Uusintayritys, joka kannatti

Koska eilinen estevalmennus Peran kanssa meni pääosin mönkään, toivoin opettajalta uusintayritystä perjantain normaalitunnille, jossa myös oli esteitä. Pera oli jo aiemmalla tunnilla ja näytti kulkevan ihan normaalisti ilman tuijotteluita. Tämä helpotti vähän jännitystäni ja päätin, että tällä kertaa yritän parhaani, jotta ratsastan enkä lipsahda aina kyytiläiseksi.

Alkuverkassa ravaillessa ja laukassa Pera yritti vähän katsella niitä tuttuja tavaroita kentän laidoilla. Oli siis helppo tajuta, etten ollut vakuutteluistani huolimatta täysin rento. Sinnikkäästi kuitenkin tuijottelin itse aina aivan muualle kuin mitä Pera tuijotteli. Tämä auttoi eikä polle ottanut tuijottelua yhtään niin tosissaan kuin eilen. Sain kuitenkin koputella aina sisäpohkeella, ettei polle yrittäisi kaartaa oman mielensä mukaan tuijottelukohtien kohdalla. Yhtään säpsähdystä ei kuitenkaan saatu, ja pieni jännityksenikin hälveni kohtalaisen vikkelästi. Verkassa ylittelimme taas puomeja, ja ne sujuivat ihan hyvin. Muutamia kertoja tosin unohdin ulkopuolen avut, jolloin valuimme vähän puomin keskikohdasta pois. Muutoin Pera oli kuitenkin hyvin ohjattavissa ja puomit ylittyivät kohtalaisen tasaisesti.

Muutamien hyppyjen jälkeen siirryimme sitten rataan, joka oli viimeisen kavaletin sijoitusta lukuun ottamatta samanlainen kuin eilen. Esteet eivät toki olleet yhtä ahtaasti kuin mitä ratapiirrokseni antaa ymmärtää, mutta olen edelleen hyvin lahjaton radan mallintamisessa. Pienissä hyppytehtävissä ei tällä kertaa ollut sen kummempaa ongelmaa. Sain Peran hyvin esteelle, ja se jatkoi myös aika kivasti suoraan yrittämättä niin kovasti kurvata omille teilleen. Yhtenä tehtävänä oli hypätä kaksi suoralla ollutta estettä ja ensin pysäyttää, sitten siirtää käyntiin ja lopulta käyttää ravissa laukanvaihton ajan ja jatkaa siitä hallitusti suoraan. Pera oli mukava näissä treeneissä, ja onnistuimme niissä aika kivasti. Polle kyllä yritti ehdotella aina kaartamista oikealle, mutta ihmeen hyvin sain kerrottua, että nyt ei mennä sinne.

Rata oli siis tuttu valmennuksesta. Ykköseste oli trippeli, siitä laukkailtiin rauhassa kavalettipystylle eli kakkoselle. Laukka vasemmaksi ja siitä sitten pystykolmoselle ja nelosokserille. Sen jälkeen pitikin jo tiukasti katsella viitoskavalettia, jotta kohtuullisen nopea kaartaminen onnistuisi sille. Ensimmäisellä kierroksella maksimikorkeus oli 60 cm, toisella kierroksella pari estettä oli 75 cm.

Ensimmäinen kierros meni mukavan tasaisesti. Keskityin kerrankin kunnolla ja päätin korjata valmennuksessa tehdyt mokat. Ykkönen ylittyi hyvin, kakkonen myös, vaikka laukka jäi vaihtumatta. Vaihdoin ravin kautta ja jatkoin kolmoselle. Olin tarkkana vasemman puolen kanssa, ettei Pera yrittäisi taas karata sieltä. Ongelmaa ei tullut ja laukkasimme neloselle tasaisella neljällä askeella. Laukka vaihtui ja saatoimme kaartaa ihan nätisti kavaletille. Kaikin puolin kiva rata.

Koska ensimmäinen kierros onnistui, palkitsi opettaja korottamalla trippelin ja okserin korkeimmat puomit 75 senttiin ja kolmospystyn 70 senttiin. Pera vaikutti tässä vaiheessa jo varsin mukavalta, joten ainakin kuvittelen laukanneeni vähän eilistä nynnylaukkaa paremmin. Ratatempoa ei tosin vieläkään ollut, mutta kuitenkin vähän sujuvampaa. Kuva paljastaa, kuinka johtamiseni ovat kaukana huomaamattomasta.

Ykkös- ja kakkosesteet ylittyivät hyvin, joskin kakkosella laukka jäi vaihtumatta. Sain kuitenkin vaihdon tehtyä kaarteen avulla, joten jatkoimme sitten kolmosen ja nelosen yli helposti. Nyt Pera kuitenkin nelosen jälkeen vaihtoi vain etupään, joten menimme sitten ristilaukkaa kavaletille. Ei sujuvaa, mutta yli mentiin. Harmitti oma moka siinä, etten keskittynyt pyytämään takapäätä vaihtamaan, kun kaarteen ratsastaminen vei huomion. Jos olisin päässyt nelosen jälkeen paremmin laukkaamaan, olisi takapääkin todennäköisesti vaihtanut helposti. Mutta olin radassa tyytyväinen, kun hyppypaikat olivat molemmille aika selvät eikä esteille mutkiteltu.

Tämä uusintayritys kannatti ottaa. Nyt Peran kanssa hyppäämisestä jäi hyvä mieli, ja pienet pelot väistyivät taas vähän syrjemmäs. Plussaa siitä, että keskityin ja uskalsin ratsastaa miettimättä, kieltääkö hevonen tai ohittaako se esteen. Olin myös iloinen siitä, etten tänään jäänyt hypyissä niin kuin viimeksi. Tällä kertaa tunsin paremmin, mistä kohtaa hevonen oli lähdössä hyppyyn. Ja pakko myöntää, että olihan se kiva taas huomata, ettei se estekorkeus arveluttanut, kun muisti ratsastaa ne välit kunnolla. Vielä kun saisin hankittua sen ratatempon takaisin ja saisin ratsastettua pohkeet vielä käännöksiä ajatellen paremmin läpi, niin siinä olisi jo hyvä paketti kisoja ajatellen.

Kuvista kiitos Noora-Marialle!

Nynnyn ja säikkykavion seikkailut

Ei mennyt tänään estevalmennuksessa niin kuin ratsastuksen oppikirjoissa. Tai kyllä minun ja Peran meno sieltä opuksesta löytyi, joskin älä tee näin -kohdasta. Ratsukoita oli lisäkseni vain kaksi, mikä oli toki ilahduttavaa. Alkuverkoissa opettaja halusi hevosten kulkevan aktiivisesti, mutta rennosti. Pera oli tuttuun tapaan laiska, mutta keksi viihdyttää itseään kyttäilemällä muun muassa ihmisiä, hevosia ja maassa olleita renkaita. Perahan ei tällaisia hirviöitä ole koskaan eläissään nähnyt, joten se otti siitä hommasta kaiken jännyyden irti. Yritäpä siinä sitten olla rauhassa, kun ravaillessa ja laukassa polle joko ottaa pari karkuaskelta tai sitten kaula mutkalla kauhistelee jotain kohtaa puskien sitä karkuun. Olin ihmeissäni, sillä onhan Pera ennenkin asioita kyttäillyt, mutta nyt se tuntui vievän homman ihan uuteen ulottuvuuteen.

Alkuverkassa ravailtiin myös puomeja tavoitteena mennä niistä tasaisesti yli. Homma meni ihan kohtuullisesti, mutta reippautta olisi saanut olla lisää. Laukassa opettaja pisti meidät kokeilemaan vaihtoja samojen puomien avulla. Jos en nyt väärin muista, niin oiken laukan vaihtaminen vasemmaksi onnistui paremmin kuin päinvastainen. Muutamat kerrat keskityin vain johtamaan, jolloin laukka saattoi vaihtua, mutta samalla Pera kurvasi tiukasti johdettuun suuntaan. Sisäpohkeeni oli siis jäänyt matkasta. Ristilaukkapätkiä mahtui taas tällekin kertaa, mutta pari kertaa taisin saada laukan kaarteen avulla muuttumaan myötäiseksi.

Rata aloitettiin oikeassa laukassa suuntaamalla okserille. Sen jälkeen hypättiin kahdesta kavaletista koottu pysty laukka ja kolmosesteelle eli pystylle tultiin siten vasemmassa laukassa ja neljäntenä olleella okserilla vaihdettiin taas laukkaa suunnaten vielä viidentenä olleelle kavaletille. Tunnilla oli treenailtu hyvän tien valitsemista ja ennen kaikkea esteelle ja sen jälkeen suorana ratsastamista. Radan korkein este oli 75 senttiä.

Meillä oli Peran kanssa koko tunnin ajan ollut vähän jänniä hetkiä hevosen säikkyessä, ja tyydyin sitten köröttelemään nynnylaukkaa. Olin sen verran itse jännittynyt, etten opettajan neuvoista huolimatta saanut rauhoitettua Peraa. Enemmän ehkä lietsoin sitä, kun istuin kyydissä jännittyneenä. Esteiden ollessa edessä Pera kyllä keskittyi kohtalaisesti, mutta kuten on todettua, esteillä yleensä haastavampaa on se välien ratsastaminen oikein. Aiemmissa harjoituksissa suoraan tulemisissa mokailimme aluksi, sillä keskityin johtamaan niin paljon, että Pera luikahti vikkelästi aina johtamisen suuntaan. Opettaja käskikin unohtaa laukanvaihtoyrityksen ja keskittymään reittiin. Tätä neuvoa totellessa saimme vähän parempia reittejä, ja laukkakin vaihtui yleensä viimeistään kaarteessa. Hypyissä ei varsinaisesti ollut ennen rataa ongelmia. Muutaman kerran tosin arvioin hevosen lähtemisen hyppyyn väärin ja jäin matkasta, mutta pääosin meni ihan ok.

Radan ratsastimme kahdesti. Ensimmäisellä kierroksella trippelille tuli töksähtävä minihyppy, mutta sentään kavalettipysty meni hyvin. Laukkakin taisi jäädä vaihtumatta ja mahdoin survoa jonkinlaisen laukanvaihtoyritelmän siihen, mukaan mahtui toki ristilaukkaa. Kolmosella taisin lakata tekemästä yhtään mitään oikein, jolloin Pera luikahti vissiin ainakin neljästi vasemmalta esteen ohi. Ensimmäisestä ohituksesta korotin jännitystilani moninkertaiseksi ja pari kertaa taisin itse ohjata hevosen väistämään esteen. Otin sen sitten mieluummin kuin mahdollisen stopin esteelle. Mahtuipa samalle esteelle myös sellainen näytös, että Pera hyppäsikin minivauhdista esteen, jolloin jäin matkasta ja jouduin kääntämään pois ennen nelosta. Lopulta pääsimme jotenkuten sekä kolmosen että nelosen yli ja matka saattoi jatkua viimeiselle esteelle. Onneksi se oli kavaletti, joten sen yli päästiin ihan ok.

Opettajalta tuli noottia siitä, etten yrittänyt välissä ratsastaa ollenkaan, vaan annoin hevosen tehdä mitä se halusi. Erittäin aiheellinen huomautus, mutta oma jännittäminen vei kyvyn tehdä mitään. Todennäköisesti Pera olisi alkanut toimia, kun olisin vain tomerasti sille kertonut, että nyt polle keskityt ja hyppäät nämä esteet tutulla, hyvällä tyylilläsi. Mutta ehei, nynnyminä keskittyi pelkäämään ja jännittämään, josta tämä säikkykavio sai lisävirtaa. Toisella kierroksella yritin sitten jo vähän ratsastaa. Opettaja komensi ottamaan laukanvaihdot ravin kautta, jotta voisin aina hetken ottaa rauhallisemmin hevosen kanssa. Pera tosin oli näistä vähän eri mieltä, sillä sitä piti jarruttaa melkoisesti, että se suostui siirtymään raviin. Nyt rata kuitenkin meni muuten hyvin, mutta keskittymiskyky loppui viimeiselle esteelle, jossa arvelin hevosen lähtevän hyppyyn kaukaa, mutta se ottikin vielä askeleen. Sukeltelin sitten hyvin tyylittömästi matkassa kavaletin yli.

Että sellainen kerta. Tunnin jälkeen päällimmäisenä tunteena oli melkoinen harmitus ja ärsyyntyminen omaan nynnyilyyn. Harmitusta aiheutti se, että nyt jo toista kertaa meno Peran kanssa ei ollut niin sujuvaa kuin valmennuksen parilla ensimmäisellä kerralla. En oikein tajua, mitä tässä välissä on päässyt tapahtumaan. Ilmeisesti jännityn hevosen ensimmäisestä tempusta jo sen verran, etten osaa enää rentoutua. Hevonen puolestaan huomaa tämän ja jatkaa hölmöilyään. Tuloksena on sitten ratsukko, josta sekä hevonen että kuski jännäävät ja säikkyvät asioita. Kun tähän vielä yhdistää tavoitteen päästä esteiden yli, on melkoinen soppa valmis.

Videoista kiitos Noralle!

Hyppelyitä pullaponin kanssa

Viime kerralla Virpitallien tunnilla opettaja kyseli, josko haluaisimme hypellä tällä kertaa esteitä. Porukan esteintoilijat huusivat isompaan ääneen, joten tänään vuorossa oli estetunti. Pollekseni sain uuden tuttavuuden: kuusivuotiaan Pipars-ruunan, jonka säkäkorkeus on noin 150 senttiä. Leveyttä hevosella tuntui olevan enemmän, sillä ulkomuodoltaan se muistutti enemmän erittäin hyvin syönyttä pullaponia kuin minkään sortin hevosta. Yritäpä siinä antaa sitten pohkeita, kun tuntuu, että jalat uppoavat pehmoisiin kylkiin ikuisiksi ajoiksi. Koulupuolelta hevosesta tuumataan, että se osaa sitä hienosti nuoresta iästä huolimatta, ja estepuolella se taitaa 80 sentin radan.

Alkuverkat saimme mennä kohtuullisen itsenäisesti. Piparsin askeleet olivat mielestäni vähän ponimaisia, joten meno tuntui hitaalta. Pyytelin sitten vauhtia, mutta pyynnöt vähän vaimenivat hyvin pehmustetuille kyljille. Pipars tykkäsi myös ravissa ja etenkin laukassa muuttua melkoisen etupainoiseksi, joten sain yrittää keksiä, miten pollea saisi vähän enemmän takajalkojensa päälle. Vinkkinä tuli nojata itse vähän taakse, nostaa pidätteillä päätä ylemmäs ja pyytää pohkeilla liikettä takapäähän. Hetkittäin meno helpottui, mutta aika nopeasti taisin itse nytkähtää eteen, jolloin hevonen seurasi muitta mutkitta perässä. Laukassa polle myös puski hivenen molemmissa kierroksissa sisään, mutta oli kohtuullisesti korjattavissa. Hevosiin haettiin liikettä kevyessä istunnassa, mikäli oli aika helppoa Piparsin laukassa.

Ensimmäisenä treeninä otimme kääntämistä puomien avulla. Ensimmäisen kierroksen verran tulimme ravissa vasemmassa kierroksessa ja ylitimme kolme puomia, joilla sai aina kääntää hivenen seuraavalle. Meillä meni muuten ok, mutta opettaja tuumasi menomme olleen vähän kiireistä. Taas tämä vauhtisokeus, sillä minusta menimme aika laiskasti. Toisen kierroksen sai tulla jo ravissa ja taisipa puomeista nousta toinen pää ilmaan. Muuten ok, mutta Pipars otti ainakin viimeisellä puomilla isomman loikan ja vähän nytkähdin siihen mukaan. Laukkakin vaihtui vääräksi viimeisellä puomilla, hups.

Sitten hypättiin oikeassa kierroksessa pelkkä ristikko. Ensimmäinen kierros meni ihan hyvin, vaikka Pipars laukkasikin varsin etupainoisena. Yli mentiin ongelmitta, ja opettajalta tuli kehuja. Taidankin keskittyä jatkossa ristikkoluokkaan, kun siellä tulee näitä onnistumisia näemmä helpoiten. Ristikko nousi vielä pystyksi, johon meillä tuli myös ihan toimivat hypyt. Opettaja oli ohjeistanut nostamaan hevosen pään jo kaarteessa, mikä auttoi siinä onnistuessa. En ole hetkeen mennyt esteitä näin etupainoisella hevosella, joten oli vähän haastetta saada hevosta kevyemmäksi edestä. Onneksi Pipars vaikutti tykkäävän esteistä, joten yli mentiin etupainoisenakin.

Seuraavaksi otettiin kääntämistreeniä. Oikeassa kierroksessa hypättiin okseri ja siitä kurvattiin aikaisemmasta kuviosta tutulle pystylle. Okseri meni ok, vaikka vähän laiskasti, mutta laukka sammui kaarteeseen. Tultiin sitten ravia pätkä, kunnes saatiin laukka nousemaan. Toisella kierroksella meni höpöksi, kun laukka sammui pahemman kerran ja ympyrästä huolimatta polle pysyi sinnikkäästi ravissa. Olin sitten ihan matkustajana selässä, kun luulin hevosen ylittävän esteen ravissa. Ratsastuksen sijaan kikattelin ravilähestymisessä, ja polle pysähtyi esteelle. Ei siitä ollut kumpikaan yhtään aikeissa mennä yli. Otettiin sitten uusi lähestyminen laukassa ja tällä kertaa mentiin yli. Näemmä tuo kaasu tulee mukaan joka toinen kerta.

Lopuksi hypättiin vielä pystyä kahdeksikolla siten, että matkaan lähdettiin vasemmassa kierroksessa, kurvattiin taas aika tiukasti pystylle, siitä oikealle, pystylle ja vasemmalle. Lähdin matkaan aika laiskalla laukalla, joten se sammui melko tehokkaasti ensimmäiseen kaarteeseen ja hyppy oli aika kehno. Ei saatu sitten tehtyä opettajan toivomaan tiukempaa kaarretta, vaan piti ottaa pidempi reitti. Laukka rullasi ehkä aavistuksen paremmin toiselle hypylle, mutta en ollut kovin tyytyväinen omaan ratsastukseeni. En ymmärrä, miten voi olla näin vaikeaa herätä ja ratsastaa kunnolla. Ei se pollekaan ala töitä yksin paiskia, joten hommat menevät sitten näin. Murehdin asiaa opettajalle, mutta tämä vain tuumasi, että hyvin se hyppy meni. Niin mutta miten se kaikki muu ennen hyppyä? Aika ei kuitenkaan riittänyt uusimiseen, joten itselle jäi vähän harmitus, vaikka opettaja yritti tsempata. Sen siitä saa, kun ei malta keskittyä ja ratsastaa, vaan huitelee miten sattuu. Hää-hää, tumpelo.

Yleisfiilis Piparsista jäi plussan puolelle. Uskoisin kyllä, että sille tekisi todella hyvää saada ylimääräisiä kiloja vähemmäksi, niin liikkuminenkin varmasti helpottuisi. Nyt välillä tuntui, että koetin saada kunnon pullaponia viritettyä esteratsuksi, mutta puutteellisen osaamiseni takia se jäi vähän toiveeksi. Pipars oli kuitenkin ihan kohtuullisen halukas liikkumaan aina hetkittäin itse, mutta pollella tahtoi kunto loppua. Olihan tuntimme sille jo toinen estetunti samalle päivää ja vielä peräkkäisinä mentynä.

Oma ratsastaminen oli puutteellista pohkeiden kanssa eikä etupainoisen hevosen kanssa auttanut se, että itse tahtoi jumahtaa sinne eteen. Plussaa siitä, että tunti meni rennosti eikä tarvinnut jännittää. Esteet pysyivät pikkuisina, maksimikorkeus taisi olla se 60 senttiä. Tällä kertaa en kuitenkaan tainnut koko tunnin aikana herätä ratsastamaan hevosta sen vaatimalla tavalla. Ehkäpä sitä jokin toinen kerta voisi koettaa muistaa, ettei ole yksin sillä tunnilla, vaan hevonenkin on mukana.

Jiihaa, ratsu reima!

Mikä lie huono tuuri mukana, mutta jo toista kertaa omalla tunnillani minulle oli unohdettu jakaa hevonen. Marssin sitten listan kanssa opettajan tykö, jossa selvisi vaihtoehtoja puomitunnille olevan tasan kaksi: Mortti ja Ruusu. Haaveilin aluksi Ruususta, joka taitaa olla toisinaan tallin Tamma ison kirjaimen arvoisesti. Opettaja kuitenkin kehui tamman olevan puomeilla näppärä, mutta jostain syystä mieleeni palautuivat sen vinkaus ja pukki -yhdistelmät, joten vähän epäilytti. Kävin myös karsinassa mittailemassa tätä noin 145-senttistä tammaa, ja se vaikutti kyllä pienemmältä. En sitten hennonnut kiusata tammaa saati tohtinut kokeilla, miten kemiamme olisi kohdanneet, joten otin Mortin. Nyt toisaalta vähän harmittaa, olisihan sitä pitänyt testata uusi polle, vaikka jalat olisivatkin roikkuneet ilmassa.

Mortti oli alkuverkassa melkoisen laiska. Vauhtia sai pyydellä vähän väliä enkä oikein keksinyt, miten olisin saanut sen pysymään tasaisessa liikkeessä. Ympyrät sujuivat muuten ok, mutta vauhti tahtoi hiipua niiden aikana. Jotenkin tuntui, etten saanut hyvää tuntumaa hevoseen, vaikka yritin keräillä ohjia paremmin käteen ja pyytää pohkeilla pollea liikkumaan. Takapäässä ei silti tuntunut olevan potkua ja etupää oli jotenkin löysä. Melkoinen yhdistelmä. Alkuverkassa ravailimme myös kolmea puomia molempiin suuntiin, jotka löytyvät tuosta radasta kohdista 1-3. Mortti ravasi puomit kohtalaisen tasaisesti ja pääsimme niistä keskeltä yli.

Sitten siirryttiinkin jo laukkatehtäviin. Ensimmäisenä tehtävänä oli laukata aiemmin ravissa ylitetyt kolme puomia (1-3) vähän lyhyemmässä, mutta silti aktiivisessa laukassa. Väleihin tavoiteltiin neljää ja kuutta askelta. Otin tuon lyhyen laukan ajatuksen turhan vakavasti ja menimme ekan välin viidellä. Toiselle kierrokselle tsemppasin, ja kuvio meni kivasti neljällä ja kuudella. Saimme rytmistä Mortin kanssa hyvin kiinni, sillä vaikka tehtävän suuntaa vaihdettiin (3-1), saimme laukat pysymään toivotuissa. Oli kuitenkin jännä huomata, että Mortilla sai laukata vähän enemmän, jotta päästiin vaadittuihin askelmääriin. Peralla tehtävä olisi mennyt sillä normaalilla laukalla kummempia miettimättä.

Tämän jälkeen päästiin kokeilemaan, josko se laukka vaihtuisi. Kuviona oli kaarevalla linjalla olleet puomit (1 ja 4), joita lähdettiin ylittämään oikeassa kierroksessa tarkoituksena saada laukka toisen puomin kohdalla vasemmaksi. Tajusin tässä vaiheessa, että Mortti pitäisi saada kunnon laukkaan, jotta olisi mitään mahdollisuutta saada laukkaa vaihtumaan. Muistan ainakin kerran saaneni laukan vaihtumaan puomilla, joten olin tosi tyytyväinen Morttiin. Olemme kerran aikaisemmin yrittäneet esteen avulla vaihdella laukkaa eikä siitä tullut mitään. Nyt oli ilahduttavaa, että ainakin sen kerran sain puomin avulla Mortin vaihtamaan laukan. Parilla kerralla mentiin ravin kautta, mutta siinäkin polle oli kuulolla ja nosti uuden laukan ihan hyvin.

Seuraavaksi testattiin vielä kääntämistä lähtemällä pitkältä sivulta kohtuullisen tiukalla kaarteella vasemmalle, laukkaamalla muutaman laukka-askeleen päässä ollut puomi ja jatkaen siitä vielä toisen puomin yli (4 ja 1). Kaarteet menivät pääosin ok, vaikka laukka vähän sammui. Olisin kuitenkin saanut kääntää ulkopuolelta tehokkaammin, sillä muutamana kertana Mortti vähän valui ulos. Tehtävän lopussa hevonen piti vielä pysäyttää. Mortti seisahtui ihan ok, ja oli kiva huomata sen kuuntelevan pidätteitä, vaikka vähän hoputin sitä laukassa kaahaamaan.

Lopuksi sitten mentiin puomirata, jonka voi yrittää tajuta tuosta kuviosta katsomalla puomit 1-7. Tässä vaiheessa olin jo villiintynyt laukkaamisen kanssa ja yleinen teemani taisi olla jotain tyyliin jiihaa, ratsu reima! Päästelin siis Mortin kanssa vähän kaahottavaakin laukkaa, mutta kun se oli kivaa. Ei se nyt niin nopeaa ollut, mutta häseltämiseksi se meni. Ensimmäisellä kierroksella laukka jäi vaihtumatta tuossa suunnanmuutoskohdassa, joten ravin kautta piti vaihtaa ennen kahta viimeistä puomia. Muutenkin meno oli vähän epätasaista, välissä spurtattiin, sitten hyydyttiin. Opettajalta tulikin tästä noottia ja saimme ottaa koko tehtävän uusiksi. Otin pitkällä sivulla kunnolla laukkaa, ja opettaja huuteli ottamaan kaarteessa vähän jo kiinni. Yritin sitten löytää hyvän laukan, mutta tässä vaiheessa Mortti tuntui vähän hyytyvän. Yritin sitten olla itse häseltämättä liikaa ja kannustaa hevosta maltilla. Tällä kertaa meno oli vähän hallitumpaa ja saimme laukankin vaihtumaan puomilla, jotain hyvää siis.

Korvasin sitten ilmeisesti tänään torstailta matkasta jääneen vauhdin. Jotenkin oli vain tosi kivaa mennä puomeja, kun niillä ei pelota ja toisaalta niillä saa laukata vähän reippaammin. Pitäisi vain muistaa, että vielä tällainen hoplaa-meno on aika huolimatonta ratsastusta. Kyllähän reippaasti saa mennä, mutta silloinkin pitäisi myös pystyä ratsastamaan tarkasti. Mortti oli kuitenkin kiva siinä vaiheessa, kun sekin alkoi vähän innostua menosta. Kouluväännössä en Mortin kanssa pääse samalle aaltopituudelle, mutta sentään tällä reippaasti vaan, raipatirai -tunnilla oltiin samoilla aaltopituuksilla. Loppuraveissa Mortti innostui vielä ja tarjosi melkoisen reipasta ravia. Totesinkin pollen seuraavaksi ottaneelle ratsastajalle, että on Mortti ainakin hyvin lämmitelty, jos ei muuta. Kiva kerta, sillä ei aina tarvitse ratsastaa naama mutrussa. (Eihän?)

Vauhti jäi uupumaan

Torstainen estevalmennus hurahti taas Peran kanssa. Kaikki muut ratsastajat olivat vaihtaneet hevosiaan, joten tunsin itseni vähän nynnyksi. Mutta toisaalta tallissa ei ole tällä hetkellä toista heppaa, jolla suuresti hinkuisin esteille ja jos tähtään niihin syksyn estekisoihin, on ihan syytäkin treenailla sen kisahevosen kanssa. Onneksi tuolla on mahdollisuus mennä myös samalla hevosella viikosta toiseen. No se tästä aiheesta ja sitten itse treenin pariin.

Alkuverkka mentiin itsenäisesti. Pera tykkäsi kytätä se peili- että ovipäätyä, mikä tuotti vähän vaikeuksia. Olin kyllä tunnin alussa esitellyt peilipäädyn Peralle, mutta kerta toisen jälkeen se vähän kiemurteli päädyissä. Verkassa polle oli tuttuun tapaan aika puhditon. Ravia sai hoputtaa, ja raippamuistutuksesta Pera otti pari reippaampaa askelta, kunnes palautui taas mönkimiseen. Laukassa tunsin taas menevän edestakaisin satulassa, ja Pera myös laukkasi aavistuksen tarmottomasti. Se kuitenkin kääntyi hyvin ja otti pidätteet vastaan, joten ihan pieleen ei menty. Silti estepuolella olisi kuitenkin aina myös varmistettava, että se kaasukin on noiden muiden lisäksi matkassa.

   Laukka vaihtui puomilla, jes!

  Hieman nynnyvauhti jäänyt päälle.

Tässäpä seuraavaksi sitten jo ratapiirros. Ihan noin ahdasta ei ollut, mutta olen hyvin onneton jäljentämään ratoja tismalleen oikein. Tällä kertaa vältän taas pitkän postauksen ja kirjaan ylös huomiot radalta, joka sisälsi aikaisemmin tehdyt hypyt.

Ykköseste oli kavalettipaloista ja puomeista rakennettu pysty, josta matka jatkui okserin yli ja siitä vielä kolmoselle. Nämä hypyt menivät ihan jees, vaikka olisin saanut ottaa tarmokkaamman laukan jo tässä vaiheessa. Kolmoselta tehty kaarre neloselle sujui ihan ok ja käsittääkseni laukka vaihtui hypyssä. Viitonen ylittyi myös aika vaivatta. Sen jälkeen oli jotain kummaa pomppua, liekö väärä laukka vai mikä? Kaarre kuutoselle ei ollut paras, kun yksi ratsukko oli vielä vähän jäänyt tielle. Yli kuitenkin mentiin laukan vaihtuessa ja sen jälkeen saikin hengähtää pidemmän tovin ennen seiskaa. Seiskalta mentiin kasille ihan ok ja siitä ysille vähän turhan tiukalla mutkalla, mutta Pera ylitti pienen pystyn kiltisti.

Ja sama selostus videona.

Tunnin muut hypyt olivat menneet pääosin ihan ok. Meno olisi kuitenkin saanut olla monena hetkenä paljon napakampaa, nyt tahdoin turvautua hissutteluun. Ilmeisesti jänistelin sitten vauhdin hakemisesta, kun Pera oli niin ahkerasti vilkuillut noita päätyjä. Hölmö valinta, sillä vaikka hypyt menivät ihan ok, olisi meno ollut paljon sujuvampaa kunnollisella laukalla. Risuja tästä ja paljon kuskin nynnyilylle. Opettajalta ei tosin tainnut tulla kommenttia tästä vauhdin puutteesta. Tiet puolestaan olivat ihan ok muuten, paitsi vähän tiukemmin ratsastettu lähestyminen tuolle 3/9-esteelle tahtoi aina vähän mennä takkuisesti. Unohdin käyttää sisäpohjetta, jolloin Pera aina tuppasi liiraamaan sitä kautta. Pisteitä antaisin kuitenkin siitä, että katse ja hyppyihin mukautuminen olivat mielestäni pääosin ainakin toimivia.

Tunnin jännin este hevosten mielestä oli tuo numero kahdeksan, joka oli hevoskuvioinen portti hypättynä niin, että kuvio jäi juuri toiselle puolelle. Sitä hypättiin ennen rataa omana tehtävänään, ja ensimmäisellä kerralla suuntasin sitä kohti Peran kanssa ihan tavallisesti. Lähestymisessä ei ollut minussa mitään vikaa, ja hevonenkin laukkasi ihan jees. Kuitenkin juuri lähtiessäni hyppyyn teki Pera stopin. Kippasin sitten oikealle puolelle, mutta kaikeksi onneksi Pera pysyi rauhallisesti paikoillaan, jolloin sain kavuttua takaisin kyytiin. Hämmästyin tästä täysin puskasta tulleesta kiellosta. En yhtään tajua, mitä siinä tapahtui. Pera ei yhtään antanut viitettä, että portti hirvitti sitä. Kaikeksi onneksi kielto oli sen verran turvallinen, etten alkanut jännittää esteen ylittämistä. Toisella lähestymisellä pidin pohkeet lähellä, jolloin Pera ylitti esteen mutkitta. Sama este hirvitti myös kolmea muutakin ratsua. Kaapo oli ainoa, joka tyytyi vähän vilkaisemaan estettä ja ylittämään sen jo ensimmäisellä kerralla.

  

Kenties ajautuminen oikealle aiheutti kiellon? Niin tai sitten tuo nynny vauhti.

Tunnin keskeisenä antina oli noiden vähän tiukempien reittien ratsastaminen. Esteet pysyivät tästä johtuen hyvin maltillisena, korkein taisi olla 60 senttiä. Ihan hyvä sinällään, sillä parilla valitsemallani tiellä olisi voinut tulla kielto, jos edessä olisi ollut isompi este. Pääosin olen tuntiin tyytyväinen, sillä opettajalta ei tainnut tulla juuri noottia menostamme. Tietysti tuo nynnyvauhti jäi kaihertamaan, mutta olenpahan taas ensi kerralla toivottavasti vähän tarkempi sen kanssa. Jospa sitten myös vältyttäisiin tuollaiselta yllättävältä kiellolta.

Videoista kiitos Noralle!