Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla oli koulua tehoryhmässä, sillä ratsukoita oli vain neljä. Toivoin mielessäni ratsua, jonka kanssa pääsisin enemmän hienosäätämään. Pollearpajaisten tulos osui Loreen, mikä oli ihan ok. Ainakin sillä on oma moottori. Opettaja antoi meidän toivoa kahden vaihtoehdon väliltä: avotaivutuksia tai vastataivutuksia sekä vastalaukkaa. Hihkuin tietenkin vastalaukan sisältänyttä vaihtoehtoa, sillä aiemmin viikolla se jäi Jetin kanssa pahasti hampaankoloon.
Ensin jumppasimme hevosia ympyröillä, joilla tehtiin niin myötä- kuin vasta-asetuksia. Kun ne alkoivat sujua, sai tehdä myös vastataivutuksia. Lore tuntui hyväksyvän vasta-asetuksen ja -taivutuksen paremmin oikealle. Vasemmalle tehtynä Lore hangoitteli hieman vastaan eikä rentoutunut niin helposti. Asetusten työskentelyssä sain Lorea aina välillä hakeutumaan enemmän oikeinpäin, vaikka hetket olivat lyhyitä. Opettaja muistutteli hakemaan pyöreyttä siten, että Lore nostaisi etuosaansa, ei valuisi sinne. Sain muistaa pitää pohkeet mukana sekä käyttää tarvittaessa kohottavia puolipidätteitä. Ravissa meno oli käyntiä epätasaisempaa, mutta muuten aika samanlaista. Hyviä hetkiä mahtui mukaan, mutta ne olivat lyhyitä. En keksinyt keinoa, millä saisin Loren tarjoamaan parempaa menoa pidempään. Verryttelimme vielä tovin oikeassa laukassa, joka oli melkoista linkousta. Istuntani ei pitänyt yhtään, joten en voinut juuri vaikuttaa Loreen tai saada sitä rentoutumaan. Saimme pari aavistuksen verran tasaisempaa pätkää, mutta muutoin oikean laukan työstö jäi puolitiehen.
Vastalaukkakuviona oli nostaa vastalaukka pitkän sivun alusta ja mennä lyhyet sivut vähän soikiomaisesti. Aloitimme vasemmasta kierroksesta eli oikeasta laukasta. Lore laukkasi menemään ongelmitta, mitä nyt hieman kiireisesti. Saimme mentyä laukkaa ilman kummempia säätöjä myös ne oikeat vastalaukkakohdat. Opettaja neuvoi ratsastamaan laukkaa hieman lyhyemmäksi, jotta vastalaukkakaarre menisi tasapainoisemmin. Kun aloin säätää laukkaa, unohdin pitää pohkeet töissä ja turvauduin ohjaan. Niinpä Lore pääsi pudottamaan muutaman kerran raville. Niiden kertojen jälkeen muistin taas pohkeiden merkityksen, ja saimme vielä parit asialliset vastalaukat vasemmassa kierroksessa. Oikeassa kierroksessa eli vasemmassa laukassa meno oli helppoa, sillä olimme Loren lempilaukassa. Se olisi todennäköisesti mennyt vaikka mitä kuvioita vasemmassa laukassa pysyen. Tässä suunnassa sain säädettyä laukkaa paremmin, jolloin pääsimme tulemaan vastalaukkakaarteita tasaisemmin ja rauhallisemmin. Oli todella mainiota saada keskittyä istumaan rauhassa ja lähinnä vain pitämään vanhan laukan avut paikoillaan ja tarvittaessa hieman kannustamaan hevosta ylläpitämään laukan. Muuten ei tarvinnut panikoida mahdollisista pudotuksista raville saati pelätä hevosen alkavan tarjota vaihtoja. Lore oli aika ässä tässä tehtävässä, joten myhäilin selässä tyytyväisenä.
Loppuraveissa haimme vielä hevosia venyttämään eteen ja alas. Lorella oli hieman kiire, jolloin se ei juuri malttanut venyttää ohjan perässä. Sinnikkäällä houkutteluilla sain sen venyttämään aina pienen pätkän, kunnes se taas nousi sieltä ylös. Venytteleminen ei ilmeisesti ole Loren lempijuttu, ainakaan minun ohjauksessani. Vaan olipa kiva tunti! Oli niin mukava saada onnistuneita vastalaukkapätkiä etenkin, kun ne aiemmin Jetin kanssa olivat menneet pääosin mönkään. Loren kanssa tajusin hieman sen päälle, kuinka minun pitäisi istua rauhassa ja luottaa siihen, että hevonen kyllä osaa. Loren kanssa harjoittelu oli myös helpompaa, sillä se ei ole herkkä tarjoamaan laukanvaihtoja. Niitä se esittää lähinnä itsenäisesti esteradalla ollessaan kunnolla menossa. Nyt kyllä polttelee päästä pian Jetin selkään treenaamaan samaa asiaa. Ihanaa olla tällaisilla tunneilla, joista saa ideoita jalostettavaksi toisenkin hevosen kanssa.
