Keskiviikko on tosiaan onnenpäiväni, sillä silloin keikun aina kello 20–21 jonkin pollen selässä. Viime keskiviikon (30.1.08) kerta olikin mukava. Selvästi korvausta sille, että tyrin aiemmalla kerralla olan takaa.
Pollekseni enneunista* huolimatta sattui Montana eli Mortti. Vieläkin huvittaa se, kun en alkuaikoinani tohtinut laittaa hapanta naamaansa esittänyttä pollea kuntoon, vaan piti pyytää tallityttöjä avuksi. Nyt sentään rohkeutta on sen verran, että itse tohtii karsinaan saakka.
Tunnin aiheena oli vauhdin säilyttäminen tasaisena. Mortilla on muuten siksi kiva mennä, sillä sen kanssa saa testata sitä, olenko minä siellä ohjissa ollenkaan kiinni. Yksikin kesäinen tunti meni siinä, kun Mortti vei ja minä seurasin kiltisti perässä. Opinpa silloin asian nimeltä ulko-ohja. Uusi tuttavuus, melkeinpä.
Tunnilla tehtiin puomien avulla voltteja, joissa koetettiin säilyttää sama tempo. Minullahan homma tietenkin alkoi sillä, että polle hidasteli puomille tullessa ja sitten vielä meni sen mieleisestään kohdasta. Alkoi taas turhauttaa, kun en saanut hevosta toimimaan haluamallani tavalla. Onneksi sentään tiedostan, että vika on satulan ja kypärän välissä. Niin ja niissä hevosen molemmilla puolilla roikkuvissa jaloissa.
Jossain vaiheessa laukkaa ja opettajan toistuvien neuvojen jälkeen tuli sellainen olo itselleni, että yrittäisit nyt edes. Sitten jalkani ja aivoni tekivät kerrankin yhteistyötä! Mahtava tunne, pakko sanoa! Tuli sellainen olo, että aijaa, tällaista sen ratsastuksen siis pitäisi olla. Mortti liikkui ennen kaikea reippaasti ja sinne, minne pyysin. Vitsit, tuli kyllä hyvä mieli. Samalla tietenkin tuli ajatelleeksi, että mitähän sitä on tullut tehtyä ne muut tunnit, kun ei ole ollut samaa fiilinkiä aikaisemmin. No, ensi kerralla pitää taas kaivella tuota samaa reippautta esiin.
Onnistuneen kokemuksen jälkeen Mortin pisteet polletaulukossani nousivat. Happamen naaman takana majaileekin reipas ja keinulaukkainen hevonen, josta voisi tykätä jatkossakin. Ainakaan se ei minulle anna kaikkea ilmaiseksi, joten onnistuminen on sitäkin mukavampaa.
Ensi viikolla olisi estetunti. Sormet ristissä, ettei minulle satu tiettyjä polleja, joiden kanssa mielipiteet poikkeavat liikaa.
* Enneunessani minulle olisi pitänyt sattua joko Poku tai kutistunut Hilanteri. Ei ollut uni nyt ihan viritetty kohdilleen tarkkuuden suhteen.
