Blogailuni on vähän unohtunut tässä parin kolmen kerran ajalta. Jos nyt laskin oikein. Mutta ei hätää, pistetäänpä yhteen kirjoituksen kolmen kerran anti.
Elikäs aiheina ovat olleet puomit, esteet ja samat toisenkin kerran, mutta valmennuksessa. Jokaisella kerralla olen saanut istua ihanan polleherran selässä. Tämä tapaus tottelee nimeä Perillus. Eli olen ollut todella tyytyväinen pollearpajaisiin. :)
Puomitunti oli valmistelua seuraavan viikon esteilyä varten. Tällä kertaa tähdättiin laukan hallintaan. Puomivälejä piti mennä tietyillä askelmäärillä ja hommat sujuivat ihan kivasti. Perillus kun ei keksi kummia metkuja, mitä nyt näkee välissä mörköjä. Huomasin vain tuon ja näiden parin muun kerran aikana, että aloitan harjoituksen liian löysästi. Siitä on vaikea saada uutta virtaa, kun ensin antaa mennä vetkuillen. Uutta opittavaa taas.
Estetunti oli todella mukava! Tunnista jäi tosi hyvä mieli, kun en tehnyt suuremmin virheitä ja Perillus toimi kuin musta, suloinen unelma. Lisäksi aiemmin tasapainoa horjuttaneet hypyt ovat tulleet tutuksi. Se oli paras anti, kun tiesi hypyssä olla oikeassa kohtaa mukana. Eli ei toivoakaan, että pollessa olisi ollut vikaa. Vain siinä keikkujassa.
Nyt tällä viikolla valitsin estevalmennuksen oman vakkarituntini sijaan. Tämä johtui yksistään siitä, että olen ilmoittautunut huomiseen tallin estekisaan. Luokka II eli 50 sentin esterata odottaa minua ja Perillusta! Sain myös valmennustunnille Perilluksen ja ihan opettajan mainitsemana. Oli huippua, kun tuli viesti, että ottaa se polle, kun se sopii minulle.
Estevalmennukseen pitää kyllä mennä toisenkin kerran. Siihen otetaan maksimissaan viisi ratsukkoa, joten tilaa on ja tunnissa ehtii hypätä paljon enemmän kuin normaalisti. Tunnilla tuli myös mukavan vaihtelevia treenejä. Lämmittelynä hypittiin paria tavallista estettä ilman mitään kummempia. Sitten siirryttiin kiemurauraiseen estekolmikkoon. Siinä tehtävänä oli ohjaus ja laukanvaihdot. Siinä tuli ensimmäinen pattitilanteeni. Osaan vaihtaa laukan vain ravin kautta enkä osannut antaa Perillukselle sellaisia apuja, että se olisi hoksinut minun pyytävän laukanvaihtoa esteen jälkeen.
Toinen hyvä harjoitus oli se, kun kolme estettä oli sellaisessa linjassa toisiinsa nähden, että niistä pääsi suoraan hyppimään. Tämä tietenkin tarkoitti, ettei esteelle tulla sitä nähden suoraan, vaan juuri vinossa. Tämä oli vähän haastavampi. Sain Perilluksen pysymään jossain määrissä suorana, mutta en kovin hienosti. Lisäksi laukka päätyä kohden oli vaikea. Perillus näki siellä varmaan sata ja yksi mörköä ja lipsahti aina ennen aikojaan omille teilleen.
Estevalmennus meni muutoin kivasti. Oli mukava saada mennä Perilluksella, kun parin kerran aikana oli vähän tottunut. Etenkin ne hypyt. Niihin pääsi mukavasti matkaan, pääosin ainakin ja se on tärkeintä. :) Tosi kannustava olo jäi kyllä valmennuksesta. Nyt pitää vain oppia rata, muistaa kaikki säännöt, ohjata Perillus täsmällisesti esteelle, vaihtaa ravin kautta laukat ja pitää sama, sopiva tempo koko radan ajan. Sitten pitäisi olla ensimmäiset estekisat ohi ilman suurempia nolouksia. Toivotaan siis parasta!
