Asettamista ja taivutusta oli tällä kertaa ratsastusohjelmassa. Niitä treenailtiin kiemuraurilla ja tulipahan tehoannos moista oppia. Pollekseni rapsahti nuoriherra Kolin Rappen, norjalainen kylmäverinen. Täytyykin kehaista Rapen muotoja, sillä vaikka säkäkorkeus ei ole hurja (n. 155 cm), niin pollella on ihan sopivasti muhkeutta, jottei jalat viuhdo ilmaa. Ei siis lainkaan mikään pullurainen, hyvin muodostunut vain. :)
Rappen onkin harvinainen herkku, sillä tällä kertaa napsahti vasta toinen kerta sen kanssa. Enkä ihmettele, se kuitenkin on vielä nuori ja olisi hyvä, jos osaavammat ratsastaisi sitä vielä eteenpäin. Minunlaiseni häseltäjä toimii siedätyshoitona muita vastaavia varten. Rappenissa kivaa on se näiden kahden kokemuksen perusteella, ettei se keksi oikutella. Vauhtiakin löytyy, joskus on vaikea tunnistaa meneekö se laukkaa vai kiitoravia, kun vauhti on molemmissa liki sama. ;)
Kiemuraurilla päästiinkin treenaamaan asetusta ja taivuttelua kunnolla. Harjoitus lähti lyhyen ja pitkän sivun kulmauksesta keskilinjaa kohti asetettuna vasemmalle. Keskilinjaa lähestyttäessä suoristettiin ja siitä lähdettiin oikealle asettuneena voltille. Siitä puolestaan päädyttiin keskilinjalle, suoristus ja asetus vasemmalle ja toista lyhyen ja pitkän sivun kulmausta kohden. Laukassa puolestaan lähdettiin lyhyen sivun keskeltä, tehtiin pitkien sivujen keskelle voltit ja toiseen päähän pääty-ympyrä.
Kiemuraurat menivät suhteellisen hyvin. Minun olisi pitänyt vain olla tarkempi asetuksissa ja pyytää Rappen pitämään pää oikein. Opettaja sanoi, että sillä on vielä varsamaisuutta jäljellä sillä tavalla, että se pyörittelee päätään. No, ensi kerralla osaan kiinnittää tuohon huomiota. Mukavaa kuitenkin oli se, että kiltisti se asettui eikä jääräpäillyt vastaan. Perusuralla tosin tuon pään kääntelyn huomasi. Joskus se asetteli itseään vasta-asetukseenkin. Tokkopa tosin tarkoituksella, mutta ehkä se koulii itsestään salaa taiturin tuolla saralla.
Laukkaharjoitus olikin kuskin mielestä hurjan jännittävää. Rappenin laukka on vielä vähän epävarmaa, joten se korvaa tasapainon vauhdilla. Kyllä, vauhdilla ja sellaisella, että se tuntuu. No ehkei ihan niin lujaa muiden mielestä, mutta minulle kyllä. Ongelmaksi muodostui sitten se, että kuski oli auttamattomasti jäljessä. Volttikohdissa tuntui, etten ehdi saada pollea hallintaan ennen käännöstä. Sitten hoksasin taas käyttää jalkoja ja muutaman kerran voltit menivät todella nappiin. Rappen lähti heti kääntymään eikä pyörähtänyt vain häntänsä ympäri, vaan teki kauniin voltin. Eli seuraavalla kerralla enemmän tuntumaa ja luottoa siihen, että vauhdista huolimatta polle saa käännettyä itsensä. Yritin rauhoittaa laukkaa, jotta saisin ohjauksen paremmaksi, mutta siitä tuloksena oli usealla kerralla se, ettei Rappenin tasapaino riittänyt ja se pudotti kipiraville. Mutta Rappenista tulee todella mainio polle vielä. Tykkään siitä jo nyt.
Jos vilkaisin tuntisuunnitelmaa oikein, olisi ensi kerralla puomeilua ja sitä seuraavalla esteitä. Jee, minun lempparia. :) Täytyykin alkaa treenata sitä istuntaa, ettei taas hölsky kuin mikäkin tapaus.
