Ajattelua, mutta ei toteuttamista

Kolmen ratsastuksettoman päivän jälkeen oli aika hypätä taas Peran kyytiin estevalmennuksessa. Mietiskelin jo ennen tuntia viime kertojen ongelmia eli lähinnä sitä, kuinka olen hukannut hyvän tuntuman tästä hevosesta. Välähtipä mielessä myös ajatus, että ratsun vaihto taas hetkeksi voisi olla paikallaan. Opettajaltakin ehdin ennen treenien alkua toivoa, että tunnilla keskityttäisiin yhteen tai maksimissaan kahteen asiaan, sillä oma pakkani näyttäisi leviävän välittömästi, jos ajateltavaa on tuota enemmän.

Tasaisempaa ja hallitumpaa menoa toivoessani jätin myös yleensä käyttämäni kannukset pois. Ajattelin tällä tavoin ehkäistä sitä, etten tahattomasti osu niillä hevoseen ja sitä kautta virittele pollea ihan vääriin taajuuksiin. Alkuverkassa olikin sitten tuttuun tapaan vähän hitausongelmaa, mutta keskityin tekemään siirtymiä ja pysäytyksiä. Välillä ne sujuivat kivasti, välillä taas Pera ei olisi malttanut seistä ja odottaa. Muutoin verkkasimme kolmen puomin suoraa ravissa ja laukassa. Yritin tunnustella hevosta ja reagoida ja hellittää tarpeen mukaan. Omasta mielestäni olin ilahduttavan skarppina huomaamaan, jos Pera yritti kiihdyttää ennen puomia tai jos se puolestaan vähän hidasti. Koetin noina hetkinä joko pidättää ajoissa ja rentoutua tai sitten tukea pohkeilla tasaisemman menon toivossa. Ilmeisesti hereillä olo auttoi hieman, sillä pääosin verryttelytehtävät menivät hyvin.

Lopulta hypimme palasina treenatun radan kokonaan läpi. Radalle lähdettiin oikeassa laukassa ylittäen ykkösokseri, suunnaten siitä kakkosportille ja edeten muistaakseni noin kuuden tai seitsemän laukka-askeleen päässä olleelle pystylle. Siitä kaarrettiin sopivasti nelospystylle ja yritettiin päästä viitosportille kolmella laukka-askeleella. Lopuksi vielä kuutosokseri, seiskapysty ja kahdeksikkokavaletti. Ei siis teoriassa yhtään hullumpi rata, sillä laukka tarvitsi saada vaihdettua vain kerran ja muun ajan saattoi käyttää sujuvan laukan ja hyvien teiden valitsemiseen. Käytännössä toheloin sen verran lahjakkaasti, että saimme sakkokierroksia sekä koko radan uusimisen että ongelmaksi koituneille esteille 4-8.

Radan keskeisimmäksi ongelmaksi muodostui tuttu asia eli tasaisen ja sujuvan laukan puuttuminen. Opettajalta tuli noottia tästä asiasta monet kerrat, vaikka hetkittäin luulin parantaneeni menoa. Tarkemmin ajateltuna tajusin, että meno oli ihan ok esteillä 1-3, mutta nelosen töpeksin jännittämällä jo viitosporttia, jolle Pera oli hidastellut aikaisemmin kiitos minun vaikutukseni. Päästin laukan sammumaan aina ennen nelosta, jolloin väliin hurahti neljää askelta. Lopulta opettaja alkoi ajoissa huudella, että hyppäisin nelosen vähän enemmän vasemmalta, jolloin lyhyempi kaarre mahdollistaisi kolmen laukan ratsastamisen. Tätäkin piti treenata hetki, sillä vaikka muka sihtasin vähän vasemmalle nelosella, unohdin kääntää viitoselle, jolloin valuimme taas neljän laukan menoon. Viitosen jälkeen puolestaan annoin Peran pyörähtää sen verran tiukasti vasemmalle, ettei kuutoselle lähestyminen enää onnistunut. En käsitä, miten olin niin hukassa hevoseen vaikuttamisen kanssa, että tein kerta toisen jälkeen samoja virheitä samoille esteille. Ilmeisesti viime aikojen toheloinnilla aiheutetut kiellot ovat saaneet luottamustani Peraan järkähtämään taas sen verran, että nynnyilen mieluummin ja valmistaudun kieltoon kuin ratsastaisin rohkeasti.

Lopulta saimme Peran kanssa mentyä radan esteet 4-8 kahdeksan siten, että hevonen kulki suunnilleen sujuvasti, nelosen ja viitosen väliin riitti kolme askelta, ja pääsimme kuutoselle, vaikka ei nyt kauhean hyvällä tiellä. Onnistuimme myös mahduttamaan kuutosen, seiskan ja kasin väleihin toivotut kolme askelta ja pysyin kaikki hypyt hyvin matkassa. Hitaassa menossa kun meillä oli Peran kanssa ollut useampia erimielisyyksiä siitä, hypätäänkö läheltä vai kaukaa. Minä olisin mennyt kauempaa, kun Pera taas otti lisäaskeleen, jolloin kuski ja ratsu lähtivät kumpikin omia aikojaan hyppyyn. Ei kovin nättiä, mutta Pera sai joka kerta isot kiitokset siitä, ettei kieltänyt. Aihetta olisi kyllä ollut, sillä tuskin meno epävarman kuskin kanssa oli sillekään kauhean kivaa.

Tunnin jälkeen murehdin opettajalle ongelmaani. Hän sanoi tietävänsä, miltä tuntuu mennä hevosella, johon ei tunnu saavan otetta, jolloin meno tuntuu vähän huteralta. Hänen lääkkeensä ongelmaan on se, että vaikeuksia tuottavaa asiaa tahkotaan kerta toisen jälkeen uudelleen, estepuolella aloittaen matalista korkeuksista, kunnes homma toimii niin kuin pitääkin. Päädyin sitten siihen tulokseen, että pyysin ensi viikon valmennukseen Pokua. Opettaja sanoikin aikoneensa ehdottaa sitä jo tälle kertaa, mutta se oli kiireessä jäänyt tekemättä. En tajua, mitä tässä parin kuukauden aikana on tapahtunut, sillä alkusyksystä minulla oli ainakin omasta mielestäni tosi hyvä ote Peraan, ja selvitimme estetehtäviä hyvin ja sujuvasti. Nyt puolestaan minusta tuntuu, että sekä minä että Pera olemme ihan eri maailmoissa, vaikka kuinka yritän ajatella ottavani sitä kuulolle ja minun hallintaani. Jopa radalla pääni sisäinen kommentaattori selosti tilannetta kertoen, mitä pitäisi tehdä, mutta näemmä ajatukset jäivät pahemman kerran toteuttamatta. Mitään kun ei kuitenkaan näyttänyt ulkoisesti tapahtuvan, jolloin meno oli kaukana sujuvasta ja helposta.

Olen piiskannut itseäni tästä asiasta melkoisesti, joten jos nyt jotain positiivista haen tästä tunnista, niin ainakaan ei tullut kieltoja, se ainoa laukanvaihto radalla onnistui käsittääkseni joka kerta, ja muutaman kerran sain vielä vihiä siitä vanhasta hyvästä menosta, jossa olemme Peran kanssa suorittamassa rataa yhdessä. Ensi kerralla minun tuskin tarvitsee huolehtia liian reippaasta menosta, vaan voin päinvastoin palata miettimään Pokun kanssa sitä, miten hevosen saa liikkumaan ja ylittämään esteet. Ehkä sitä kautta myös opin taas vaikuttamaan hevoseen siten, että se on kuulolla ja reagoi pyyntöihini toivotusti.

Ps. Rustasin nimeni koulukisojen listaan. Jännäksi menee, sillä olin Peralle kolmas kuski. Toivottavasti neljättä ei enää tule, sillä muuten kuskit valitaan arpomalla. Pistin kyllä Jussin varasijalle, mutta kovasti toivon saavani mennä ykkösvaihtoehdollani.