tiistai 29. marraskuuta 2011

Sillisalaatin parissa

Väsymyksen takia ja kirkkaan treeniaiheen ollessa hukassa päädyin ratsastamaan Veronan melkoisella sillisalaattitarjonnalla eli otin vähän sitä sun tätä ilman, että jäin kunnolla treenaamaan mitään. Tamma oli reippaalla tuulella alusta alkaen ja kulki alkukäynnit mukavan pitkällä askeleella. Ravikin nousi näpsäkästi, mutta hidastamisen kanssa pitikin vähän neuvotella.

Päätin käyttää tämän energian hyväksi väistöissä käynnissä ja ravissa. Välillä väistätin pitkältä sivulta lävistäjälle ja siitä takaisin. Välillä taas muutaman askeleen pitkältä sivulta keskemmäs, siitä takaisin ja sama uudelleen. Hetkittäin väistöt lähtivät mukavasti eikä vauhtikaan ihan pahiten hiipunut. Ulkopuolelta sai tosin ottaa pidätteitä, ettei Verona koettanut pullahtaa sieltä karkuun. Ravissa pidätteitä sai ottaa vielä vähän enemmän, jotta tamma kuunteli väistättävää pohjetta vauhdin lisäämisen sijaan. Oma vinkkara istuntani vaikeutti taas väistöä oikealle enkä vieläkään ollut kauhean vetreä korjatakseni sitä kunnolla.

Väistöt olivat oikeastaan ainoa asia, joita tein vähän pidempään. Muuten ujutin väliin siirtymiä, peruutuksia ja asetuksia. Alaspäin tehdyt siirtymät eivät oikein sujuneet, mutta raviin päästiin käynnistä ja peruutuksesta kohtuullisesti parin käyntiaskeleen kautta. Peruutukset puolestaan menivät hitusen sutjakammin kuin aikaisemmin, mutta aina kolmannen askeleen jälkeen meno hyytyi. En ollut niin paljoa hereillä, että olisin tajunnut siinä kohdassa tekemäni virheen ja korjannut sen. Jälkikäteen voisin analysoida, etten ollut myötäämisen kanssa hereillä. Siitä johtuen hevonen ei välttämättä ollut tuossa kohtaa enää varma, tekikö se pyydetysti vai ei.

Tallivihkosta olinkin jo ennakkoon lukenut, että Veronalla on taas ollut virtaa laukassa. Saman asian olin tosin jo käytännössä kokenutkin muutamilla viime kerroilla. Laukkanostoihin tamma vastasi reippaasti, joten jäin pääty-ympyrälle laukkaamaan. Vähänkään suoraa nähdessään tamma yritti kiihdyttää, joten kääntämistä sai taas harjoitella. Koetin pidättää, myödätä ja rauhoittaa menoa äänellä, mutta kovin suurta tulosta ei syntynyt. Niinpä pari kierrosta edes suunnilleen hallittua laukkaa riitti, ja jätin asian sikseen. Jarrutustaitoni tämän hevosen kanssa ovat täysin hukassa. Ymmärrän vallan hyvin, että ohjiin kiinni jääminen ja oman istunnan jännittyminen ja sitä kautta satulasta irtoaminen eivät auta tippaakaan, päinvastoin, mutta toistaiseksi en osaa itse ratkoa tätä ongelmaa yhtään enempää. Rentous ja määrätietoisuus olisivat tarpeen, mutta nyt ne katoavat siinä hetkessä, kun tamma lakkaa kuuntelemasta melkein mitään.

Loppuraveissa koetin saada Veronaa maltillisempaan menoon ja venyttämään ohjan perässä. Hetkittäin se malttoikin mennä letkeämpää ravia ja antaa myöten, mutta jälleen ne pahamaineiset suorat nostivat sen pään ja lisäsivät kavioihin vauhtia. Oma puhti oli pahasti hyytynyt, joten useimpina noina hetkinä katselin menoa matkustajan paikalta. Jos jollain on hyviä treenejä siihen, miten hevosen kuuliaisuutta parannetaan, niin vinkatkaa toki. Muutamat kuuliaisuussulkeiset tekisivät varmasti sekä minulle että hevoselle enemmän kuin hyvää.