Lauantain toinen hyppytunti hurahti Hiliman kyydissä. Ratsukoita tunnilla oli kolme. Alkuverryttelyssä ja tunnin yksittäisillä tehtävillä Hilima oli oma itsensä eli sopivan reipas. Pientä oikomisongelmaa oli edelleen oikeassa laukassa, mutta satuimme tehtäville ihan asiallisesti. Hilima tuppasi hieman kipittämään, mutta tajusin tämän ja koetin vähän rauhoitella menoa. Kaarevan linjan toisena olleesta vesimattopystystä Hilima yritti pienesti viipottaa oikealta ohi, mutta sain tyyrättyä sen kuitenkin esteelle ja sen yli. Tuota lukuun ottamatta Hilima oli hypyissä hyvällä asenteella mukana. Laukatkin vaihtuivat aika näppärästi ja jos ei vaihtunut, tajusin korjata ravin kautta.
Kaisalle kiitos tästä!
Tunnin radan hyppäsimme yhden kerran noin 60–70 sentin tasolla. Ratapiirroksesta poiketen me hyppäsimme vain esteet 1–6. Matkaan lähdimme vasemmassa kierroksessa. Ykkönen ylittyi hyvin, ja Hilima vaihtoi siinä laukan toivotusti oikeaksi. Lähestymisessä kakkoselle meillä tuli erimielisyyksiä tiestä, mutta jollain ilveellä sain tuotua Hiliman estelinjalle. Esteen Hilima hyppäsi näppärästi ja vaihtoi laukan vasempaan. Kaarevan tien päässä olleelle kolmoselle pääsimme ihan asiallisesti, ja Hilima vaihtoi siinä laukan toivotusti oikeaan. Neloselle tulimme aavistuksen vinona edeten, jolloin otimme puomin siitä mukaan. Laukka kuitenkin vaihtui taas niin kuin pitikin. Kaarre viitoselle tuli hyvin, mutta olisin saanut vähän tasapainottaa laukkaa. Hilima kuitenkin hyppäsi viitosenkin hyvin, ja pääsimme jatkamaan radan viimeiselle esteelle eli kaarevan tien päällä olleelle kuutoselle. Hilima pääsi vähän ajautumaan oikealle, mutta sain sen ohjattua esteelle, ja pääsimme vielä senkin yli.
Rata päätti tämän tunnin tehtävät, ja siitä jäi kyllä ihan hyvä fiilis. Radalla Hilima eteni hyvin eikä ihan niin paljon yrittänyt pistää mutkia suoraksi. Laukka ei myöskään mennyt ihan kiireisen tikittäväksi niin kuin joskus, vaan Hilima laukkasi reippaasti, mutta aika rennosti. Sain oltua pääosin hypyissä mukana, vaikka saisin edelleen vähän rauhoittaa ja ajoittaa mukautumistani paremmin. Kivaa oli kuitenkin se, että läpi tunnin tehtävien yleisfiilis oli aika rento. Ei mitään turhaa ähertämistä, vaan mukavia hyppyjä. Emmeköhän me taas hiljalleen saada Hiliman kanssa vanha, tuttu meno esteillekin takaisin. Kunhan vain jaksetaan treenata, myös sitä koulua.
