Omalla tunnilla jälleen, jes! Menin myös bussilla ensimmäistä kertaa keskustasta tallille. Ei huvittanut tehdä perinteistä 25 kilometrin lenkkiä, joten parempi näin.
Pollelistaa selatessa mietin hetken, että minut on unohdettu listasta. Mutta ei onneksi, vaan nimeni oli ihan uudella paikalla. Piti tarkistaa polle pariinkin kertaan iloisen virneen kera. Kas tässä, keskiviikon pollearpajaisten pääpalkinto: Estragood! Olin mielissäni, vaikka jälleen kerran huvittunut. Olenhan vinkaissut useampaan kertaan sitä, kun olen liian iso monille poneille. Onhan minulla tosin takana toinen vastaava tapaus. Tsekatkaa tästä, jos ette usko.
Eli Eetuksi kutsuttu poni on vaikuttanut tunneilla oikein kivalta sivusta seurattuna. Virtaa riittää kohtuullisesti eikä suurempia vikurointeja ole. Siinä mielessäni olin sangen innoissani, kun pääsin pitkästä aikaa uuden pollen selkään. Tosin kyllähän sitä oli taas niin jättiläisolo. Eetu kun tosiaan on säkäkorkeudeltaan tuon 145 cm suunnilleen, itse piirun verran pidempi. :)
Mutta jes! Eetussa oli samaa potkua kuin Jukassa eli ponin pienuus ei menoa haitannut. Tunnin aikana ei tullut kyllä murehdittua kokoeroa, kun sitä ei edes huomannut. Mainiota. Sitten voidaankin siirtyä opin kertaukseen.
Eetussa huippua oli se, että se on reipas. Kevyistä komennoista lähtee liikkeelle ja pysyy pyydetyssä vauhdissa. Tästä oli hyötyä. Puomitunnin treeninä oli jälleen askeleen pituudet ja tällä kertaa yhden vauhdin säilyttäminen. Laukka pistettiin kohdilleen puomeilla, joiden väli oli muistaakseni 17 metriä. Siihen mahdutettiin viisi askelta ja Eetun peruslaukka oli sopivaa siihen. Eli ei mitään ongelmaa. Minun tarvitsi vain istua rennosti ja antaa hevosen tehdä työtä. Sen muuten huomasi sykemittarissa. Yleensä tunnissa on palanut reilut 400 kilokaloria, nyt kevyesti alle tuon.
Ongelmaksi muodostui sitten vauhti ja maneesin kulkuoven pääty. Eetu näki siellä uskomattomia hirviöitä enkä saanut sitä sinne kunnialla. Rappenia käytettiin jo osassa kohtaa tukena ja turvana, jolloin sain ravissa pollen sinne. Treeni menikin siitä kohtaa höpöksi, kun en saanut oikeaa reittiä puomille. En vain enää tajunnut, mitä ihmettä minun olisi pitänyt tehdä korjatakseni oikaisu. Vauhdissa oli taas sitä, että Eetu nosteli laukkoja muita seuraten ja meni hurjaa kipiravia. Eihän se minua haittaa, vauhdista kun tykkään, mutta olisi se kiva itse olla ohjaksissa.
Mutta itse puomitreeniin. Neljän puomin ja kahden kavaletin kokonaisuus oli suoritettavana. Laukanvaihtoa en toisella kavaletilla saanut aikaiseksi, ärsyttävää. Eetu kuitenkin osaa tehdä sen itsekin eli pienillä avuilla se olisi vaihtanut sen. En ilmeisesti sitten antanut mitään apuja ensimmäisellä kerralla. Toisella taisi mennä paremmin, kun tsemppasin katseen kanssa. Muuten puomeilu meni hyvin. Eetu meni toivottua laukkaa ja ohjautui todella mainiosti. Hieno polle se on!
Ensi viikolla esteitä. Ärsyynnyn kyllä vietävästi, jos työhommat muuttuvat taas niin, etten pääse sinne. Pitää järjestellä keskiviikko siis tarkkaan, ettei noin käy. Olisi tietenkin ollut kiva mennä puomeilu sillä hevosella, jonka saa esteillekin. Tulisi tuntumaa. Mutta tokkopa Eetulla pääsen hyppäämään. Peraa tietenkin toivoisin, mutta saa nähdä. Se kuulemma oli vähän osoittanut mieltään aiemmalla estetunnilla. No, pollearpajaiset ovat aina yhtä jännittäviä. Pitää toivoa, että tuuri on kohdallaan ja taidot edes kerran käytössä. :)
