Minulla on näemmä jokin kausi taas pollen kanssa. Nyt se on Montana eli Mortti. Se pikkuinen hapannaama. Kävin tosiaan tänäänkin heppailemassa, kun olin ilmoittautunut sekä C/B:lle että C:lle. Hetken aikaa hymisin, että taidanpa alkaa heppailla syksyn ajan kahdesti viikossa. Se olisi huippua, mutta pitää vähän katsoa.
Kuitenkin, Mortti-kausi jatkui. Periaatteessa siinä ei ole kovin paljoa enää pahaa. Meillä ei ole suuria riitoja siitä, mihin mennään, mutta toki välillä tuonkin asian kanssa pitää vähän kinastella. Tunnin alussa tämä polle kulkee myös tervassa ja on ihan uskomattoman laiska. Mutta aika nopeasti se vetreytyy onneksi. Toistaiseksi en ole saanut sitä niin herkäksi, että esimerkiksi laukat nousisivat istunnalla. Sitä treenatessa.
Elikäs treeninä hieman istumista ja sitten siirtymisiä. Mortin ravi on yksinkertaisesti kauheaa. Minun höpöistunnalla ei siinä pysytä millään ilveellä, joten parin hyvän askeleen jälkeen pompinkin kuin perunasäkki selässä. Positiivista oli se, että Mortti vertyi vähän reippaammaksi tahmaisen alun jälkeen.
Ravisiirtyilyn jälkeen tulivat laukannostot. Yhdeltä törpöltä laukka, toiselta raviin ja kolmannelta käyntiin ja sama uusiksi. Laukat nousivat ihan ok, ei mitenkään reippaasti, mutta ei kaikkein vaikeimminkaan. Harmitti vain, etten saanut Morttia tarpeeksi herkäksi, että laukka olisi lähtenyt pyörimään istunnalla. Tosin Mortti reippaannutti laukkaa, mutta vasta käännyttäessä lyhyeltä sivulta jälleen pitkälle. Muuten meni ihan kivasti tuo treeni.
Toivoisin kyllä, että seuraavilla tunnilla saisin reippaampia ja tottelevaisempia polleja alle. Tosin nämä kerrat ovat olleet hyvin opettavaisia. Mikään ei ole tullut liian ilmaiseksi. Voisinpa mennä pitkästä aikaa Perilluksella koulua tai ehkäpä Mantalla. Tuiskukin olisi kiva, mutta se ei taida enää käydä meidän tunneilla, harmi sinällään, vaikka se polle on eläkkeensä jo ansainnutkin. :) No, pollearpajaiset ovat yhä kivoja ja ne vaikeimmat vain opettavat lisää. Hyvä niin.
