia läpi, mutta Aksu pysyi kiltisti yhdessä ja samassa muodossa. Normaalilla koulutunnilla hevosen muoto olisi ollut kiva, mutta tälle tunnille se ei riittänyt. Tavoitteena kun oli pyöreyden lisäksi saada hevosta myös erimittaiseksi. Niinpä tovit sekä käynnissä että ravissa menivät siinä, kun opettaja toisteli meille, että pyöreämmäksi, vieläkin pyöreämmäksi. En enää keksinyt apukeinoja tavoitteet toteuttamiseksi, joten turhauduin vähän. Olisi pitänyt ottaa aikalisä ja pyytää lisävinkkejä. Hankalampana kierroksena oli tuttuun tapaan vasen, mutta sekin helpottui, kun jaksoin pitää sisäpohkeeni työssä.
Käyntiä ja ihan kelvollinen laukannosto.
Tämän jälkeen siirryimme tekemään harjoitusravissa kiemurauraa, jonka sai tulla oman valinnan mukaan 4-6 kiemuralla. Tavoitteena oli edelleen saada ratsu pysymään pyöreänä niin kiemurat kuin suoristukset. Rauhallisemmassa harjoitusravissa ja Aksun kulkiessa pyöreänä istuntani pysyi kasassa. Asetukset onnistuivat ihan ok, mutta suoristuksissa huomasin hevosen jäävän aina vähän kenolleen jompaankumpaan suuntaan. Yleensä ehdin korjata menoa ennen uutta asetusta, mutta olisin voinut ratsastaa hevosen paremmin suoraksi heti edellisen asetuksen jälkeen. Opettajalta tuli kommenttia ratsastaa isompaa ravia. Tässä vaiheessa istuntani hajosi, mikä sai Aksun myös nousemaan pyöreydestä pois. Sitten tulikin jo opettajalta pyyntö ratsastaa hevonen takaisin pyöreäksi. Keventämällä tehtävä olisi sujunut paljon paremmin, mutta kuulemma en saanut päästää itseäni tai hevosta liian helpolla. Vähän säälitti Aksu, sillä huonon istuntani takia pompin satulassa melkoisesti. Pitkillä sivuilla otin kevyttä ravia, jossa hain hevosta etenevämpään raviin. Aksu oli mukavasti kuulolla, ja saimme omasta mielestäni varsin kivoja hetkiä.
Lopuksi otimme sitten vielä laukkaa ympyrällä samalla tavoitteella kuin aikaisemminkin eli hevosen pyöristäminen. Ensimmäiset nostot menivät höpöiksi, kun Aksu vain siirtyi raviin. Otin takaisin käyntiin ja valmistelin noston huolella, jolloin laukkakin löytyi. Opettajalta tuli huomatus siitä, että Aksu saisi mennä aktiivisempaa laukkaa. Ei siis lujempaa, vaan paremmin ponnistaen. Nohitin ratsua sitten vähän liikkumaan, jolloin taisin päästää sen taas edestä pitkäksi. Kun sain itseni kasaan, Aksu palautui taas kohtuullisen tasaiseksi ja piti laukan aika mukavasti yllä. Ulkoapujen kanssa sai tosin laukassa olla tarkempi kuin muissa askellajeissa, etenkin vasemmassa kierroksessa. Muuten ratsu lähti helposti valumaan sinne.
Melkoista soutamista tuo istuntani.
Ptruu, kuski, ptruu!
Laukassa otettiin myös puoli ympyrää keskilaukkaa ja toinen puolikas kootumpaa laukkaa. Aluksi en saanut mitään eroa kummassakaan, vaan parit kerrat lyhennysyrityksissä Aksu pudotti raville. Tajusin syyksi välittömästi sen, että jarrutin ohjalla sen sijaan, että olisin pitänyt edestä tuntuman ja ratsastanut hevosta lyhyempään laukkaan pohkeet aktiivisesti tuntumalla. Tämän oivalluksen jälkeen aloin uskaltaa pyytää Aksua lyhentämään vahtien pohkeilla, ettei ratsu luulisi minun tarkoittavan ravia. Ja johan alkoi tapahtua. Aksu lyhensi muutamat kerrat niin kivasti, että saatoin vain myhäillä kyydissä. Laukka tuntui silti etenevän eikä ratsuun tarvinnut vaikuttaa kuitenkaan sen kummemmin. Vatsalihakseni sen sijaan huusivat armoa, sillä pyrin tekemään ohjissa roikkumisen sijaan istunnallani töitä. Keskilaukkakin lähti muutamien hiljaisempien yritysten jälkeen ihan kelvollisesti. Olisi olllut kiva päästellä sitä pidempäänkin, kun nyt puolikkaan ympyrän aikana tila tuntui loppuvan vähän kesken. Opettajaltakin irtosi lopulta kehu siitä, kuinka olin tehtävän loppupuolella alkanut selvästi saamaan eroa laukkojen välillä. Kommenttina oli, että minun pitäisi uskaltaa ratsastaa vähän rohkeammin.
Tässä on jo vähän yritystä.
Loppuravit menivät ihan mukavasti. Aksu tuntui olevan mukavasti liikkeellä eikä sitä tarvinnut säädellä erityisemmin. Toki parantamisen varaa oli varmasti, mutta minulle Aksun meno riitti mainiosti loppuraveihin. Olin ennen tuntia huolehtinut siitä, että kanget jarruttaisivat ratsua liikaa. Tällä kertaa huoleni oli onneksi aiheeton, liekö sitten johtunut siitä, että tunti oli ratsulle päivän ensimmäinen. Tunnin jälkeen oli kyllä sellainen olo, että oli tullut tehtyä kerrankin töitä. Oma osuutensa oli toki maneesin pakahduttavalla kuumuudellakin. Kaikeksi onneksi saamme mennä toisenkin päivän samoilla ratsuilla, joten toivottavasti osaan huomenna ratsastaa Aksua alusta asti vähän reippaammin.
Videoista kiitos Noralle!
