keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Kinkkisiä laukanvaihtoyrityksiä

Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla oli luvassa esteitä, jeij! Toivoin mielessäni jotain tolkkua ja taitavaa hyppääjää, vaikka arvelin saavani jonkin kuvaukseen sopimattoman. Mielessä välähti myös, että olisipa hauska hypätä pitkästä aikaa esimerkiksi Epperillä. Lopulta nimeni löytyi ratsulistalta ilahduttavasti Manun kohdalta. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja pääsimme treenaamaan niin ravipuomeja, ravilähestymisiä ponnistuspuomilla höystettynä kuin laukanvaihtoja lävistäjähypyillä.

Alkuverryttelyssä pääsimme ylittelemään suoralla linjalla kahdessa erässä olleita ravipuomeja. Tarkoitus oli saada ravi säilymään tasaisena läpi tehtävän. Aluksi Manu pääsi hidastamaan puomeille, mutta toistojen myötä alkoi ravata ne aika kivasti. Sain oltua puomeilla itse aika rento, mikä taisi auttaa. Välillä tosin rentouden sijaan unohduin matkustamaan, jolloin Manukin tuntui lössähtävän. Muuten tehtävä sujui aika mukavasti, kun muistin pitää pohkeet tuntumalla ja ottaa tarvittaessa oikeaan aikaan puolipidätteitä. Laukassa verryttelimme tovin niin uralla kuin ympyröillä ja haimme kevyttä istuntaa kohdilleen. Manu eteni ihan mukavasti, mutta olisin saanut ratsastaa sitä kantamaan itsensä edestä ja olemaan vähän lyhyempi.

Seuraavaksi tulimme vasemmassa kierroksessa ravissa suoraa linjaa, jossa oli ensin ravipuomit, sitten vähän matkan päässä ponnistuspuomilla varustettu ristikko. Tällä kertaa en ihme kyllä ottanut paineita ponnistuspuomeista, vaikka yleensä annan niiden haitata omaa ratsastustani naurettavan paljon siihen nähden, että niiden pitäisi nimenomaan auttaa. Manu liikkui mukavasti eikä hätäillyt, jolloin saimme tultua tehtävän kolmeen kertaan kivan tasaisesti. Mukauduin pieneen hyppyyn sopivasti eikä missään ollut ongelmaa. Neljännellä kierroksella taisin vähän ajatella Manun menevät autopilotilla, jolloin se pääsi vähän valumaan pitkäksi eikä osunut ponnistuspuomille niin hyvin. Tuloksena oli vähän tönkömpi hyppy, jossa Manu valitsi vasemman laukan sijasta oikean. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen siihen, kuinka hyvin muut kerrat menivät. Tämän jälkeen tulimme yksittäistä estettä lävistäjällä oikeassa laukassa. Kahdella ensimmäisellä kierroksella se oli ristikko, kunnes kolmannelle kierrokselle se nostettiin pystyksi. Lähestymiset olivat ihan ok, ja Manu liikkui hyvin, mutta yhtään vaihtoa hypyssä emme saaneet tehtyä. Sorruin lopussa kokeilemaan ylijohtamistakin, mutta sekään ei auttanut. Manu ei ole laukanvaihtoautomaatti edes hypyissä, mutta asia jäi siitä huolimatta kaivelemaan.

Viimeisenä tehtävänä tulimme kahta lävistäjäestettä kahdeksikolla aloittaen vasemmasta laukasta. Alussa tehtävässä oli ponnistuspuomit apuna, kunnes lopuksi ne otettiin pois. Tehtävän aikana saimme kerran puolivahingossa vaihdettua vasemman laukan oikeaksi hypyssä, kun sain ponnistuspaikkapaniikin ja törkkäsin Manua hyppäämään kauempaa. Ruunareppanalla menivät pasmat sekaisin, ja se pisteli jalkansa ponnistuspuomille miten sattuu, ja laukka vaihtui hypyssä aika vahingossa. Manu ei tykännyt tyrkkäyksestäni yhtään ja kiihdytti vähän esteen jälkeen. Sittenpä opettaja ohjasikin meidät ympyrälle hakemaan laukkaa lyhyemmäksi. Jäin pidättämään liikaa ohjalla, jolloin Manu pudotti raville. Taas jouduimme sakkoympyrälle, jonka aikana sain oikean laukan nostettua takaisin. Toisella kerralla laukka vaihtui sujuvasti ensimmäisessä hypyssä vasemmasta oikeaksi ilman sen suurempaa säätöä. Oikeaa laukkaa emme harmillisesti saaneet vaihdettua tehtävän aikana kertaakaan hypyssä vasemmaksi, vaan se piti korjata aina ravin kautta.



Loppuraveissa Manu oli taas hetken sitä mieltä, että ravissa kuuluu kipittää vauhdilla ennen kuin sain sen uskomaan, että rauhallisempikin meno käy hyvin. Manulla oli kyllä kiva hypätä, vaikka vaihtumattomat laukat jäivätkin kaivelemaan. Muuten se oli mukavan tolkku ja tasainen, ja sen kanssa sain keskittyä miettimään hyvin omaa menoani. Tunnin onnistumiset olivat ehdottomasti ravilähestymiset ponnistuspuomilla varustettuna, sillä yleensä olen häseltänyt ne ihan höpöiksi. Manu tuntui hanskaavan oman osuutensa niin hyvin, ettei minun tarvinnut alkaa huolehtia mistään ylimääräisestä. Tuumasinkin opettajalle tunnin päätteeksi, että mieluusti hyppäisin Manulla toistekin. Onhan se tallin ratsuista osaavimpien hyppääjien joukossa, joten sillä treenaisi mielellään. Siihen on tosin moni muukin tietysti mieltynyt, mutta enköhän taas joskus pääse sillä uudelleen hyppäämään.

Videoista kiitos Alekseille!