Jos esteet ovat pieniä, niin aina voi silti hypätä isosti.
Lyöttäydyimme Kaisan kanssa lauantaina C/B-tunnille, koska sillä oli luvassa esteitä. Seuran estekisat ovat tosiaan viikon ja päivän päästä, joten nyt on oiva hetki vähän testata mahdollista kisaratsua. Olin toivonut tunnille Potteria, ja opettaja oli kivasti sen minulle laittanut. Oli kyllä vähän orpo olo, kun Loren ja Manun ollessa poissa vaihtoehdoista, jäi suosikkilistalleni enää jäljelle Potter. Pitää toivoa onnen olevan puolellani, kun opettajat jakavat kisaajille ratsut.
Alkuverkan saimme mennä itsenäisesti käynnissä ja ravissa. Opettaja hoksautti tekemään siirtymiä ja kaikkia sellaisia kuvioita, joilla hevosen saisi kuulolle. Potter liikkui mielestäni ravissa aika tahmeasti enkä saanut sitä kovin reipastumaan. Ympyröillä se puolestaan tahtoi valua ulos, kun en saanut vartioitua sitä kunnolla. Potter myös jännittyi ohjasotteitani vastaan enkä osannut rentouttaa sitä. Reippaampaa ravia hakiessani opettaja huomautti, ettei hevosta pidä päästää kiihdyttämään, vaan ottaa reippaampikin hetki hallitusti. Aiheellinen kommentti, sillä pitkänä vyöryvä hevonen ei tietäisi esteradalla hyvää. Alkuverkan jälkeen olo oli aika epävarma, sillä en osannut kaivaa Potterista esiin sitä säpäkkyyttä, jonka avulla se ylittäisi esteet vaivatta. Ilman säpäkkyyttä olisi puolestaan luvassa miniaskeleita ennen estettä ja niiden seurauksena kummallisia hyppyjä.
Potter tekee työt, kun kuski istuu(!) ja matkustaa.
Ensin tultiin kavalettia ja kahta puomia ympyrällä molemmista suunnista. Potter ei laukannut kunnolla, jolloin jäin puskemaan enkä ratsastanut teitä hyvin. Opettajalta tulikin tästä huomautus, ja koetin parantaa menoa. Molempiin kierroksiin tuntui, että ratsu joko valui sisälle tai karkasi ulos enkä saanut sitä korjattua pohkeilla. Sen sijaan palasin vanhaan tuttuun tapaani eli ohjissa roikkumiseen. Kumma homma, miten aina sorrun ohjiin, jos hevonen ei liiku kunnolla. Miten on niin vaikea tajuta, että ne pohkeet auttaisit silloin ja monessa muussakin tilanteessa niin paljon paremmin? Vähän paremmalla keskittymisellä saimme siedettävimpiä teitä, mutta en ollut itse menoon yhtään tyytyväinen. Opettajalta tuli tosin kommenttia, etten turhaan hoputtaisi hevosta liian lujaan laukkaan. Omasta mielestäni noina hetkinä vasta aloimme liikkua kunnolla. Nyt ajateltuna huomasin, että ei se pitkänä kaahottava hevonen olisi ollut yhtään hyvä ratkaisu.
Ennen rataa hypimme myös alla olevasta ratapiirroksesta esteitä 1 ja 2 (noin 17 metrin linja), 3 ja 4 (joista jälkimmäinen oli kavaletti) sekä viitosestettä. Linjan esteet 1 ja 2 sujuivat ihan ok, mutta opettaja halusi suorempaa menoa. Väliin meni viisi askelta, vaikka oikeassa laukassa Potter olisi mennyt sen sujuvasti neljällä. Esteillä 3 ja 4 laukka vaihtui kolmosella toivotusti oikeasta vasempaan eikä kavaletti tuottanut muita ongelmia. Esteellä 5 puolestaan laukka ei jostain syystä vaihtunut, mutta onneksi Potter on näppärä vaihtamaan lennosta joko pyynnöstä tai itsensä pelastaen. Videolta katsottuna ratsu liikkuu ihan siedettävästi. Mitenhän se tuntui selkään niin vaivalloiselta?
Lopuksi hypättiin vielä rata ja uusinta. Ensimmäisellä kierroksella esteiden 1 ja 2 linja meni vauhdikkaammin siten, että viides askel oli muita vähän lyhyempi. Hevonen oli siis herännyt, kuski taas ei. Kolmosesteelle pääsimme kuudella laukalla sujuvasti ja reilulla johtamisella laukka vaihtui oikeasta vasemmaksi. Tie neloselle näyttää videolta katsottuna ihan hyvältä, mutta selästä käsin muistan miettineeni, että käännyimme vähän liian aikaisin. Viitoselle tulimme ihan kivasti, mutta laukka jäi silti vaihtumatta. Se onneksi vaihtui sitten myöhemmin lennosta. Jäiköhän Potter asettuneeksi vielä vasemmalle vai mikähän mätti, kun laukka ei suosiolla vaihtunut tähän suuntaan? Sain sitten uusia vielä kahteen kertaa esteet 1-3. Toisella kerralla herättiin molemmat, ja Potter laukkasi linja 1-2 neljällä askeleella ja välin 2-3 viidellä. Tunsin selkään, että se teki hassun ilmavan hypyt niille ja kuvista katsottuna niin kävikin. Videolla puolestaan meno näyttää kohtalaisen normaalilta.
Uusinnassa tulimme esteet 3, 5 ja 2 aloittaen oikeassa kierroksessa. Kolmonen ylittyi hyvin ja laukka vaihtui eikä tiekään ollut hulluimmasta päästä. Viitoselle saimme laukan ilmeisesti jotenkin vaihtumaan, mutta tiessä oli vähän sählinkiä silti. Käännöksessä Potter vähän kompastui, jolloin laukka kärsi vähänj a kakkoselle tulimme aika lähelle. Siitä tulikin sitten töksähtävämpi hyppy, mutta yli päästiin silti. Jatkossa täytyy tarkkailla, että käännän varmasti ajoissa ja samalla huolehtia siitä, että hevonen laukkaa. Liian tiukoilla kurveilla esteille tulee muuten sammuneen laukan kanssa melkoinen ongelma.
Tunnista jäi vähän ristiriitainen olo. Toisaalta Potter hyppäsi kyllä kaiken eikä epäröinyt minkään ylittämistä, mutta silti minusta tuntui, etten ollut ihan samalla sivulla sen kanssa. Potter on hyvä hyppäämään, mutta ei ilmeisesti arvota säheltävää tapaani ratsastaa esteillä. Onneksi kisojen estekorkeus on vain 70 senttiä, joten eiköhän se toivottavasti hyväksytysti suju, oli hevonen sitten mikä tahansa. Tämän kerran perusteella raapustin kuitenkin Potterin nimen toiveekseni ja nyt saan sitten jännätä, mitä opettaja päättää.
Kuvista kiitos Alekseille ja videoista kiitos Noralle!
