Hewron eli tutummin Hessu. Siinä on nätti polle, eikös? Se myös kiilasi eilisen tunnin jälkeen johtoon tuntipollelistassani. Eli olen mennyt sillä eniten tunteja, kun toisen paikan nappaa Epper ja kolmanneksi laukkaa Tuisku.
Tunnin teemana oli pohkeenväistö pätkissä. Pitkälle sivulle saavuttaessa lähdettiin väistättämään, oikaistiin ja sitten taas väistätettiin lisää. Harjoitus lähti käynnistä, sen jälkeen käynti ja raviin siirtyminen. Sitten ravissa ja laukan nosto. Homma vaikutti simppeliltä, olisi vain pitänyt olla väistöekspertti eli Manta-tamma alla ja johan olisi sujunut.
Hessulla ja minulla olikin pariin otteeseen melkoisia vakiputkia. Taisinkin oppia menemään sillä ja nyt pitkän tauon (liki kolme kuukautta) aikana olen ihan unohtanut sen pollen toiminnot. Vaikka Hessu onkin tunnettu siitä, ettei sillä kaahailu ole aina ykkösjuttu, liikkui se kuitenkin ihan kivasti. Vähän tietenkin jähmeästi verrattuna muiden tuntien pollevalintoihin, mutta ei mitenkään mahdottoman etanasti.
Minulle niin rakas ongelma tosin päätti muistuttaa olemassaolostaan. Kääntäminen & ulkoapujen käyttö. Kaksi hyvin vaikeaa asiaa minulle. Ehkä pitäisi poistaa se sisäohja kokonaan jonkin tunnin ajaksi ja kokeilla sitten asiaa ihan uudemman kerran.
Hessu väistöi kyllä ihan kivasti. Tunnin onnistumiseni oli siinä, etten väistössä yrittänyt vääntää hevosen kaulaa ihan mutkalle, vaan pysyin nätissä ja pienessä asetuksessa. Sentään jotain hyvää ja onnistunutta tälläkin tunnilla.
Yhdessä välissä Hessu olisi tykännyt mennä reippaampaa ravia ja unohtaa koko väistätykset, kun edessä menevät nostivat jo laukkaa. Hätähän siinä melkein Hessulle tuli, kun kaverit pääsivät laukkamaan ja hänen olisi pitänyt tepsutella kiltisti ravia pohjetta väistäen. Mutta tämän pollen kohdalla vauhti ei tosiaan kovin usein muodostu ongelmaksi.
Kääntöhommat menivät kyllä niin mäntyyn, ettei voi käsittää. Väistön jälkeen piti siis kääntyä suunnasta riippuen oikealle tai vasemmalle. Ensin toki piti tulla vielä jonkin matkaa suoraa, mutta mitä turhia. Hessu päätti oikaista ja minä en keksinyt sen tunnin aikana, miten olisin napannut sen haltuun. Oli kyllä tunne, että siinä ulko-ohjassa minä roikuin epätoivoisesti enkä sisäohjassa. Mutta ei se tuottanut tulosta. Mitähän sitten unohdin, se ei selvinnyt.
Pitäisi joskus ottaa ihan oma tunti aiheella kääntäminen. Sitten vielä tallin vastahakoisin polle alle ja yrittämään. Tosin minulla oli kääntämisongelmia aikoinaan tosi paljon Mortin kanssa, mutta sen olen saanut välttävästi jo hallintaan. Ehkä siksi olin yllättynyt Hessun kanssa, kun en muistanutkaan tällaisen olevan sen kanssa pulma. Varmasti tästäkin selvitään, ensi kerralla ainakin taas muistan, että pitää tehdäkin siellä selässä jotain eikä vain matkustaa. Niin kivaa kuin sekin vaihtoehto olisi.
Jos tallin kisalista noudattelee yhtään viime vuoden vastaavaa, ensimmäiset kisat olisivat maaliskuussa ja ehkäpä myös esteitä. Olen mainostanut niin monelle, kuinka aion osallistua kisoihin ja nyt estetunninkin jälkeen tuli vähän jänishousu-olo. Mainostusinto lähti siitä, kun ostin alesta valkoiset ratsastushousut. Pitihän sitä sitten väittää, että ihan tarkoitusta varten ne ostin enkä vain somistamaan vaatekaappia.
Luulisin kyllä, ettei estekisa korkeudella 50-60 cm ole ihan mahdoton tehtävä. Ei sen ainakaan teoriassa pitäisi olla. Tosin minua väistämättä huvittaa ajatus itsestäni intoilemassa minua varmasti puolet nuorempien kanssa. Mutta tämä laji ei katso ikää, eihän?
Pollevalinta kisaa ajatellen on pahasti auki. Hilanteri on suuri suosikkini, vaikka se on mielestäni vähän kärtystynyt viime kesän jälkeen. Olen mennyt sillä ihan mukavia tunteja, mutta tuoreimmat tunnit ovat olleet vähän tappelua. Herra Hilanterin mielestä laukkapyyntöni tarkoittaa stoppia ja raipan muistutuksella saa pari laiskaa pukkia. Siksi olenkin nimennyt pollen rodeo-Hilanteriksi. Niin kiva kuin herra onkin, en rohkene testata yhteistyömme kestävyyttä radalla.
Perillus on niin suosittu, etten usko arpaonneni sattuvan tämän pollen kohdalle. Mortti houkuttelisi, kuulemma se hyppää näppärästi. Mantan kanssa menisin radan kipiravia/-laukkaa hyödyntäen nopeasti, mutta todennäköisesti ohi esteiden. Hessu? Vähän arveluttaa sen laiskanpulskeus käsissäni. Yksi ehdokas olisi Potter. Olen mennyt pari kertaa sillä, mutta jos se päättää täpyttää radan ravissa, putoan ihan vain sen pomppuisuuden takia. :) No ehkä en, mutta en tiedä. Pitää miettiä ja ennustella, mitä nolouksia kisoissa sitten pääsen väläyttelemään yleisölle.
