Eilisen C/B-tunti ei ainakaan ensimmäisellä kerralla pelottanut minua vaihtamaan takaisin C-tuntiin. Treeniohjelmassa kun oli luvassa samaa, mitä treenasimme jo edellisellä viikolla C:n porukassa. Lisäksi tuntilaisissa oli jonkin verran niitä, jotka ovat aiemmin tahkonneet saman tasoista tuntia kuin minä. Annan siis itselleni luvan kokeilla, jos tuo tunti olisi tarpeeksi vaativa, muttei liian vaikea vakitunnikseni.
Pollelistaa vilkaistessa kasvoille nousi epätoivoinen hymy. Daimler eli Tapsahan se minulle napsahti. Mikäpä siinä, Tapsa osaa, mutta edelleen tykkää liikkua minun kanssani kuin täi tervassa. Hitaasti, hitaammin, liki minimoiden koko vauhdin.
Tunnin treeninä oli pohkeenväistö pitkän sivun myötäisesti. Aluksi käynnistä. Sehän sujui hyvin, Tapsa liikkui kyllä tahmeasti, mutta ainakin oli aikaa korjata, jos se lähti jonnekin valumaan. Sitten ravia. Siihenpä se kaatuikin. Osaan asian teoriassa, mutta se rysähtää siihen, kun vaikuttaminen hevoseen on ihan onnetonta. Täytyy opetella kunnolla se järjestelmällisyys ja loogisuus. Ehkä sillä saan apuni perille niin, että polle myös tottelee.
Ravissa suurimmat ongelmat olivat vauhdin pysähtyminen eli käyntiin siirtyminen. Toisena se, että jos vauhti pysyi, valui Tapsa jalkojeni ja pohkeeni väistämisestä pois. Mutta tunnin aikana sain pari kelvollista väistätystä, vaikka ne vaativat melkoisen mittelyn Tapsan kanssa. Mutta pari onnistunutta on parempi kuin kaikki huonoja.
Tapsa ei muuten silti ollut NIIN paha kuin yleensä olen ajatellut. Kyllä, se liikkui hitaasti ja oli laiska, mutta ei niin laiska kuin muilla kerroilla. Mikä parasta, se ei liiemmin pudotellut esimerkiksi laukkaa eikä alkanut vängätä kanssani siitä, että mihin suuntaan käännytään. Ei jäänyt siis kovin paha mieli tunnista, se on aina hyvä merkki.
Mietiskelen vielä, käynkö varalta testaamassa tämän viikon C-tunninkin. Eri opettaja olisi luvassa ja olen ollut yhden viikon pois, joten siksi olisi ihan hyväksyttävää ottaa ylimääräinen kerta. Mutta pitää katsoa. Sehän on kuulemma katumista parempi. :)
