Keskiviikon valmennusryhmän koulutunnilla oli hyvät oltavat, kun ratsukoita oli vaivaiset neljä. Ratsukseni olin toivonut mielessäni jotain ihan sattumanvaraista, ja hevoslista paljasti valinnan osuneen Jussiin. Mikäpä siinä, vaikka ei se nyt ihan villein valinta ollut. Oli kuitenkin ihan mukava päästä menemään silläkin. Tunnin päätreeniaiheena olivat sulkutaivutukset, joita harjoiteltiin käynnissä.
Alkuverryttelyssä pyörittelimme ympyröitä käynnissä ja ravissa. Tarkoituksena oli saada hevosen etuosa odottamaan ja väistättää sitten takaosaa ympyrällä ulommas. Tehtävän avulla pyrittiin saamaan hevosia avuille ja valmisteltua tunnin tulevaa päätehtävää varten. Jussi oli tunnin alussa sitä mieltä, etteivät pidätteeni tarkoita yhtään mitään. Niinpä etuosan kontrollointi oli onnetonta, kun Jussi painoi pidätteistä läpi eikä juuri suostunut malttamaan. Sorruin paikoin leikkimään vetokisaa, jonka Jussi tietysti voitti, ja sen oli hurjan helppo jäädä painamaan ohjalle. Hiljalleen tajusin tehdä nopeampia puolipidätteitä ja ratsastaa pohkeella, jolloin sain Jussin välillä ymmärtämään, mitä siltä halusin. Takaosan väistätykset olivat vaatimattomia, kun keskittyminen tahtoi huveta siihen, että sain etuosan kuriin. Vasemmassa kierroksessa sain vähän parempia hetkiä, mutta kokonaisuudessaan meno oli vain sinnepäin kunnon onnistumisen sijaan. Saisin vaatia rutkasti enemmän, mutta jostain syystä jään usein puoliteholle. Ravissa Jussi keveni melkein automaattisesti, jolloin ratsastaminen muuttui siltä osin helpommaksi. Väistöt tosin olivat edelleen aika mitättömiä, mutta ainakin hevonen alkoi vähän paremmin kantaa itseään edestä.
Sulkutaivutukset tehtiin käynnissä toiselle pitkälle sivulle kahden voltin väliin. Volteilla oli hyvin aikaa valmistella tulevaa sulkutaivutusta ennen kuin sille piti lähteä oikeasti. Tehtävään lisättiin myös laukannosto toisen voltin jälkeen, ja laukassa pyöriteltiin voltit lyhyille sivuille sekä keskiympyrä pitkälle sivulle. Sulkutaivutukset menivät aika mukavasti molempiin suuntiin. Jussia oli helppo korjailla eikä se kiirehtinyt minnekään, mutta ei tahmaillutkaan kummemmin. Jos vaikeampi kierros pitäisi sanoa, niin se olisi ollut vasen. Suurta eroa oikeaan ei ollut, mutta vasemmassa kierroksessa etuosaa sai toppuutella enemmän. Sulkutaivutuksissa kivaa oli se, kuinka helposti Jussi reagoi pieniin korjauksiin, ja kuinka se paikoin rentoutui tehtävän aikana. Se ei häseltänyt yhtään ylimääräistä, vaan antoi minulle mukavasti aikaa pyytää asiat rauhassa. Niinpä sulkutaivutuksista jäi sangen hyvä mieli. En sitten tiedä, miten ne olisivat ravissa sujuneet, joten onneksi niitä harjoiteltiin näin tauon jälkeen vain käynnissä.
Laukkatyöskentelyssä opettaja neuvoi useasti ryhdistämään Jussia, jotta se ei menisi koko ajan pitkänä ja liian matalana. Jussi reagoikin pyyntöihini lähes aina painumalla edestä matalammaksi. Varsinainen ryhdistäminen olikin haastavampaa, kun en keksinyt sopivaa jippoa kertoa Jussille asian selvästi. Temppuilin sitten pohkeiden ja ohjasotteiden kanssa, ja vahingossa Jussi sattui aina välillä ymmärtämään minua. Olisi pitänyt tarkistaa opettajalta avut tämä asian toteuttamiseksi, kun omat taidot eivät riittäneet. Vasemmassa kierroksessa sain puolestaan muistaa kääntää Jussin etuosaakin, sillä muutoin se lähti valumaan ulommas. Laukka oli muuten ihan kivaa, sillä Jussi puksutti tasaisesti menemään. Jussi on muutenkin perusluonteeltaan tasainen menijä, joka ei yleensä turhia hätkyile. Miinuspuolena tosin oma puusilmäisyyteni, sillä tällaisen hevosen kanssa ajaudun tavallistakin helpommin matkustajaksi, kun meno on niin tasaista enkä enää välttämättä huomaa, että menoa voisi parantaa.
Tunti oli kaikkinensa mukava, vaikka varmasti paremminkin olisi voinut mennä. Sulkutaivutuksista jäi parhain fiilis, muussa menossa olisi ollut työstämistä. Jussi on kyllä kivaa vaihtelua muihin ratsuihin tasaisuutensa takia eikä käy kieltäminen, että sen muhkeus helpottaa hieman jalkojeni saamista hevosen ympärille. Sen sijaan koulusatulassa istuminen tauon jälkeen oli taas pieni järkytys. Kuinka jäykkä sitä voikaan olla! Ihan kuin asia nimeltä venytteleminen olisi taas joltain ratsastajalta jäänyt unholaan. Hups.
