Olen taas ottanut tavaksi näemmä kirjoitella hyvin jäljellä tunneista. Nyt kuitenkin on sopiva rako näin vaikka synttäripäivän kunniaksi kirjata viime viikon keskiviikon puomitunti. Tämä viikko jäi väliin töiden takia. Harmitti kyllä, kun olisi ollut esteitä. No, ensi viikolla sitten oma tunti ja päälle kruunaamaan estevalmennus.
Sattuipa muuten polleksi puomeille Perillus. Parhautta siis! :) Tosin pakko on myöntää, että hivenen ehdin aina välissä miettiä, että entä jos se nyt lähtee käsistä. No, ei lähtenyt.
Perilluksessahan ei ollut taaskaan mitään vikaa. Pari kertaa seisoskelun jälkeen sen mielestä oli paljon kivempaa tepastella eteenpäin-käskyn sijasta itsensä ympäri, mutta muutoin toimi oikein kivasti. Muistini mukaan treenasimme alussa jälleen kaasun ja jarrun symbioosia. Vauhtiahan kyllä sain ja alkuhommissa myös jarrua.
Sitten suorassa linjassa olleilla puomeilla testattiinkin, että saadaanko väleihin askeleita määrätyllä summalla. Seitsemän askeleen väli oli minulle uskomattoman vaikea. Osaan kyllä mennä lujaa, mutta en pyydetyn hitaasti. Huomasin ongelmaksi sen, että kun haluan hiljempää laukkaa huomattuani vauhdin olevan ihan liian luja, pyydän liian jämäkästi. Pera nimittäin pudotti kahteenkin kertaan puomien välissä raville, kun se herkkänä ottaa huomioon myös painoavut. En edes ohjaa ottanut kummemmin normaalia tiukemmalle, mutta istunnalla jarrutin ilmeisesti turhankin tehokkaasti. Taisin saada kerran seitsemän laukan onnistumaan.
Kuuden laukan sarjassa ei ollut mitään ongelmaa. Sehän on ihan peruslaukkaa, joten meni ilman ongelmia. Lisäksi toki loistin viiden laukka-askeleen välissä. Nopeastihan kyllä osaan kaahata. Oli kyllä ihan kiva tunne puomeja lähestyttäessä antaa pollelle vinkkiä, että nyt saa mennä. Perahan otti pyynnön hyvin vastaan ja viisi laukka-askelta kiidättivät meidät puomien yli.
Tunnilla treenattiin myös laukanvaihtoja. Apuvälineenä oli keskelle kenttää lyöty kavaletti, jota kierrettiin kahdeksikkona. Alussa apuni olivat epäselvät eikä Pera antanut vaihtoja ilmaiseksi. Vinkkinä opettaja antoi sen, että esteelle tullaan jo valmiiksi hieman vinossa eli tähdäten siihen uuteen suuntaan. Apukeinona oli vielä se, että ennen estettä saadaan polle asetettua jo tulevaan suuntaan. Sillähän siitä selvittiin. Pera vaihtoi oikein näpsäkästi noiden kanssa laukat ja kuskillekin tuli hyvä mieli. Kerrankin sattui niin, että kuski pystyi tekemään parikin asiaa kerralla sen ainokaisen sijaan. :)
Nyt sitten vain loput ratsastuksettomasta viikosta ohi ja ensi viikolla korkojen kera takaisin.
