Tiistain Tallinmäen tunnilla pääsimme vääntämään koulua tulevia 1-tason kotikisoja ajatellen. Ne tosin jäävät minulta harmillisesti välistä, mutta ainahan se koulutreeni kannattaa. Minun ja Jetin lisäksi tunnilla oli neljä ratsukkoa. Tunnin aikana treenasimme siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin, askeleenpidennyksiä, laukannostoja, laukkalävistäjiä, pääty-ympyröitä sekä pysähdyksiä. Kaikkea siis, mihin C:n ja B:n kouluradoilla törmää jossain muodossa.
Siirtymisissä ravin ja käynnin välillä yritin säilyttää Jetin muodon, vaan etenkin siirtymisissä alas se pääsi katoamaan. Tajusin kyllä jännittyväni siirtymisen aikana erityisesti käsistä, vaan jännitystä ei noin vain poistettu. Tätä pitää alkaa miettiä jatkossa. Siirtymisissä hyvää oli kuitenkin se, että alkunohittelun jälkeen Jetti alkoi tehdä ne aika kivasti. Pidin käyntiaskelten määrän aika vähäisenä, mikä varmasti auttoi Jettiä olemaan nukahtamatta. Siirtymiset käyntiin olisivat voineet olla vielä pehmeämpi eli olisin saanut tehdä ne enemmän istunnalla kuin ohjilla. Ravissa tehdyt askeleenpidennykset maltoin paikoin valmistella rauhassa, jolloin saimme ihan asialliset pätkät. Kokeilin muutamat myös harjoitusravissa istuen eikä homma onneksi kamalasti sen takia vaikeutunut.
Laukkakuviona meillä oli nostaa vasen laukka pääty-ympyrän avonaiselta puolelta kouluradalla I-kirjaimessa tehtävää laukannostoa jäljitellen. Sen jälkeen pyöräytettiin oma pääty-ympyrä ja jatkettiin laukkalävistäjä, jonka lopussa siirryttiin raviin. Toisen lyhyen sivun keskeltä nostettiin oikea laukka, pyöräytettiin pääty-ympyrä ja tultiin toinenkin laukkalävistäjä. Hiljalleen olen alkanut uskoa, etteivät laukkalävistäjät ole mitään maailman vaikeimpia asioita, jolloin saimme tultua niitä aika asiallisesti. Kerran Jetti pääsi pudottamaan hieman liian aikaisin raville, mutta muuten se pysyi laukassa toivotusti eikä ehdotellut vaihtojakaan. Oikean laukan lävistäjät sujuivat helposti. Vasemman laukan lävistäjillä Jettiä sai tyyrätä tarkemmin lävistäjän lopussa uralle, sillä muutoin se yritti lähteä oikaisemaan. Laukannostot molempiin suuntiin sujuivat myös muutoin, mutta olisin saanut ratsastaa niistä pontevampia.
Tunnin loppupuolella harjoittelimme vielä tervehdykseen pysähtymistä ravista. Ennen pituushalkaisijalle kääntymistä sai pyöräyttää tarvittaessa voltin samoin kuin tervehdyksen jälkeen. Pysähdyksissä sain ratsastaa Jetin tarkasti suoraan, sillä muuten se ehti aina vinksahtaa johonkin suuntaan ja pysähtyi vinosti. Pysähtymisissä myös pyöreys pääsi katoamaan, mutta muutamana kertana siirtymisessä takaisin raviin sain sen säilymään. Siirtymiä tuntumalla ja pyöreänä pysyen saisin kyllä harjoitella melkoisesti lisää!
Loppukäynnit kävelimme peltolenkin kautta. Tunnissa pulmaksi jäi pyöreyden ja rentouden katoaminen siirtymisissä. Onneksi sentään olen vähän vihillä siitä, mikä ongelman aiheuttaa, joten seuraavaksi pitää alkaa ratkoa sitä. Tyytyväinen olin siihen, kuinka kivasti laukkalävistäjät sujuivat. Aiemmin olen muka kokenut ne hankaliksi, kun Jetti on päässyt pudottamaan raville tai vaihtamaan laukkaa. Hiljalleen olen onneksi tajunnut, että Jetti osaa ilman muuta laukata lävistäjän ja vaikka jatkaa vastalaukkaa siitä eteenpäin. Tämän tajuamisen myötä ratsastan paremmin enkä hätäile mahdollisia ongelmia ennakkoon. Oppia ikä kaikki, onneksi!
