Ensimmäisenä harjoiteltavaksi otettiin suora linja (ratapiirroksen este 6 eli pysty ja este 5 eli portti) pystyltä portilleensin viidellä, sitten neljällä askeleella. Erehdyin ajattelemaan homman olevan helppo nakki, kun sitä on harjoiteltu viime aikoina useammankin kerran. Niinpä sitten luonnollisesti jarruttelin Melban laukkaa liikaa ja kaiken huipuksi se kielsi muutamaan otteeseen portille. Selässä pysyin, mutta samalla sain niellä ylpeyteni rippeet. Liekö sitten liian hidas laukka vai aurinkoisen päivän luomat varjot esteellä saanet ratsun epäröimään sitä. Aiemmin Melba on mennyt huoletta esteistä yli. Voinen myös tunnustaa, että taisin huomatessani liian lyhyen laukan syyllistyä puskemiseen, mikä varmasti edesauttoi hevosen stoppausta. Esitin kieltonäytöksiä vielä molempiin suuntiin, kunnes opettajan kehotuksella ratsastaa vähän reippaammin saimme mentyä esteet yli ja oikealla laukkamäärällä. Neljään askeleeseenkin piti ottaa alle muutama epäonnistunut yritys, ennen kuin tohdin antaa Melban laukata ja tehdä hommansa. Jo tässä vaiheessa alkoi tuntua, että otteeni hyppelyyn ja koko hevoseen oli melkoisen hutera ellei peräti kokonaan hukassa.
Ennen rataa hyppäsimme myös portin ja sarjan (2a ja 2b) kaarevaa linjaa. Ensin unohdin ajatella portilla, minne olen jatkamassa, jolloin liirasimme sarjasta ohi. Melba hivenen myös puski vasemmalle, mikä vaikeutti tehtävällä suoraan menemistä. Tilannetta ei tietenkään auttanut se, etten ollut ratsastanut pohkeita läpi ennen hyppelyitä. Opettaja tuumasikin, että ennen esteille siirtymistä olisi tunnin alussa syytä ratsastaa koulussa asiat läpi, jotta voi keskittyä sitten hyppäämiseen. Kun sain lopulta ulkopohkeeni toimimaan, saimme Melban kanssa ihan kohtuullisen tien portilta sarjalle. Laukkakin jopa vaihtui oikeasta vasemmaksi sarjan b-osalla. Tosin aluksi Melba käänty johtamisen takia vikkelästi vasemmalle, kunnes opin johtamaan ja silti estämään sen, että hevonen seuraisi johtavaa ohjaa. Ennen rataa hyppäsimme vielä tiukemmilla teillä esteet 2b, 3 ja 2a ja 2b. Melba kääntyi hyvin ja hyppäsi pienet esteet mukisematta. Laukatkin vauhtuivat lennosta.
vasemmaksi, joten pääsin sihtailemaan kolmoselle. Kaarteessa laukka vähän hyytyi, joten pyysin Melbaa hieman eteen ennen kolmosta. Ratkaisu jäi vähän myöhään, jolloin tulimme esteelle turhan pitkänä. Niinpä Melba nappasi tästäkin esteestä puomin mukaansa. Olisipa kiva oppia säilyttämään laukka kaarteidenkin läpi. Laukka kuitenkin vaihtui nelosella takaisin oikeaksi, ja pääsimme suuntaamaan viitoselle. Jälleen mitätön kaarre hyydytti vauhtia sen verran, että viitoselle tuli pieni hyppy. Neljä askelta ei tuntunut enää realistiselta, joten menimme välin viidellä saaden kuutoselle kivan hypyn. Rata oli omasta mielestäni ihan ok, vaikka nappasimmekin siitä kahdeksan virhepistettä. Opettaja tuumasi, että tiet olivat nyt paremmin ratsastettuja ja oli siten tyytyväinen suoritukseemme. Toiseen vaiheeseen ei tällä suorituksella olisi oikeassa kisatilanteessa ollut virhepisteiden takia asiaa, mutta onneksi olimme treenaamassa. Niinpä opettaja suunnitteli meille toisen vaiheen radan.
Toinen vaihe sisälsi esteet A-D. Matkaan lähdettiin oikeassa kierroksessa hypäten este A eli sarjan b-osa. Siitä matka jatkui laukan vaihduttua vasemmaksi B-esteelle, joka ylittyi tälla kertaa kolautuksetta ja jälleen laukka vaihtui toivotusti oikeaksi. Siitä kaartimme C:lle, joka hypättiin hieman vinosti oikealle ja tehtiin täyskaartomainen mutka suunnaten uran kautta D:lle. Laukkaa en saanut C:llä vaihdettua, vaan korjasin sen ravin kautta ja jatkoimme D:lle. Siellä hyppy hieman vinoon onnistui myös ja laukanvaihdon kera. Kaarsin kuitenkin niin jyrkästi, että Melballa oli kova työ kääntyä ja laukata yhtä aikaa. Asiaa ei auttanut se, että itse könötin etukumarassa, ihan kuin olisin sillä muka auttanut ratsua, vaikka oikeasti tein sen työn vaikeammaksi. Olin kuitenkin tyytyväinen toisen vaiheen rataan siinä mielessä, että Melba ei kolauttanut puomeja alas, hyppäsi kiltisti hieman vinoon ja vieläpä kääntyi kivan tiukasti.
Tunnin loppuraveissa opettaja pisti minut pyörittelemään kentällä kahdeksikkoa, jossa pyysin Melbaa väistämään takaosaa ulommas eli laittamaan sisätakajalan hommiin. Oikeaan kierrokseen alkoi löytyä muutaman ympyrän jälkeen jo oikeaa ajatusta, mutta vasen oli sekä ratsulle että minulle tihkaampi. Sinnikäs muistuttelu sisäpohkeella ja tietoinen tarkkailu sisäohjassa roikkumisen estämiseksi alkoi tuottaa tulosta, jolloin vasenkin kierros meni vähän tasaisemmin. Ensi kerralla täytynee noudattaa opettajan vinkkiä ja vääntää kouluasioiden parissa asiat mallilleen, jonka jälkeen vasta on vuoro siirtyä esteiden pariin. Olisipahan sitten ainakin peruspalikat paremmin kasassa, joita sitten käyttää apuna esteiden kiemuroita tahkotessa.
Tunnin jälkeen harmitti ihmeen paljon siihen nähden, miten hyvät fiilikset yleensä saan estehyppelyistä. Tein tarpeettoman monta mokaa tunnin aikana enkä osannut korjata niitä tehokkaasti, vaan tein perään monta samanlaista huonoa toistoa. Hyi. Koulutunnilla olen oppinut kestämään mokailuni kohtuullisesti, mutta esteillä ne tuppaavat harmittamaan melko pahasti. En sitten tiedä, eikö keskittymiseni riitä vai mistä kiikastaa. Ehkä olen valunut taas siihen hoplaa-meininkiin, jossa vain kaahottelen menemään ja toivon hevosen tekevän työt puolestani. Se selittäisi kyllä paljon. Pitääpä ensi kerralla koettaa muistaa välissä siis ratsastaakin.
