Maanantain tunnilla oli esteitä ja vieläpä jumppasarjaa. Ratsukseni sain Naken. Ratsukoita tunnilla oli viisi, ja tunnin menimme kentällä hämärtyvässä illassa. Alkuverryttelyssä teimme temponvaihteluita ja ylittelimme samalla puomeja. Nakkea sai vähän nohitella, jotta se vaihtoi hissuttelusta vähän sujuvampaan menoon. Temponvaihtelut eivät lähteneet kovin sujuvasti, mutta pientä eroa tuli kuitenkin.
Tunnin hypyt tahkosimme neljän esteen jumppasarjalle, ensimmäinen väli oli innari, seuraava yhden askeleen ja kolmas kahden askeleen. Taisimme tulla tehtävää ensin ristikkoina ja matalina pystyinä, kunnes kierrosten myötä saimme mukaan yhden okserinkin. Lähestymiset teimme koko tunnin ajan ravissa. Jännitin vähän Nakella hyppäämistä, sillä edellisviikolla olin seurannut sen energisiä sinkoiluja. Nakke oli kuitenkin saanut purettua pahimmat energiavarastonsa, jolloin se pysyi läpi tunnin aika tasaisena.
Tulimme jumppasarjan ensimmäisille esteille aina vähän uneliaasti. Sinällään Nakke lähestyi tehtävää ihan asiallisessa ravissa, mutta jotenkin se ei innariesteillä jaksanut ponnistaa kovin terävästi. Niiden jälkeen se kuitenkin aina yleensä vähän heräsi ja meni askeleen ja kahden välit hyvin. Loppukierroksilla sitä sai jo vähän toppuutella, jotta askeleet mahtuivat hyvin. Nakke keilasi esteitä tyylilleen uskollisena jonkin verran, vaan eipä se näyttänyt ruunaa haittaavan. Lopuksi viimeisenä ollut okseri nousi 95 senttiin, ja Nakke leiskautti sillä kerralla jumppasarjalle tunnin parhaimmat hyppynsä. Ensimmäiset kolme estettä menivät tasaisesti, ja neljäntenä olleelle okserille Nakke hyppäsi ihanan pyöreästi ja sujuvasti. Hyppy tuntui selkään makealta. Puhtaaseen ja hyvään suoritukseen oli hyvä lopettaa sen tunnin hyppelyt.
Olen aina tykännyt jumppasarjan hyppäämistä, kun siinä yleensä ehtii pohtia enemmän omaa mukautumista. Tänään kuitenkin jäin miettimään sitä, mahtaisiko Nakke jossain vaiheessa alkaa intoilla liikaa. Tätä pohtiessa en oikein keskittynyt omaan mukautumiseen enkä saanut tunnista suurinta hyötyä irti. Keskittyminen ei näemmä riitä kahden asian miettimiseen. Nakke oli kuitenkin kiva, vaikka sitä olisi saanut prässätä vähän lyhyemmäksi ja terävämmäksi. Se kuitenkin meni tasaisen varmasti kaiken eikä herneillyt omista keilauksistaan. Tulipahan hypättyä vähän vieraammalla hevosella, mikä lopulta teki ihan hyvää.
