Estekurssi tosiaan oli ja meni 22.-24. heinäkuuta. Aivan huippua! Tuon jälkeen kyllä tuli niin vahva olo, etten minä sitä koulua kyllä enää jaksa vääntää. Vaikka eipä tässä vaiheessa tosiaan voi tuollaisia mennä sanomaan. Mutta ehkä voisin vähän miettiä, jos ottaisin joka toiselle viikolle estevalmennuksen ja muulloin kouluväännön. Pitää miettiä, mutta nyt sitten kurssiin.
Hevoseksihan olin jo aikoja sitten ruinannut sen liki parhaimman eli Perilluksen. On se vain niin huippu, ettei tarpeeksi voi kehua.
Ensimmäinen päivä
Keskityttiin temmon säilyttämiseen ensin puomeilla. Pera kulki kivasti, mutta en saanut siihen samaa kontaktia kuin yleensä. Siksi tunnista jäi vähän harmitus päälle, sillä se yhteinen asenne ja meininki on tuon ja minkä tahansa muun pollen kanssa parhautta.
Mutta tempo saatiin kohdilleen, kunhan vain se kuski muistaisi pyytää kerralla sen temmon eikä yrittää lisäillä kesken kaiken. Siinä, että Peralla on mennyt usein, on yksi hyvä puoli esteitä ajatellen. Sen laukka ja vauhti ovat tuttuja, joten askelten arvioiminen onnistuvat mukavasti.
Tunnin lopussa pompittiin sarjaa. Minua jäi vähän mietityttämään, että kumpaa opettajaa uskon. Toinen yrittää nostaa minut pois makoilemasta kaulalla ja toinen vastaavasti pistää sinne. Ehkäpä haen sellainen kompromissin. Muuten hyppyasento on kohdallaan, mutta toisinaan tosiaan seison siellä jalustimilla ja jalat menevät huonosti. Se korjautunee sopivasti mitatuilla jalustimilla ja sillä ajatuksella, että takalistoa taakse, ei suoristautumista ja ylöspäin kurottelua.
Tosin plussaa tästä päivästä: laukkamitoitukset osuivat aika hyvin nappiin. Puomille tultaessa pystyin yllättävän hyvin laskemaan sen, että sitä ennen mahtui kolme laukka-askelta ja neljäs napsahti puomiin. Hyvä päivä, onneksi oli vielä kaksi jäljellä!
Toinen päivä
Tänään otettiin jo muitakin esteitä hieman. Oli kyllä hienoa päästä toista päivää peräkkäin ratsastamaan. Tuntumakin Peraan oli parempi, ihana pollehan se on. Siitä ei mihinkään pääse. Edelleen pysyttiin temmossa ja paneuduttiin lisää istuntaan. Hyvää treeniä siis.
Taisimme hypätä 70 cm:n esteitä ainakin, ehkä isompiakin. Opettaja kun totesi, että kaiken muun voi opetella pienillä esteillä, mutta ei hyppyyn mukautumista. Pomppu kun kasvaa yllättäen esteiden kasvaessa. Peran kanssa pomput eivät tunnu onneksi enää missään. Osaan makoilla/seistä/rötköttää siellä kaulalla jo niin tottuneesti varmaan. :) Temmon säilyttäminen vaatii kyllä treeniä vielä minulta.
Kolmas päivä
Nyt sitten pistettiin kahden päivän annit yhteen. Rakennettiin kisarata, johon tuli muun muassa trippeli! Ensimmäistä kertaa moista hyppäsin ja se hirvitti maasta käsin. Tutustutin Peran siihen huolella aluksi eikä se vaikeillut sen kanssa laisinkaan.
Rata käveltiin opettajan kanssa läpi ja ohjeistusten kera yritettiin miettiä järkeviä reittejä. Sarjojen väliin piti saada tietyt laukka-askeleet mahtumaan, yhtenä temppuna siis. Mikähän siinä on, että vaikka ei ollut oikea kisatilanne, pisti jännittämään? Radan opettelukin meni siinä 10 minuutissa ja ihme kyllä jäi mieleen!
Se oli ihan mielenkiintoinen rata. Paljon erikoisempaa kuin mitä aikaisemmin on ollut. Esteelle ei esimerkiksi ollut suoraa lähestymistä, vaan pieni kaarre. Siihenkin ohjeistettiin laukka-askelten määrä, mutta menin sen vähän vauhdikkaasti. Päässä kun pyöri ajatus, että tällä kertaa en ainakaan hidastele. Laukanvaihdot menivät aika kivasti! Taisin ravin kautta siirtää kerran tai pari, mutta muuten Pera taitavana vaihtoi itse. Tuo pitäisi opetella, helpottuisi rata paljon.
Radalla oli myös muuri, jonka korjauskierroksella sain Peran väistämään kaksi kertaa huonolla lähestymisellä. Tuo on kyllä paha ongelma. Radalla Pera sen sijaan hyppäsi muurin ongelmitta, mutta järkyttävällä tiellä. En osannut ohjata oikein ja Pera päätti ottaa ohjat omaan suuhunsa ja vipsautti terävän käännöksen ja selvitti esteen näppärästi.
Trippelille kannustin vauhdilla ja se meni kyllä ongelmitta. Ihan ok rata, mutta keskittymistä pitää treenata todella paljon. Menee sähläykseksi ja se kostautuu huonoilla tievalinnoilla. Se puolestaan johtaa vielä jokin kisakerta siihen, että Pera saa tarpeekseen ja kieltää tai laukkaa esteen ohi. Sitten omat pasmat menevät niin sekaisin, että rata varmasti haihtuu mielestä. :)
Kurssi oli kyllä opettavainen ja sai paljon vinkkejä korjauksiin. Jatkossa tosiaan alkan keskittyä istuntaan entistä enemmän, teiden valintaan ja tempoon. Katse on jo oikein mukava radalla ja Peran kanssa yhteistyö toimii aika kivoin. Noilla eväillä on todella hyvä jatkaa esteratsastusta.
