Ihmeen vaivatonta vastalaukkaa

Aaltokankaan ratsutallien kankikurssin toinen päivä sisälsi yliasettamista hevosen notkistamiseksi sekä kunnon vastalaukkatreeniä. Sain jatkaa ratsastusta onneksi samalla ratsulla eli Aksulla. Tälle päivälle asetin tavoitteeksi ratsastaa hevosta vähän uskaliaammin ja yrittää korjata omaa istuntaani laukassa. Soutaminen näytti videolta katsottuna sen verran kamalalta, että asialle oli syytäkin koettaa tehdä jotain.

Mahtava meno, tiukka etu, öh, takakeno.

Tunti aloitettiin yliasettamalla hevosia käynnissä ja ravissa, jotta ne saataisiin vetristettyä. Oikeassa kierroksessa aloitin maltillisesti, ja opettaja huuteli kaikille säännöllisesti, että uskaltakaa asettaa reilusti. Rohkenin viimein alkaa asettaa reilummin. Aksu meni aika kivasti eikä yrittänyt lähteä väistöön, mitä pari muuta hevosta tehtävässä kokeili. Reilu asetus pysyi myös aika helposti, ja lopulta menomme kelpasi opettajallekin. Ravissakaan ei tullut oikeaan kierrokseen kummempia ongelmia.

Toista olikin vasen kierros, joka oli sekä Aksulle että minulle hankalampi puoli niin käynnissä kuin ravissa. Asetusta oli vaikea saada läpi ja jos sitä vähän saikin tehtyä, singahti Aksu helposti taas suoraksi. Koetin saada sitä antamaan periksi pyytämällä pohkeilla kevenemään edestä, mutta en saanut ohjeita selvästi perille. Opettaja kehotti vain jumppaamaan hevosta, jotta se alkaisi vertyä ja pystyisi asettumaan lähes samoin kuin oikealle. Käynnissä meno alkoi lämpenemisen jälkeen parantua, mutta ravissa palattiin taas nollaan. Siinä katosi sekä pyöreys että asettaminen aika ajoin. Opettaja kehotti käymään käynnissä, kun meno meni liian hankalaksi. Jatkoin sitten hevosen pehmittämistä tähänkin suuntaan ja pitkän puurtamisen jälkeen Aksu alkoi vähän kevetä. Apuna oli hyvän ravin ylläpitäminen, sinnikkäät reilut asettamiset, ulkopohkeella reitin vartiointi ja sisäpohkeella kevenemispyynnöt. Yhtä hyvää menoa kuin oikeassa kierroksessa oli emme saaneet, mutta onneksi sentään muutoksen parempaan.

Uljas Aksu. ♥

Tämän jälkeen pääsimme siirtymään tunnin toiseen tehtävään eli vastalaukkaan. Kuviona oli ratsastaa keskiympyrällä hetki myötälaukkaa ja jatkaa siitä lävistäjän kautta osa pääty-ympyrästä vastalaukassa jälleen lävistäjän kautta myötälaukkaan palaten. Vasemmassa kierroksessa opettaja ohjeisti ratsastamaan Aksua pyöreämmäksi. Yritin kyllä, mutta Aksu pysyi aika tiiviisti vakiomuodossaan. Jännitin hieman, miten vastalaukka lähtee sujumaan, mutta onneksi Aksu oli tässä aika taitava. Vasen laukka pysyi helposti yllä, vaikka laukkasimme pääty-ympyrää oikeassa kierroksessa. Vastalaukkaa aloiteltiin ensin asetuksella laukan suuntaan ja siitä sitten pois. Aksu hanskasi molemmat hyvin eikä missään vaiheessa tuntunut, että se pudottaisi raville. Olin ihan ihmeissäni, sillä en ole tainnut aikaisemmin ratsastaa näin vaivattomia vastalaukkoja. Opettaja prässäsi meitä mukavasti vaatien lyhyempää laukkaa. En päässyt aivan eiliseen tasoon siinä, mutta meno kuitenkin oli aika hyvää siitä huolimatta. Esitimmepä myös eiliseen verrattuna paremman siirtymisen laukasta käyntiin, vaikkakin hyödynsinkin siinä voltille kääntämistä.

Oikeassa laukassa tehty vastalaukka vasempaan kierrokseen tuntui Aksulla vähän hankalampana laukkana. Asiaa ei varmasti auttanut oma istuntani, joka tuppasi valumaan vasemmalle hankaloittaen hevosen oikean laukan rullausta. Yritin myös korjata omaa istuntaani, jotta en vaikeuttaisi tehtävää sillä ja hetkittäin tuli sujuvampia pätkiä. Painoni valahti kuitenkin vikkelästi aina takaisin vasemmalle, jos hetkenkään unohdin vartioida sitä. Aksu ei kuitenkaan pudottanut tässäkään laukassa raville, joten olin jälleen aika tyytyväinen. Soutamisen korjaaminen jäi sitten vähemmälle, vaikka välissä yritin keskittyä istuntaani ja miettiä, mikä pistää minut liikkeelle. Koetin irrottaa jalkojani niin, etten puristaisi polvilla, vaan pitäisin pohket tuntumalla. Koetin myös mukautua liikkeeseen paremmin, mutta videolta tarkasteltuna meno ei kauheasti parantunut.

Tunnin varsinaiset tehtävät päättyivätkin tähän. Loppuraveissa opettaja halusi nähdä hevosten venyttävän eteen ja alas. Meillä Aksun kanssa tämä ei ihan sujunut niin kuin piti, sillä ratsu halusi edelleen pysyä samassa muodossa. En päässyt siis valaistumaan tässä siitä, miten hevosen saisi muuttamaan muotoaan. Olisi pitänyt muistaa kysyä tätä opettajalta, mutta enpä hoksinut. Loppuraveissa muuten tasaisesti mennyt Aksu lopulta päätti, että oviaukossa on hirviö ja otti muutamia sivuaskelia. Nytkähdin tietysti etukenoon tästä, mutta onneksi Aksu ei jatkanut siitä enää minnekään. Muuten olisin huteran tasapainoni kanssa ollut ihmettelemässä menoa maasta käsin. Tämä tosin osoitti sen, etten antanut ratsulle tarpeeksi mietittävää, kun sillä oli aikaa nähdä omiaan. Kaiken kaikkiaan kurssi oli varsin mukava, vaikka sillä ei erityisempiä koulutemppuja tehtykään. Minulle tosin oli tarpeeksi haasteellista nämäkin tehtävät, joten vaikeammissa asioissa olisin varmaan ollut pulassa. Aksu oli kyllä varsin mukava ratsu, jolla menisin vielä muulloinkin mieluusti. Ilman säikähdyksiä tosin.

Videoista ja kuvista kiitos Noralle!