En malttanut olla heti raportoimatta uusinta polle-enneunea estetunnista! Kuten viime merkinnöistä on huomannut, eivät unet ole aina oikein tulleet toteen, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Eli unessa todentuntuista oli toki se, että meillä oli tehtävänä juuri se harjoitus, jota käsittääkseni jatkamme nyt tälläkin kertaa. Unessa saapastelin maneesiin ja hevoseni odotti siellä. Olin ensin innoissani, kun en tunnistanut sitä. Sitten sivelin erikoisesti muotoiltua satulaa ja siitä sitten tajusin, että voi ei, se on Tapsa! Sitten yksi talliporukasta sanoi, että lähdetään vaihtamaan minulle hevosta, kun hän tiesi ja tietää oikeastikin, että minä ja Tapsa emme oikein toimi yhdessä. Tosin ehdin unessakin miettiä, miksi hän ei voinut vaihtaa päikseen pollea, sillä hän meni Pokulla.
Sitä ei mietitty unessa, vaan kellon ollessa kuutta vaille seitsemän lähdimme talliin etsimään sopivaa pollea. Pöydällä oli kolme pollelistaa, joista kahdessa oli ihan outoja hevosia. Yksi esimerkiksi oli toiselta tallilta tuttu O'Neill. No, löytyi se oikea lista, mutta tunnille oli kauhea ryysis ja pollet loppuivat. Sitten tämä toinen keksi, että hei, haetaanpa tuolta takaa minulle suomenhevostamma Ilo. Se ilmeisesti oli tallimestarin polle ja hyvä sellainen. Tunnille mars ja pääsin pitkästä aikaa hyppäämään unessa! Yleensä ehdin aina herätä ennen. Pollehan kulki kivasti, mutta sitten tulikin jo herätys.
Eli mitähän päättelen unesta? Ilmeisesti se arpoo minulle kovasti Tapsaa ja ehkä tällä kertaa kehtaan jo ruikuttaa siitä, että onko mahdollisuutta vaihtaa. Eihän sitä saisi ruikuttaa, mutta toisaalta tykkäisin vielä opetella asioita minulle vähän helpommilla hevosilla. Ehkä sitä joskus oppisi ja saisi rauhallisemmatkin pollet lentoon.
