Vadelma-lakritsikallo suuhun ja muistelemaan toissapäiväistä estetuntia. Enneuneni alkavat jo sattua oikean maailman kanssa hieman samoille aalloille. Ei, tallille ei ollut yllättäen ilmestynyt heinäladon taakse lisää karsinoita, joissa olisi majaillut enneunen povaama Ilo-suomenhevostamma. Ratsukseni sattui kuitenkin unessa esiintynyt polle Hervan Poku. Olin ihan tyytyväinen, sillä en muistanut kovin suuria ongelmia pollesta. Olisi kannattanut tosin.
Poku oli jo valmiiksi maneesissa ja näytti ihan reippaalta, kun seurasin edeltävää tuntia. Hyvä asia, valmiiksi kolunnut puomeja ja voisi nyt sorjasti pomppia esteiden yli. Mitäpä siitä muuta kuin omalla vuorolla selkään. Pollesta löytyi kaasu ja jarru ihan mukavasti, mutta ratsastaja unohdit vilkut jonnekin. Kääntyminen takkusi niin, että naurattikin välissä. Sitten muistin, että kesällä menin Pokulla puomitunnit ihan reunoja hipoen, sillä keskelle oli vaikea päästä, kun en saanut pollea hyppysiini.
Ongelma ilmeni aika alussa. Tehtävänä oli puomit ja niiden avulla voltit. No, menimme volttia vähän miten sattuu. Välillä en saanut Pokua uralta ollenkaan voltille ja kun sain, voltti kutistui naurettavaksi pyörähdykseksi. Tuli taas onneton olo, kun sama pirullinen asia vaivasi enkä saanut ratkaistua sitä järkevästi.
Eikä siinä vielä mitään, onnettomin oli vielä tulossa. Alussa hypimme estettä voltilla. Kahdella ensimmäisellä kerralla hurauttelin suoraan jättäen esteen vasemmalle taakse. En vain saanut pollea käännettyä, vaikka opettaja kovasti muistutti oikeista avuista. Oli turhauttavaa, kun luulin tekeväni oikein, mutta mitään ei tapahtunut. Pääsinkin hyppäämään esteen ehkä kahdesti, jippii.
Pääsimme myös pomppimaan useampaa estettä kerralla. Se meni vähän paremmin, kun olin jankannut hevosen kanssa odotteluvuorossa sitä, että kyllä minä oikeasti haluan sen kääntyvät sinne, minne sanon. Alussa tosin piti osoittaa mielipiteeni napakasti, mutta sen jälkeen polle ymmärsi, että parempi mennä kiltisti.
Lopussa hypättiin neljä estettä putkeen. Homma sujui ihan kivasti, vaikka vedin vähän mutkia suoraksi. Tällä erää minulle on sattunut niitä hevosia, jotka hyppäävät vähän vinostikin, joten ongelmaa ei ole tullut. Se tosin odottaa ja kasautuu siihen asti, kun joskus tulevaisuudessa pääsen vähän isompien esteiden pariin. Sitten polle pistää jarrut päälle, jos ohjaan sen liian vinkkarallaan kohti estettä.
Mutta Poku ansaitsee kehuja. Se innostui pienistäkin esteistä mukavasti. Aiemmin Peralla hypätessä minulla oli vaikeuksia mukautua sen loikkaan. Poku innostuikin esteistä ja spurttasi parilla nopeammalla laukka-askeleella estettä kohden ja mielessäni ehti jo välähtää ajatus "voi apua, en pysy kyydissä kuitenkaan", mutta mikä mahtava homma! Pokun hypyt olivat mainioita, niissä pysyi helposti mukana ja tuli kerralla hyvä fiilis. Vau, minä pysyn hypyssä täsmälleen mukana ja se tuntuu mukavalta ja pehmeältä.
Tunnin jälkeen mietin, että Poku voisi olla hyvä vaihtoehto estekisoihin, jos ja kun hallitsisin sen. Muuten estekisaurani alkaisi sillä, että viilettäisin pollen kanssa jo ensimmäisestä esteestä ohi. Voisi hivenen nolottaa, ehkä jopa enemmän kuin se, että olen 23-vuotiaana kisaamassa minua puolta pienempien heppaharrastajien kanssa. :) Pitää miettiä asiaa ja ehkäpä kokeilla Pokua jatkossakin ja sitä, saammeko yhteisen sävelen jollain tavalla.
