Sunnuntaina lyöttäydyin Jetin kanssa viiden muun ratsukon seuraksi Tallinmäen maastolenkille. Matkan alussa Jetti kehtasi säpsyillä laitumella laukannutta ja kavereidensa perään huudellut nuorukaista. En jaksanut noteerata tätä kummemmin, kunhan vähän naureskelin höhlälle ratsulleni. Jatkoimme matkaa edelleen käynnissä, kunnes yhtäkkiä tunsin vain lentäväni ilmassa ja mätkähtäväni maahan. Jetti kiskaisi kesken käynnin minulle tuntemattomaksi jääneestä syystä melkoisen pukin. Olin niin huolettomilla mielin liikkeellä, etten osannut yhtään ennakoida tätä. Niinpä ehdin pudotessani vain todeta ääneen “voi perhanan perhana” ja sitten jo makoilinkin maassa. Onneksi käytän maastoillessa aina turvaliiviä (kypärä on itsestäänselvyys!), joten putoaminen pehmentyi huomattavasti. Muutenkin selvisin säikähdyksellä, mikä oli hyvä juttu. Jetti ravasi vähän matkan päähän, kunnes huomasi juosseensa pois kavereiden luota ja palasi sitten takaisin. Hassu hevonen!
Putoaminen pisti tietysti jännittämään, mutta kokosin rohkeuden rippeeni ja suostuin jokaiseen laukkapätkään, jota ehdotettiin. Jetti poimi jännitykseni ja pällisteli pitkästä aikaa kantoja sun muita yhtä pelottavia juttuja. Yhdessä laukkapätkässä Jetti sitten jäi edellä menneestä sen verran, että sen ehdottomasti piti saada ottaa spurtti. Siinäpä sitten hetkeksi katosi sekä jarru että ratti, mutta sinnikkäästi pidin pääni suunnilleen kasassa. Kun Jetti tavoitti kaverit, se rauhoittui heti. Tuumasinkin ottaneeni Jetin sijasta karsinasta mukaan Käikyn eli kaikkea mahdollista ja mahdotonta säikkyvän Jetin alter egon. Jetillä tuntui olevan vähän pömelivirtaa tällä reissulla mukanaan.
Loppujen lopuksi reissu meni hyvin, vaikka alun aiheuttamat tutinat vähän vaivasivat. Tämä oli ensimmäinen putoamiseni Jetin kyydistä, ja olin vain onnellinen siitä, että se sattui maastossa eikä esimerkiksi esteillä, etten voinut yhdistää muksahdusta hyppäämiseen. Saa nähdä, kehtaanko jännittää seuraavaa maastokertaa. Toivottavasti en, sillä Jetti teki tällaisen tempauksen ensimmäisen kerran eikä suinkaan ilkeyttään. Jotain se säikähti tai olisiko jokin ötökkä onnistunut puraisemaan sitä kipakasti. Ratsastuskertoja Jetin kanssa on kuitenkin yhteensä jo 164, joten ehkä se ei keksi tällaisia tempauksia yhtään useammin. Jatkossa saisin tietysti pysyä hereillä myös maastoillessa, vaikka kaikkea ei voikaan koskaan ennakoida täysin.
