maanantai 14. heinäkuuta 2014

Ratsastusleirin 2. tunti: onnekas ratsuvalinta

Leirin toinen tunti meni puomien ja kavalettien parissa. Olin toivonut kolmea hyvänä hyppääjänä tunnettua suokkia tai sitten ratsua määritelmällä superestesuokki. Ratsukseni sain kuitenkin 2005 syntyneen puoliveriruunan nimeltä Lucky Star II, lyhyesti vain Lucky. Sain kuulla ratsusta sen verran, että sillä on aiemmassa elämässään kisattu 120 sentin ratoja, ja että sillä on sekä jarrut että kaasu. Säkäkorkeutta ruunalla oli varmaan jotain 165 sentin tuntumassa. Luckyllekin tuli thiedemannit.

Aluksi saimme vähän aikaa verrytellä itsekseen käynnissä ja ravissa. Lucky eteni mukavasti eikä tuntunut kauhealta rautakangelta kumpaankaan suuntaan. Ravi tuntui alussa isolta, mutta mukautumishetken jälkeen se oli ihan ok. Käsilläni tosin oli oma elämä, sillä ne halusivat liikkua turhan paljon kevennyksen mukana.
Ensimmäisenä tehtävänä tulimme aluksi aivan mahdottomalta tuntunutta pujottelutehtävää puomeilla. Puomit olivat suorassa linjassa, mutta toisiinsa nähden vinoittain. Puomien keskikohdissa oli puolestaan tötsiä, joita piti siis pujotella. Tehtävää tultiin ravissa ilman jalustimia. Lisäksi siihen lisättiin pujottelun jälkeen nostettu laukka, jossa tehtiin oikeassa kierroksessa voltti pitkälle sivulle ja vasemmassa kierroksessa kaksi volttia pitkän sivun alkuun ja loppuun. Pujottelussa sai tosissaan treenata pohkeiden avulla kääntämistä, sillä pelkän ohjissa roikkumisen avulla Lucky valui tehtävältä ulos. Hiljalleen aloin itse tajuta homman päälle, ja Lucky oli tajunnut sen jo tovi sitten. Tämän jälkeen pääsimme molemmissa kierroksissa tehtävää aika asiallisesti. Ravia sai tosin lyhentää kunnolla, sillä liian pitkällä askeleella puomit jäivät pahasti jalkoihin. Ennen tehtävää pois nakatut jalustimet eivät häirinneet, mutta välillä en meinannut millään löytää oikeaa jalustinta takaisin.

Pujottelun jälkeen nostetut laukat nousivat ihan kivasti. Luckyn laukka oli aika tasaista. Kevyessä istunnassa oli helppo olla, ja ohjattavuus tehdyillä ympyröillä oli ihan hyvä. Opettaja toivoi tosin vähän sujuvampaa laukkaa, mikä löytyi helposti pyytämällä. Laukan jälkeen Lucky oli aina tovin vähän kiireisempi ravissa, mutta tuli kuulolle ajatuksella tehtyjen puolipidätteiden avulla. Laukassa ehdinkin jo fiilistellä, että tämän hevosen täytyy hypätä aika kepoisesti. Sen verran sen takapäässä tuntui olevan potkua samoin kuin siinä, miten Luckyn laukkaa varmasti osaavampi ratsastaja voi säädellä.

Puomien jälkeen siirryimme kavalettien ja laukan pariin. Tulimme aina alkuun ja loppuun noin kymmenen metrin laukkavoltin. Siitä jatkoimme suoralle linjalle, jossa oli kolme kavalettia. Ne kaikki piti hypätä kertalleen ympyrällä. Tehtävä sujui ihan mukavasti, vaikka yksittäinen puomi voltilla tuntui etenkin kavalettisuoran jälkeen mahdottomalta käännettävältä. Tärkeää oli muistaa taas kunnolla ulkoavut. Sitten tehtävää tultiin jättämällä kavaleteille tehdyt ympyrät pois. Väleihin pisteltiin niin 4 ja 2 kuin 3 ja 2 askelta. Lyhennys neljään askeleeseen onnistui ihan hyvin, mutta takapää tahtoi sammua. Kahden askeleen väliin tuli ensin ekstra-askel, kunnes sain laukkaa rullaamaan. Vähän olin myös hidas siinä, että lyhennetyn laukan jälkeen muistin olla pyytämässä ajoissa eteen. Pari kertaa istuin aivan liian syvällä satulassa, jolloin en ehtinyt hyppyihin mukaan, vaan retkahdin ikävästi. Luckyllä olikin aika vahva hyppy, joten sen jälkeen muistinkin olla paremmin esteistunnassa.



Loppuraveissa Lucky oli hereillä ja vähän kipitti, mutta palasi kuulolle taas, kun sitä tajusin pyytää enkä lähtenyt kipitykseen mukaan. Tunnin tehtävät olivat älyttömän hyviä, etenkin kieputtelutehtävä oli ihanan haastava! Tulipahan kunnon kääntelytreeniä. Lisäksi laukansäätely kavalettisuoralla oli tosi tarpeellista. En muistakaan, milloin tällaista olisi treenattu viimeksi kunnolla. Luckystäkin tykkäsin. Se kuunteli kyllä, kun asiat sanoi sille selvästi eikä huitonut puolittain menemään. Opettajalta tuli kiva kehu, kun hän sanoi ratsun sopineen minulle. Parannuskommenttia tuli siitä, että saisin paremmin olla esteistunnassa ja muistaa pitää lonkkakulman kiinni. Nyt jotenkin hairauduin aina pois esteistunnasta, jolloin tämä virhe pääsi sattumaan. Tunnin jälkeen toivoin Luckyä vielä seuraavan päivän estetunnille, ja toiveeni toteutui. Jännä nähdä, miten estetuntimme sujuu.

Videoista kiitos Jennille!