torstai 9. toukokuuta 2013

Mukavasti sujuneet estekisat

Sekä perus- että uusintaradan ensimmäinen este.
Helatorstaina järjestetyt seuran Kevätmalja-estekisat olivat pitkä, mutta sitäkin mukavampi koitos. Päivä alkoi yhdeksältä radan rakennuksella ja jatkui hieman yli kolmeen. Osallistuin Epperin kanssa luokkaan IIIb eli kaikille avoimeen 70-80 sentin luokkaan, jonka arvosteluna oli AM5. Eli kaikki puhtaan perusradan ratsastaneet pääsivät erillisenä ratsastettuun uusintaan. Ratsastajia luokassa oli 12, joista kymmenen pääsi uusintaan saakka. Minä ja Epper mukaan lukien. Lopulta olimme luokassamme viidensiä eli ensimmäitä ei-sijoittuneita. Olin ja olen edelleen hurjan tyytyväinen hienoon Epperiin. Se oli ihanan tasainen ja nöyrä ratsu, joka vei minut puhtaasti niin perus- kuin uusintaradan esteiden yli eikä ollut mistään moksiskaan. Päätin ennen kisasuoritusta yrittää parhaani ja katsoa, mihin se riittää, ja tällä kertaa se riitti aika mainioon tulokseen siinäkin mielessä, että nämä olivat ensimmäiset yhteiset kisamme Epperin kanssa.

Epper meni ennen minun vuoroani luokat ristikko-40 cm ja 50-60 cm. Ensimmäisessä luokassa se hyytyi yhdelle esteelle saaden neljä virhepistettä kiellosta ja toisessa luokassa puolestaan meni hienosti puhtaan nollan. Verryttelyn pidin hyvin kevyenä, sillä en halunnut väsyttää Epperiä täysin. Verryttelyhyppyjä taisin ottaa kolme: ensin pienempi pysty (este numero 8), sitten sama pysty kisakorkeudessa ja lopuksi vielä kisakorkeudessa ollut toinen pysty (este 4). Kaikki verryttelyhypyt tultiin vasemmassa laukassa, ja Epper liikkui tasaisen rauhallisesti, kuten aina. Oma lähtövuoroni oli sopivasti heti toisena, joten en ehtinyt onneksi pitkään jännittää, mutta ehdin nähdä kuitenkin yhden suorituksen alle.

Perusradalle lähdin sillä mielin, että menen rauhassa ja tasaisesti, jotta mahdollisuus puhtaaseen suoritukseen on suurin. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ylittäen ykkösokserin. Este ylittyi ihan hyvin, mutta laukka jäi vaihtumatta. Epper oli kuitenkin hereillä ja vaihtoi vasemman laukan lennosta oikeaksi. Tie kakkoselle oli ihan hyvä, vauhti tosin pääsi hieman hiipumaan. Epper kuitenkin ylitti esteen siitä huolimatta, mutta laukka jäi jälleen vaihtumatta. Etupään Epper vaihtoi itse, mutta takapää jäi matkasta. Tunsin sen kaarteessa kolmoselle, mutta aikaa ei ollut enää korjata. Päätin sitten antaa Epperin selviytyä omista kavioistaan kerran se ei viitsinyt takapäätään ottaa vaihdossa mukaan. Se taisikin juuri ennen hyppyä saada korjattua ristilaukan pois. Suora linja esteillä 3-4 oli 21 metriä, ja pistimme siihen seitsemän askelta. Kuudella olisi mennyt, jos olisin patistanut Epperin alun perinkin liikkumaan. Seitsemän askelta ei silti tuottanut onneksi mitään ongelmaa. Viitoseste koostui valkoisista lankuista, mistä Epper ei korvien höristystä enempää piitannut. Hypyn jälkeen Epper oli vanhassa eli vasemmassa laukassa ja ilmeisesti yrittäessään vaihtaa sen lennosta oikeaksi kompastui hieman. Säikähdin hetken ajan, että se menee nurin, mutta onneksi se sai tasapainonsa kohdilleen ja saattoi jatkaa matkaa. Videolta katsottuna pieni kompastuminen ei näyttänyt edes pahalta, vaikka selkään se tuntuikin vähän pelottavammalta. Tie kuutosokserille oli hyvä muutoin, mutta laukka pääsi sammumaan. Yritin pyytää Epperiä lähtemään kauempaa, mutta kaikeksi onneksi se ei totellut minua. Sen sijaan se tuli lähelle ja hienosti kömpi esteen yli. Muistin kiittää sitä heti hienon pelastuksen takia. Se jopa laskeutui mönkimisen jälkeen toivotusti uudessa eli vasemmassa laukassa alas. Suora linja esteillä 7-8 meni jälleen poniaskelilla eli viidellä, mutta silti sujuvasti. Näin perusrata oli virheettä läpi ja uusintarata odotti.

Uusintaradan lähtövuoroamme saimmekin odotella sellaiset 50 minuuttia. Annoin Epperin käydä välissä hengähtämässä karsinassa, kunnes tulin sen kanssa takaisin kentälle ja verryttelin nopeasti. Lähtöjärjestys oli sama kuin perusradalla eli olimme toisena vuorossa. Saimme ottaa ennen omaa vuoroamme kaksi verryttelyhyppyä alle esteille 1 ja 4 vasemmassa laukassa. Testasin mahdollista oikoreittiä kääntämällä ykkösen jälkeen kakkosta kohti ykkösen ja nelosen välistä. Reitti vaikutti liian tiukalta ja koska uusinnassa oleva este numero 2 oli noussut 80 senttiin, päätin pelata varman päälle ja ottaa pidemmän tien. Esteet 1, 2, 4, 7 ja 8 sisältäneelle uusintaradalle lähdettiin myös vasemmassa laukassa. Ykkösesteelle tuli pieni miniaskel vielä ennen hyppyä, jonka jälkeen Epper vaihtoi laukan lennosta vasemmasta oikeaan. Nohitin sitä, jottei se hyytyisi kaarteessa, ja pääsimmekin kakkoselle ihan kohtuullisesti. Aktiivisuutta olisi tosin voinut olla hitusen enemmän. Kolmannelle esteelle kaarsimme kolmos- ja kuutosesteiden välistä. Este ylittyi mutkitta, ja pääsimme kääntymään viimeisille esteille eli suoran linjan esteille 7 ja 8. Toiseksi viimeinen este näytti suurimmalta, vaikka se oli kiltisti vain sen 80 sentin korkuinen. Epper hyppäsi senkin tuttuun tapaansa eli varmasti, jolloin pääsimme viidellä askeleella uusintaradan viimeiselle esteelle ja senkin puhtaasti yli. Tuloksena oli siis nolla virhepistettä uusinnasta ja sangen aurinkoinen kuski kiittelemässä hienoa esteratsuaan.

En ehtinyt nähdä tuloksia tallilta lähtiessäni, joten kotona sainkin ilahtua viidennestä sijastamme. Eroa voittajaan oli 2,34 sekuntia eli ei nyt mitenkään järjettömän paljon. Ruusukkeelle olisimme päässeet, mikäli olisimme olleet 0,42 sekuntia nopeampia. Se ei kuitenkaan jäänyt harmittamaan enempää, sillä olin iloinen Epperin suorituksesta ja myös siitä, että maltoin olla riskeeraamatta puhdasta ja tasaisesti sujunutta rataa turhan tiukalla tiellä ja vielä sitä seuranneella vinolla hypyllä. Olisihan Epper siitä voinut mönkiä yli, mutta en kokenut ratkaisua silti mahdollisen puomin pudotuksen arvoiseksi. Epper selviytyi kuitenkin hienosti luokassa, jossa tuntiratsuja oli sen lisäksi neljä ja loput yksityisratsuja.



Sellainen kisapäivä tällä kertaa. Seuraavaksi olisi sitten tämän kuun 26. päivä koulukisat, jotka päättävät seuran kevään kisakauden. Saa nähdä, millä ratsulla sinne menen. Samahan tässä olisi pistää pakka sekaisin ja ottaa taas jokin villi kortti sinnekin. Hah, ehkäpä ei, nutta enpä sano vielä juuta tai jaata tuohon, onhan tässä parisen viikkoa aikaa arpoa asiaa.

Videoista kiitos Kaisalle! Kuvat on napattu videolta.