Mortti-putkeni katkesi, kun parka on sairastunut kuumeeseen. Toivottavasti polle paranee pian, surkeaa olla kipeänä varmasti hevosenkin mielestä. Tosin tuurini pollearpajaisissa ei ole virittäytynyt silti kovin reippaasti, sillä tällä kertaa onnetar oli pistänyt minulle Hewronin eli Hessun.
Hessu oli joskus vakipolleni arpajaisissa ja taisin oppia menemään sillä siedettävästi. Myöhemmin arpajaiset eivät enää antaneet sitä, mutta näemmä olen mennyt sillä kuitenkin kerran tälle kesälle. Tuntimerkinässä lukeekin, että tuona kertana sain kiitolaukkaa ja pukinkin. :) Hessusta on jäänyt mielikuva laiskanpulskeana tapauksena, joka kuitenkin osaa asiat. Näillä mielikuvilla suunnattiin tunnille. Kannukset jätin pois, jälleen.
Hessu yllätti, ihana polle! Kyllähän se olisi saanut olla astetta, jos toistakin reippaampi, mutta ei se kyllä tervassa kävellyt. Kannukset olisivat toki voineet korjata tilanteen hyvin, mutta toisaalta vielä kokemattomalla käyttäjällä saada pollesta turhankin paljon virtaa irti. Hessussa kun sitä riitti, laukassakin sen sai reippaasti eteen eikä se edes volteilla pudotellut sitä pois. Hienoa!
Tunnin treeninä oli hevosen aktivointi, pienoinen pohkeenväistätys ja siirtymiset volttien avulla. Siirtymiset sujuivat ihan hyvin, kun treeni aloitettiin rauhassa löysin ohjin. Hessu kulki ihan kivasti ja siirtyi ravillekin riittävän näppärästi. Laukat nousivat myös ilman kummempaa vaikeilua, joskin alussa tahti oli hessumaisen laiskaa. Tosin pienellä yllytykselle sai mukavia spurtteja. Siirtymisistä ei valitettavaa kyllä.
Pohkeenväistöä tehtiin kääntymällä lyhyen sivun puolivälistä täyskaarrosmaisesti kohti pitkää sivua. Sinne siirryttiin väistättämällä. Hessu meni, joskin kuski taas pisti vauhtia väistätyksen sijaan ja muutamat, jos toisetkin kerrat valuivat vain kävelynä. Pari kertaa Hessu kuitenkin väisti ihan kivasti. Pohkeenväistöstä on näemmä muodostumassa minulle ongelma. Taidan istua miten sattuu, pidellä ohjia vaikka ja miten sekä kruunata kokonaisuuden pohjeavuilla, joita ei taida edes olla. Lisää treeniä tästä, siis.
Volttihomma toimi niin, että vedettiin kahdeksikkoa. Aina sen keskellä suunnanmuutoksissa käyntiin ja nostot raviin tai laukkaan voltille lähtiessä. Hessu meni ne mukavasti. Laukka pysyi kasassa, vaikka voltit olivat aika pienet. Hyvin kuitenkin meni eikä pudottanut raville, vaikka niin ehdin kuvitella. Ongelmaksi tosin muodostui toisen volttikahdeksikon pääte. Se siis loppui siihen, että laukataan suoraan päätyä kohden ja siitä käännytään haluttuun suuntaan. Kuskihan oli taas niin unessa ja omissa maailmoissa, että Hessu päätti aina oikaista mielensä mukaan. En muka saanut sitä menemään suoraan. Vasta parin lisäkierroksen jälkeen ja ravissa edeten se meni nätisti suoraan ja kääntyi tismalleen ohjeideni mukaan vasemmalle. Taas oppia kantapään kautta siitä, ettei polle kovin usein lue ajatuksia, vaan odottaa myös ohjeita. :)
Hessusta jäi hyvä fiilis kuitenkin. Ei tunnu siis pahalta, vaikka toisenkin kerran sattuisi arpajaisista. Tosin nyt alan jo oikeasti toivoa mielessäni, että Perillus napsahtaisi pitkästä aikaa. On jo ikävä sitä mustaa herraa.
