Tutkielman kirjoittaminen ei ota luonnistuakseen, kun mielenkiinto karkailee koko ajan. Puranpa sitä sitten tähän, jotta viimeisinkin heppailu tulee kirjattua muistiin.
Potter-polle sattui ratsukseni. Mieluinen yllätys, sillä herralla en ole mennyt kuin muutamia kertoja. Päivitinkin juuri heppalistauksen ja Potterille napsahti neljäs kerta vasta. Olen vähäisten kokemusten pohjalta mieltynyt polleen kyllä, sillä niinä kertoina se on ollut kiva ja reipas vailla kummia metkuja. Ainoa miinuspuoli on se ravi. Herttinen aika sitä pomputusta, mutta optimistisesti on vain ajateltava, että jos siellä pysyy nätisti kyydissä, on istunta kunnossa.
Ehdin ennen tunnin alkua naurahtaa toiselle ratsastajalle, että tunnilla humpsutellaan harjoitusravia, kun minulle sattuu tallin pomppuisin polle. Niinhän sitä sitten tehtiinkin, kun tunnin teemana oli istunta. :)
Mutta ei pahemmin mennyt. Alkuraveissa keskityimme pysymään jalustimien varassa ylhäällä ja se onnistui kivasti. Tosin ensin piti vähän totutella siihen raviin, mutta sen jälkeen luonnistui. Sitten saimmekin nakata jalustimet pollen kaulalle ja köpötellä pitkät sivut harjoitusravia. Kulmat sai mennä käynnissä, jos istunta arvelutti. Sitähän se teki aluksi. Hymyilitti hurjasti, kun pomputtelin Potterilla menemään. Töminä vain kuului, kun istuntani oli hakusessa. Mutta sitten tapahtui ihme! Älysin hieman, miten minun pitää olla mukana, jotten pompi kuin pahanen jänis. Sain jopa kehua opettajalta, kyseessähän kuitenkin oli tallin pomppuravisin polle.
Sitten pitikin treenata astetta haastavampaa. Jalustimet jalassa harjoitusravia ja opettaja varoittikin, että jos jaloille laskee painon, sitä pomppii siellä. Niinhän se minulla kävi. Pienten pätkien verran sain rentoutettua jalkoja hieman ja istunta parani, mutta sitten sain taas jalat väärin ja pompin. Mielessäni hymisin sille, että jos joskus osallistun koulukisoihin, teen kyllä sen tempun, että tuomareilta piilossa oleva jalka lähtee jalustimesta, jotta istunta paranee. ;)
Lopussa ehdittiin vielä tuumailla istuntaa laukassa. Potterin laukassa ei onneksi ole vikaa, siihen mukautuminen on helppoa. Sen istumisen kanssa ei siis ollut ongelmaa ja Potter oli mukavan reipas, joten kevyestä pyynnöstä se nosti laukan ja antoi mennä. Se sitten muodostuikin osaamattoman hiljentäjän kanssa ongelmaksi.
Treenasimme myös sitä, että laukka nostetaan käynnistä ja päästään siitä takaisin käyntiin. Laukkahan nousi hienosti, kun Potter oli itsekin laukkatuulella ja olisi mieluusti painellut maneesia monta kierrosta vauhdilla. En vain saanut laukkaa putoamaan käyntiin jouhevasti. Matkalle tuli tosi monta ravailua ja se jäi vähän harmittamaan. Potter kuitenkin kuunteli tunnin aikana minua hyvin, kun alussa testailin kaasua ja jarrua. Ensi kerralla pitää kiinnittää huomiota lisää siihen, että hidastuspyyntö menee oikeaoppisesti perille.
Potter on mieluisa polle kyllä. Sitä voisi alkaa oikeasti harkita estekisoihin ja ehkäpä sitä voisi pyytää muutamalle koulutunnillekin kokeiluun. Tai ehkä tohtisin kysyä, olisiko tallin estevalmennusryhmässä tilaa ja onko Potter vapaana moiselle. Ainahan sitä testata kannattaa. Hyvä mieli jäi tunnista ja Potterista, joten mukava kerta oli heppailla.
